Loppuvuodesta 1966 äänitetty ja
yhdeksäs tammikuuta 1967 julkaistu More of the Monkees on The Monkeesin
toinen studioalbumi. Ilmestyessään se tiputti yhtyeen debyyttialbumin
Billboardin listakärjestä ja pysyi ykkösenä 18 viikon ajan, eli
pitempään, kuin yksikään toinen yhtyeen pitkäsoitoista. Yhteensä
Monkeesin kaksi ensimmäistä albumia viihtyivät Yhdysvalloissa
kärkipaikalla 31 viikon ajan. More of the Monkees nousi listakärkeen
myös Britanniassa ja myi Yhdysvalloissa yli viisi miljoonaa kappaletta.
Siellä se olikin julkaisuvuotensa myydyin ja samalla ensimmäinen
pop/rockalbumi, joka saavutti kyseisen statuksen. Monkeemania oli
huipussaan yhtyeen kakkosalbumin ilmestymisen aikaan. Myös pitkäsoitolle
päätynyt Neil Diamondin säveltämä I'm a Believer oli singleykkösenä ja
yhtye valmistautui menestyksekkääseen konserttikiertueeseen. More of the
Monkeesin julkaisu ajoittui yhtyeen suosion huippukohtaan ja albumin
ilmestyminen yllätti jopa yhtyeen jäsenet itsensä. Monkeesit saivat
tietää More of the Monkeesin julkaisusta ollessaan kiertueella
Clevelandissa, Ohiossa. Don Kirscnerin käsialaa olleissa kansiteksteissä
kehuttiin lauluntekijöitä ja yhtyeen jäsenten nimet mainittiin
ainoastaan ohimennen. More of the Monkeesia varten nauhoitettiin 34
kappaletta ja niistä albumille päätyi 12, joista kahdessa kitaristi Michael
Nesmith oli ollut mukana säveltäjänä. Kappalevalinnat eivät olleet
etenkään Nesmithin mieleen. Kahdella ensimmäisellä albumillaan Monkeesit
olivat lauluosuuksiensa lisäksi soittaneet varsin rajoitetusti.
Kirschnerin tuottamina Monkeesit olivat ensisijaisesti ainoastaan
solisteina. Nesmithin tuottamissa äänityksissä soitti hänen lisäkseen
kitaristina vaikuttanut Peter Tork. More of the Monkeesilla Nesmith oli
leadvokalistina yhdessä kappaleessa. Viikkoja More of the Monkeesin
julkaisun jälkeen Nesmith piti palaverin Monkeesin luojien Bob
Rafelsonin ja Bert Schneiderin kanssa. Nesmithin mukaan Monkeesien olisi
pitänyt saada soittaa itse tulevilla levyillään ja vastaanottaa samalla
enemmän taiteellista valtaa. Nesmithin tapaaminen Kirschnerin ja
lakimies Herb Moelisin kanssa hotellihuoneessa Beverly Hillsissä oli
likipitäen myrskyisä, mutta myöhemmin yhteistyö Kirshnerin kanssa loppui
kokonaan. Vuonna 1994 Rhino Records julkaisi More of the Monkeesista
viisi bonuskappaletta sisältävän version. Kaksi vuotta myöhemmin
vuorossa oli Sundazedin vinyyliuudelleenjulkaisu, joka sisälsi kaksi
bonusraitaa. Vuonna 2006 Rhino julkaisi More of the Monkeesista
tuplacd-version. Sen ensimmäisellä cd:llä oli kymmenen ja toisella
kahdeksan bonuskappaletta. Muutamat niistä olivat olleet mukana jo
vuoden 1994 uudelleenjulkaisulla tai Missing Links-sarjassa. Ensimmäinen
cd sisälsi aluksi originaalin albumin kappaleet stereona ja toinen
monona. Joidenkin bonuskappaleiden välissä on myös studiojutustelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti