Maanantain mainio:Psykedeelisen rockin klassikon esiaste

Vuonna 1965 New Yorkin Long Island-saarella yhtyeessä Rick Martin & The Showmen soittaneet muusikot, urkuri Mark Stein, basisti Tim Bogert ja rumpali Joey Brennan kasasivat oman yhtyeeensä, jonka kokoonpanon täydensi kitaristi Vincent Martell. Se totteli aluksi nimeä Electric Pigeons, mutta lyheni pian pelkäksi The Pigeonsiksi. Mark Steinin isä oli yhtyeen keikkamyyjänä ja se treenasi Tim Bogertin kotitalossa Jerseyssä. Tyylillisesti kyseessä oli suoraviivainen rhythm and blues- yhtye, jonka ohjelmistoon kuului esimerkiksi The Righteous Brothersia ja Wilson Pickettiä. Lisäksi The Pigeons säesti clubeissa vierailleita tytttöyhtyeitä. Nuoret muusikot, jotka soittivat kahdesta kolmeen keikkaa illassa kuutena päivänä viikossa joko paloivat loppuun tai siirtyivät ammattilaisiksi ja The Pigeonsin muusikot valitsivat jälkimmäisen tien. Vuoden 1966 alkuun mennessä yhtye oli saavuttanut menestystä paikallistasolla Rhode Islandista Floridaan. Vaikka rockmedian painopiste oli tuolloin länsirannikolla, myös idässä vaikutti  Pigeonsin lisäksi monia mainitsemisen arvoisia yhtyeitä, kuten The Vagrants. Kevään/kesän  1966 aikana The Pigeons äänitti kaksiraiturilla kahdeksasta kappaleesta koostuneen demonauhan. Wand julkaisi sen neljä vuotta myöhemmin albumina While the World Was Eating Vanilla Fudge, joka oli kreditoitu Mark Steinin & Vanilla Fudgen nimiin. Albumin covereita edustavat muun muassa Wilson Picketin Midnight Hour, The Young Rascalsin Good Lovin' sekä The Righteous Brothersin Soul and Inspiration.  Mark Steinin Keyboard Magazinelle vuonna 1983 antaman haastattelun mukaan Leslie Westin luotsaamalla Vagrants-yhtye vaikutti keskeisesti Pigeonsin suuriin orkestraatioihin ja coverkappaleiden esittämiseen. Pigeons, josta sittemmin kehittyi Vanilla Fudge, löysi sovituksissaan kaiken sen olennaisen, mitä kaupallisessa musiikissa oli 50-luvun puolivälistä eteenpäin unohdettu. Eräänä iltana Vagrants joutui perumaan Action Houseen sovitun keikkansa. Tuuraajaksi saatiin Pigeons, joka soitti muun muassa uuteen uskoon sovitetun näkemyksen Dylanin Like A Rolling Stonesta. Action Housen omistaja Phil Basille vakuuttui kuulemastaan siinä määrin, että ryhtyi Pigeonsin manageriksi. Vaikka muissa clubeissa Pigeonsin edustamaan musiikkityyliin ei aina suhtauduttu yhtä myönteisesti, Basille oli erittäin kannustava suojattejaan kohtaan. Eräänä iltana ennen Broadwayn Cheetah Clubilla soitettua Pigeonsin keikkaa Stein ja Bogert kuulivat autoradiosta The Supremesin singlehitin You Keep Me Hanging On, päättivät hidastaa sen tempoa ja tehdä kappaleesta todella sielukkaan. Illan keikalla You Keep Me Hanging Onista kuultiin sovitus, joka tuli myös soimaan autoradioissa vuosikymmeniä eteenpäin Vanilla Fudgen näkemyksenä. Joulukuuhun 1966 mennessä sovitukset olivat kehittyneet siinä määrin vaativiksi, että Joey Brennan sai jättää Pigeonsin. Hän siirtyi yhtyeeseen Younger Brothers Band. Tim Bogert oli varsin vakuuttunut nuoresta rumpalista, jonka soittoa hän oli kuullut Headliner Clubilla. Kun muut yhtyeen jäsenet olivat todentaneet Carmine Appicen livesoitoa, he tiesivät löytäneensä yhtyeeseensä oikean rumpalin.