Lauantain pitkä:Amerikkalainen nuorena menehtynyt kitarismin klassikko

Ensimmäinen elokuuta 1951 syntynyt ja neljäs joulukuuta 1976 menehtynyt Thomas Richard, eli Tommy Bolin oli amerikkalaiskitaristi, jonka yhtyeitä olivat Zephyr vuodesta 1969 vuoteen 1971, James Gang vuosina 1973–1974 ja Deep Purple vuosina 1975–1976. Lisäksi Bolin ehti luoda merkittävän soolouran. Sioux Cityssä, Iowassa syntynyt Bolin aloitti soittamisen yhtyeissä ympäri kaupunkia teini-ikäisenä. Niistä mainittakoon A Patch of Blue. Myöhäisteininä Bolin muutti Boulderiin, Coloradoon. Hän oli soittanut yhtyeessä nimeltä American Standard ennen liittymistään Ethereal Zephyriin. Kyseinen yhtye oli ottanut nimensä Denverin ja Chicagon välillä liikennöineen junan mukaan. Levy-yhtiöiden kiinnostuttua yhtyeestä se lyhensi nimensä muotoon Zephyr. Yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat Bolin kitarassa, David Givens bassossa ja jälkimmäisen vaimo Candy Givens vokalistina. Zephyr alkoi saavuttaa suurempia yleisömääriä ja esiintyi jopa Led Zeppelinin lämmittelijänä. Zephyrin kakkosalbumilla Going to Colorado rumpalina vaikuttanut Bobby Berge esiintyi tekijätiedoissa myös Bolinin myöhäisemmissä musiikillisissa projekteissa. Vuonna 1972 ollessaan 20-vuotias Bolin perusti jazzia, rockia ja bluesia yhdistäneen yhtyeen Energy. Yhtyeeltä ei julkaistu tallenteita Bolinin elinaikana, mutta postuumisti on ilmestynyt useitakin äänitteitä. Bolin oli myös mukana Billy Cobhamin albumilla Spectrum, jonka muita muusikoita olivat basisti Leland Sklar ja Mahavishnu Orchestrasta tutut rumpali Gobham sekä urkuja ja syntetisaattoria soittanut Jan Hammer. Vuonna 1973 Bolin korvasi Domenic Troianon James Gangin riveissä. Troianoa yhtyeen kitaristina oli edeltänyt Joe Walsch. James Gangin riveissä Bolin oli mukana kahdella yhtyeen pitkäsoitolla; vuonna 1974 ilmestyneellä albumilla Bang! ja seuraavana vuonna julkaistulla pitkäsoitolla Miami. Miamin tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen Bolin halusi pois James Gangistä.

Hän teki sessioäänityksiä useiden rockyhtyeiden ja myös jazzartistien kanssa. Jälkimmäisiin lukeutui esimerkiksi Alphonso Mouzonin albumi Mind Transplant, jota pidetään eräänä kaikkien aikojen parhaista fuusiolevytyksistä. Bolan keikkaili myös Carmine Appicen ja The Good Ratsin kanssa. Bolin solmi sopimuksen Nemperor Recordsin kanssa sooloalbumiaan varten. Beach Boysit rohkaisivat häntä vastaamaan levyllään myös leadvokaaleista. Pitkäsoitolla vaikuttaneista sessiomuusikoista mainittakoon Jan Hammer, Phil Collins sekä Glen Hughes. Kyseisen albumin levytyksen aikaan Bolinia pyydettiin Deep Purplesta eronneen Ritchie Blackmoren tilalle. Vuoden 1975 alkajaisiksi Bolin vaikutti studiokitaristina kanadalaisyhtye Moxyn esikoisalbumilla. Myöhemmin samaisena vuotena Nemperor Recordsilla julkaistiin Bolinin soolodebyytti Teaser. Ritchie Blackmoren lähdettyä Deep Purplesta yhtye piti palaverin, missä se päätti, lopettaako toimintansa vai yrittääkö löytää korvaaja Blackmorelle. Yhtye päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon.  David Coverdale oli kuunnellut Billy Cobhamin albumia Spectrum ja hän halusi Bolinin mukaan yhtyeeseen. Bolin saapui koesoittotilaisuuteen, kytki päälle neljä Marshallin kaappia ja jamitteli yhtyeen kanssa neljän tunnin ajan. Bolin sai paikan Purplen riveissä. Yhtye siirtyi Munichiin, Saksaan levyttämään pitkäsoittoa Come Taste The Band. Bolin oli mukana kirjoittamassa seitsemää pitkäsoiton yhdeksästä kappaleesta. Yksi niistä oli George Gershvinille omistettu instrumentaaliraita Owed to G. Come Taste the Band julkaistiin loppuvuodesta 1975 ja albumin julkaisua seurasivat kiertueet Australiassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Deep Purplen lopetettua toimintansa maaliskuussa 1976 Bolin jatkoi konsertointia sooloyhtyeensä kanssa. Siinä vaikuttaneista muusikoista mainittakoon pikaisesti etenkin Vanilla Fudgesta tuttu kosketinsoittaja Mark Stein sekä Tommyn pikkuveli Johnnie Bolin.

Kesäkuuhun 1976 mennessä CBS Records oli sainannut Tommy Bolinin ja hän aloitti toisen ja samalla viimeiseksi jääneen pitkäsoittonsa Private Eyes äänitykset. Pitkäsoiton tiimoilta tehty kiertue jäi niin ikään Bolinin viimeiseksi. Hän toimi lämmittelijänä Jeff Beckille ja Peter Framptonille. Viimeisen konserttinsa Beckin lämmittelijänä Bolin soitti  Miamissa kolmas joulukuuta 1976. Beckistä ja Bolinista backstagella otettu viimeinen yhteiskuva julkaistiin Rolling Stonessa. Vain tunteja myöhemmin Bolin menehtyi heroiinin ja muiden substanssien yliannostukseen.  Hänet haudattiin Sioux Cityn Calvaryn hautuumaalle. Vuonna 1999 Bolinin ystävä ja yhtyetoveri Glenn Hughes järjesti hänelle tribuuttikiertueen muutamassa Teksasin kaupungissa. Black Oak Arkansas-yhtyeessä vaikuttanut Tommyn pikkuveli Johnie oli rumpalina ja kitaristeina konserteissa, joissa työn alla oli koko joukko Bolinin kappaleita, vaikuttivat Cedar Rapidsista, Iowasta kotoisin olleet Rocky Athas ja Craig Erickson. Vuonna 2008 julkaistiin Greg Praton käsialaa ollut teos Touched by Magic:The Tommy Bolin Story. Se sisälsi tuoreet haastattelut Bolinin yhtyetovereilta, perheenjäseniltä ja ystäviltä, ja kyseiset haastattelut kattoivatkin koko Bolinin elämäntarinan. Samana vuonna ilmestyi Martin Popoffin käsialaa ollut teos Gettin’ Tighter Deep Purple ’68-’76. Bolin pääsi kyseisen kirjan kansikuvaan. Vuonna 2010 Bolinille työstettiin 17 ennenjulkaisemattomasta kappaleesta koostuva tribuuttialbumi Mister Bolin’s Late Night Revival. Sen kaikki kappaleet olivat Bolinin tuotantoa. Greg Hampton tuotti Gov’t  Mule – yhtyeen johtohahmo Warren Haynesin kanssa kahta vuotta myöhemmin toisen tribuuttialbumin Tommy Bolin & Friends:Great Gypsy Soul. Sen työstämiseen osallistuivat esimerkiksi Brad Whitford, Peter Frampton ja Steve Morse.