Lauantain pitkä:The Holliesin pitkäaikainen soolokitaristi

16. joulukuuta 1945 syntynyt Anthony Christopher Hicks on brittiläinen kitaristi ja solisti. Hän on kuulunut The Holliesiin vuodesta 1963 ja päässyt sen jäsenenä Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2010. Vuonna 1957 ollessaan 12-vuotias Hicks osallistui The Skifflettes-yhtyeen jäsenenä Carroll Levis-kykykilpailuun. 60-luvun alussa hän oli jo saavuttanut arvostusta Manchesterin musiikkiskenessä Ricky Shaw and the Dolphinsin soolokitaristina. Helmikuussa 1963 paikallistasolla tunnettu The Hollies tarvitsi uutta kitaristia eronneen Vic Steelen tilalle ja lähestyi Hicksiä asian tiimoilta. Vaikka Hicks oli aluksi epävarma, hän hyväksyi tarjouksen kuultuaan The Holliesia Manchesterin Twisted Wheelissä. Yhtye oli tuossa vaiheessa varmistanut koelevytyksensä EMI:n Parlophone-yhtiölle tuottaja Ron Richardsin kanssa. Kyseisen vuoden huhtikuussa Hicks saapui mainittuun koelevytykseen The Holliesin uutena kitaristina ja tuloksena oli levytyssopimus Parlophonen kanssa. The Holliesista muodostui nopeasti eräs Britannian suosituimmista yhtyeistä. Sillä oli erottuva poptyyli, joka rakentui kolmiääniseen lauluharmoniaan. Hicks lauloi matalaa harmoniaa, Allan Clarke leadia ja Graham Nash korkeaa harmoniaa. Hicksin ensimmäinen julkaistu sävellys  The Holliesin ohjelmistossa oli ep:llä vuonna 1964 ilmestynyt When I'm Not There. Samana vuonna ilmestyneen singlen b-puolena julkaistun kappaleen Keep off That Friend of Mine hän kirjoitti yhdessä rumpali Bobby Eliottin kanssa. Clarke, Nash ja Hicks muodostivat The Holliesin lauluntekijätiimin, joka tosin piiloutui salanimien Chester Mann ja L. Ransford taakse kesään 1966 saakka. Kolmikko vastasi suurimmasta osasta The Holliesin kappaleista, joihin lukeutui myös singlemenestyksiä, kuten Stop! Stop! Stop!, On a Carousel, Carrie Anne ja King Midas in Reverse. Vaikka Hicks lauloi harvoin leadia, hän oli mukana solistina 60-luvun puolivälin hitissä Look Through Any Window, edellisenä vuonna ilmestyneessä Chuck Berry-coverissa Too Much Monkey Business, Stavangerissa, Norjassa säveltämässään Carrie Annessa sekä vuonna 1968 julkaistussa kappaleessa Open Your Eyes. Omista sävellyksistään Hicks oli leadvokalistina vuonna 1967 ilmestyneessä kappaleessa Pegasus, vuonna 1973 julkaistulla raidalla He's a Man ja vuonna 1989 julkaistussa kappaleessa Hillsborough. Hicks lauloi leadia myös Sylvesterin kanssa vuonna 1969 kirjoitamassaan kappaleessa Look at Life sekä vuonna 2009 levytetyssä Bobby Eliottin käsialaa olevassa kappaleessa Then, Now, Always (Dolphin Days) Vuonna 1966 Hicks, Clarke ja Nash osallistuivat Everly Brothersin albumin Two Yanks in England levytykseen. Kyseisellä pitkäsoitolla Hicks kitaroi The Yardbirdsin Jimmy Pagen kanssa ja se sisälsi covereita useista The Holliesin kappaleista, joiden säveltämiseen Hicks oli osallistunut. 60-luvulla Hicksin kitaratyöskentelystä tuli keskeinen osansa The Holliesin soundia. Soolokitaran lisäksi hän soitti banjoa hitissä Stop! Stop! Stop!, kreikkalaistyyppisessä kappaleessa Tell Me to My Face ja fuzz-kitaraa kappaleessa Have You Ever Loved Somebody. Hicks löysi myös The Holliesin demoilta keskeisiä coverkappaleita. Niistä vuoden 1964 Just One Look ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt I Can't Let Go olivat Britanniassa listakakkosia ja vuonna 1969 julkaistu He Ain't Heavy (He's My Brother), joka on eräs The Holliesin suurimmista hiteistä, sijoittui kolmanneksi. Loppuvuodesta 1968 Hicks ehdotti The Holliesia levyttämään albumillisen Bob Dylan -covereita. Graham Nash kieltäytyi ja kyseinen albumi oli yksi keskeisimmistä syistä Nashin eroamiseen The Holliesista. Hän oli tosin ollut solistina jo aikaisemmin David Crosbyn ja Stephen Stillsin kanssa Yhdysvalloissa ollessaan. Vuonna 1969 ilmestyneellä albumilla The Hollies Sing Dylan Nashin paikan oli ottanut Terry Sylvester. Kyseinen pitkäsoitto nousi Britanniassa kolmanneksi, muttei saavuttanut Yhdysvalloissa listamerkintää. Kyseessä oli ensimmäisistä tribuuttialbumi, jonka yksittäinen yhtye työsti tietylle artistille. Nashin lähdettyä The Holliesista joulukuussa 1968 Hicks alkoi kirjoittaa entistä enemmän soolokappaleita, joita käytettiin joko albumiraitoina tai singlejen b-puolina. Niistä Long Dark Road oli Yhdysvalloissa singlehitti vuonna 1971 ja samana vuonna Cilla Black levytti kappaleen Images albumilleen Faded Images. Hicks vastasi suuresta osasta sävellyksistä vuoden 1970 Hollies-albumilla Confessions of the Mind. Niistä Too Young to Be Married nousi listakärkeen Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Vuosien 1974 ja 1978 välillä Hicks kirjoitti kappaleita Allan Clarken ja Tony Sylvesterin kanssa. Vuonna 1993 Hicks lisäsi kitaraosuuksia ja lauluharmonioita versioon Buddy Hollyn kappaleesta Peggy Sue Got Married. Kyseinen versio johti Buddy Holly -tribuuttialbumiin Not Fade Away. Vuonna 1988 uudelleenjulkaistu He Ain't Heavy He's My Brother nousi Britanniassa listakärkeen. The Holliesin nykyisessä kokoonpanossa Hicks ja Bobby Elliott edustavat ainoina yhtyeen legendaarista line upia. Tonyn poika Paul Hicks on toiminut Abbey Roadin studioilla ääni-insinöörinä useissa keskeisissä musiikkiprojekteissa Beatlesin Anthologyista ja Let It Be Nakedista lähtien. Hän on myös avustanut useiden Holliesin vanhojen levytysten uusissa miksauksissa.