Tiistain tukeva:Keskeinen blue-eyedsoulduo

The Righteous Brothers oli Bobby Hatfieldistä ja Bill Medleystä koostunut lauluduo. Kaksikko aloitti esiintymiset Los Angelesin alueella vuonna 1962 osana viisihenkistä yhtyettä The Paramours. Nimeksi vaihtui The Righteous Brothers levytysuran käynnistyessä duona. Yhtye oli aktiivisimmillaan 60- ja 70-luvuilla. Vaikka The Righteous Brothers piti taukoa useampia vuosia, se jatkoi toimintaansa vuodesta 1981 aina Hatfieldin vuoteen 2003 ajoittuneeseen kuolemaan saakka. Yhtyeen tunteikasta vokalisointia on kutsuttu nimellä blue-eyed soul. Hatfieldin ja Medleyn äänialat erosivat toisistaan, ja niinpä he loivat duona erottuvan soundin, mutta kykenivät vahvoina solisteina esiintymään myös sooloartisteina. Medley vastasi basso-baritonillaan matalista osuuksista Hatfieldin vokalisoidessa tenorillaan korkeasta rekisteristä. The Righteous Brothersin ensimmäinen hitti oli vuonna 1964 ilmestynyt ja Phil Spectorin tuottama You've Lost That Lovin' Feeling, jota pidetään yleisesti eräänä hänen parhaista töistään. Muista yhtyeen keskeisistä hittikappaleista mainittakoon Ebb Tide, Soul and Inspiration sekä versio Unchained Melodysta. Hatfieldilla ja Medleyllä oli jonkin aikaa myös omat soolouransa. Vuonna 2016 Medley kokosi The Righteous Brothersin uudelleen Bucky Heardin kanssa ja on jatkanut esiintymisiä duona. Hatfieldin varhainen yhtye oli The Variations Medleyn kuuluessa jo tuolloin The Paramoursiin. Molempiin yhtyeisiin kuulunut Barry Lirrera kehotti kaksikkoa tsekkaamaan toistensa yhtyeiden keikat. Paramoursin yhden jäsenen erottua 1962 Medley ja Hatfield yhdistivät voimansa uudessa Paramours-kokoonpanossa, johon kuului lisäksi Johnny Wimber. Yhtye sainattiin pienelle Moonglow-yhtiölle, mutta se ei saavuttanut menestystä ja vuonna 1963 Hatfield ja Medley olivat kahdestaan. He levyttivät Moonglowlle kolme albumia ja 12 singleä, joista pieniä menestyksiä olivat vuoden 1964 esikoisalbumilta Right Now löytyneet Little Latin Lupe Lu ja  My Babe. Nimen Righteous Brothers yhtyeelle keksivät El Toron merimiestukikohdan tummaihoiset merimiehet. Elo-syyskuussa 1964 Righteous Brothers lämmitteli Beatlesin ensimmäistä Yhdysvaltain-kiertuetta. Phil Spector löysi Righteous Brothersit esiintymästä Daily Cityn Cow Palacesta, jossa The Ronettesilla oli myös keikka. Spector vakuuttui kaksikon vokalisoinnista ja järjesti Moonglown kanssa diilin, joka antoi hänelle mahdollisuuden äänittää ja julkaista Righteous Brothersin levyjä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa omalla Philles Recordsillaan. Righteous Brothers oli Spectorin ensimmäinen valkoisista solisteista koostunut yhtye. Spector kehotti Barry Mannia ja Cynthia Weilliä kirjoittamaan kaksikolle kappaleen, josta tuli You've Lost That Lovin' Feeling. Se nousi listäkärkeen helmikuussa 1965. Kaksikko saavutti myös useita muita top ten-menestyksiä, kuten Ebb Tide, Just Once in My Life, ja Unchained Melody. Myös Philles Recordsin julkaisemat Righteous Brothersin albumit menestyivät hyvin. Vuonna 1966 yhtye siirtyi Verven artistiksi ja kyseiselle yhtiölle levytetty ensimmäinen single oli Mannin ja Weilin Soul and Inspiration. Siitä muodostui The Righteous Brothersin toinen ykköshitti. Top 40:ään nousseita hittejä olivat vielä He ja Go Aheand and Cry, mutta helmikuuhun 1968 mennessä Righteous Brothers oli lopettanut siltä erää toimintansa. Medley aloitti soolouransa ja Hatfield lyöttäytyi yhteen The Knickerbockersin Jimmy Walkerin kanssa ja levytti MGM-levy-yhtiölle The Righteous Brothersin nimellä. Kumpikaan ei yltänyt Righteous Brothersin veroiseen suosioon. Hatfieldin sooloalbumi Messin' in Muscle Shoals ilmestyi vuonna 1971. Kolmea vuotta myöhemmin kaksikko ilmoitti paluustaan Sonnyn ja Cherin The Comedy Hourissa. Uusi levytyssopimus solmittiin tuottajien Dennis Lambert ja Brian Potter pyörittämän Haven Recordsin kanssa. Jakelijana oli Capitol Records ja vain viikkoja reunionin jälkeen Billboardin listalla kolmanneksi nousi Alan O' Dayn käsialaa ollut single Rock N' Roll Heaven. Vuosien 1976 ja 1981 välillä kaksikko ei esiintynyt Bill Medleyn ensimmäisen vaimon kuoleman aiheuttaman järkytyksen vuoksi. Yhtyeen paluu tapahtui vuonna 1981 American Bandstandissa. Sunset Stripillä vuonna 1983 esitetty konsertti julkaistiin myös videona ja tv:ssä. Medley oli aloittanut soolouransa jälleen 70-luvun lopussa ja 80-luvulla hän saavutti menestystä. Jennifer Warnesin kanssa elokuvaan Dirty Dancing loppuvuodesta 1987 levytetty I've Had (The Time of My Life) nousi Billboardin listakärkeen ja saavutti parhaan lauluesityksen Grammyn. Vuonna 1990 Unchained Melody kuultiin Patrick Swayzen ja Demi Mooren tähdittämässä elokuvassa Ghost. Uudelleenjulkaisuna versio nousi Billboardin listalla sijalle 13 ja Britanniassa listakärkeen. Kappaleesta levytettiin myös uusi versio ja The Righteous Brothers teki historiaa olemalla top 20:ssa kahdella versiolla samasta kappaleesta. Curb Records julkaisi yhtyeen Best of-kokoelman, joka sisälsi uudelleen levytettyjä vanhoja klassikoita. Medleyn mielestä idea oli hyvä ainoastaan taloudellisessa mielessä. Myöhemmin julkaistiin myös originaalilevytyksistä koostuva The Very Best of -kokoelma. Kaksikko jatkoi aktiivista keikkailua 2000-luvun alkuun saakka. Bobby Hatfield menehtyi viides marraskuuta 2003 hotellihuoneessaan Kalamazoossa, Michiganissa. Vuonna 2016 Medley kasasi Righteous Brothersin uudestaan Bucky Heard toisena solistina. Maaliskuun ja marraskuun 2016 välille ajoittui yli 40 esiintymistä. Ideaan Medley oli saanut rohkaisua ystäviltään, tuottajilta ja kontakteilta Las Vegasissa. Samana vuonna ilmestyi myös yhtyeen nimikkoalbumi, joka sisälsi Medleyn ja Heardin vokalisoimana useita keskeisiä kappaleita Righteous Brothersin tuotannosta.