Lauantain pitkä:Keskeisen brittiyhtyeen solisti ja muutakin

18. elokuuta 1943 syntynyt ja 31. elokuuta 2004 menehtynyt, paremmin taiteilijanimellään Carl Wayne tunnettu Colin David Tooley oli brittiläinen solisti ja näyttelijä, joka identifioituu parhaiten The Move-yhtyeen solistiksi. Birminghamin Winson Greenissa syntynyt Tooley varttui Hodge Hillissä. Hän kiinnostui 50-luvun rockista ja perusti yhtyeen G-Men kyseisen vuosikymnenen lopussa. The Vikings-yhtyeen solistina Tooleyn baritoniääni pääsi oikeuksiinsa ja yhtyeestä muodostui eräs Midlandsin alueen suosituimmista. Taiteilijanimeensä Carl Wayne Tooley päätyi John Waynen innoittamana. Vuonna 1963 Carl & The Vikings seurasi Beatlesin jalanjälkiä. Yhtye keikkaili Saksan clubeissa ja solmi sopimuksen Pye Recordsin kanssa, mutta yksikään yhtyeen kolmesta levyttämästä singlestä ei noussut listoille. Waynen uran varhainen huippuhetki oli hänen Golden Orpheus-laulufestivaaleilla Bulgariassa voittamansa ensimmäinen palkinto. Televisioidun kilpailun näki 20 miljoonaa katsojaa. Joulukuussa 1965 Wayne liittyi The Moveen, joka oli koottu useiden paikallisten yhtyeiden parhaimmistosta. The Vikingisia siinä hänen itsensä lisäksi edustivat rumpali Bev Bevan ja basisti Chris Kefford. Soolokitaristi Trevor Burtonin varhaisempi yhtye oli ollut Danny King & The Mayfair Set ja solisti/kitaristi Roy Woodin vastaava Mike Sheridan & The Nightriders, jossa hän oli ollut soolokitaristina. The Move saavutti useita singlemenestyksiä vuosien 1967-69 välillä. Niistä mainittakoon Night of Fear, I Can Hear the Grass Grow, Flowers in the Rain, Fire Brigade sekä ainoa listaykkönen Blackberry Way. Yhtye tuli myös tunnetuksi esimerkiksi tv:itä hajottaneesta lavashowstaan. Vuoden 1968 alussa yhtyeen jäsenten musiikillisissa mieltymyksissä alkoi esiintyä eroavuuksia. Wayne oli kiinnostunut kabareesta ja Wood progressiivisesta rockista, jota edusti viimeistään Movea seurannut Electric Light Orchestra, jonka albumeista Wood oli tosin mukana ainoastaan ensimmäisellä. Vuodesta 1968 lähtien Wood oli myös The Moven toisena solistina. Wayne koki jääneensä paitsioon ja jätti yhtyeen seuraavan vuoden alussa ollen mukana vielä sijalle 12. yltäneellä singlellä Curly. Sooloartistin ominaisuudessa Wayne levytti useita singlejä ja albumeita, jotka sisälsivät myös Roy Woodin kirjoittamia ja tuottamia kappaleita. Myös Lyndsey Paul toimi Waynen kirjoittajana ja tuottajana. Waynelle tarjottiin levytettäväksi kappaletta Sugar Baby Love, mutta hän piti sitä roskana ja kieltäytyi. Rubettes sai ykköshitin levytyksellään kyseisestä kappaleesta. Wayne lauloi tunnuskappaleita television kykyshowhun New Facesiin. Niistä yksi, You're a Star oli pieni hitti vuonna 1973. Wayne teki myös levytyksiä vierailevana vokalistina Electric Light Orchestralle. Kyseiset äänitykset olivat julkaisematta, kunnes ne ilmestyivät vuonna 2003 yhtyeen remasteroidun kakkosalbumin ELO 2 bonuskappaleina. Wayne säilytti suosionsa tv:n puolella. Hän levytti versioitaan Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen show:issa kuulluista kappaleista ja oli kertojana Willy Russellin musikaalissa Blood Brothers vuosien 1990 ja 1996 välillä. Myöhemmin hänestä tuli BBC Radio WM:n kuuluttaja ja kyseisessä roolissa Wayne haastatteli muiden vieraiden ohella myös The Moven jäsenistöä. Wayne nosti varoja leukemian tutkimukseen ja juoksi Lontoossa  useita hyväntekeväisyysmaratoneja. Hän oli vierailevana solistina Spike Edneyn SAS Bandissa. Vuonna 2000 solistinsa Alan Clarken vetäydyttyä esiintymislavoilta Waynesta tuli The Holliesin solisti. Yhtye konsertoi ahkerasti Euroopassa ja levytti vuonna 2003 julkaistulle Greatest hits-kokoelmalleen yhden uuden kappaleen How Do I Survive. The Holliesin hittien lisäksi yhtyeen ohjelmistossa olivat Flowers in the Rain ja Blackberry Way The Moven repertuaarista. Rumpali Bobby Eliott kuvasi Waynea rohkeaksi esiintyjäksi ja voimakkaaksi solistiksi. Waynen viimeinen konsertti oli Egersundissa, Norjassa kymmenes heinäkuuta 2004. Hän meni testeihin, havaitsi sairastavansa ruokatorven syöpää ja kuoli kahta viikkoa myöhemmin. Vuonna 2006 Waynen soolotuotannosta ilmestyi ilmestyi Roy Woodin masteroima kokoelma Songs from the Wood and Beyond 1973-2003, joka sisälsi myös muutaman ennen julkaisemattoman kappaleen.