Lauantain pitkä:Whitesnaken huippukauden kitaristi ja paljon muuta

30. elokuuta 1950 syntynyt Michael Joseph Moody on englantilaiskitaristi, joka lukeutuu yhtyeiden Juicy Lucy ja Whitesnake jäsenistöön ja on eräs Snafu-yhtyeen perustajajäsenistä. Toisen Whitesnaken kitaristin Bernie Marsdenin kanssa hän on myöhemmin vaikuttanut yhtyeissä Moody Marsden Band ja The Snakes sekä Status Quon viidennen jäsenen Bob Youngin kanssa yhtyeessä Young & Moody. Marsdenin ja Whitesnaken basistin Neil Murrayn kanssa Moody on soittanut varhaista Whitesnaken tuotantoa yhtyeissä Company of the Snakes ja M3 Classic Whitesnake. Viime vuosina Moody on konsertoinut ja levyttänyt yhtyeen Snakecharmer kanssa. Hän on osallistunut esimerkiksi Frankie Millerin ja Chris Farlowen kiertueille ja soittanut livenä esimerkiksi Eric Claptonin, Alvin Leen, Mick Taylorin, Bruce Dickinsonin, Sam Browinin, Gary Brookerin, P. P. Arnoldin, Rick Wakemanin, Jon Lordin, Uriah Heepin, Alice Cooperin, Brian Augerin, Paul Wellerin ja Elkie Brooksin kanssa. Vuodesta 2000 lähtien Moody on julkaissut useita sooloalbumeita:I Eat Them For Breakfast (2000), Don't Blame Me (2006), Acoustic Journeyman (2007) ja Electric Journeyman (2009. Moodyn oman kotisivun mukaan hän on osallistunut yli sadan albumin levyttämiseen. Moodysta on julkaistu myös kaksi biografiaa. Vuonna 2006 ilmestynyt Playing with Trumpets:A Rock N' Roll Apprenticeship käsittelee Moodyn varhaisvaiheita musiikkiskenessä. Toinen muistelmateos Snakes and Ladders ilmestyi vuonna 2016. Käydessään koulua Middlesbroughissa ja yksityisillä kitaratunneilla Moody perusti yhtyeen The Roadrunners, jonka jäsenistöön kuului muun muassa lisäksi tuleva Free ja Bad Company-yhtyeiden solisti Paul Rodgers. Se esiintyi paikallistasoll yhtyeen ohjelmiston koostuessa covereista. The Roadrunnersin jäsenistöön liittynyt basisti Bruce Thomas soitti myöhemmin Elvis Costello and The Attractionsissa. Vuoteen 1967 mennessä yhtyeen jäsenet olivat ryhtyneet ammattilaisiksi, bändin nimeksi oli vaihtunut Wildflowers ja se muuttanut Lontooseen. Yhtye keikkaili ja saavutti jonkinasteista menestystä, mutta lopetti toimintansa ehtimättä tehdä levytyksiä. Moody palasi Middlesbroughiin ja laajensi musiikillista ilmaisuaan ottamalla oppitunteja klassisen kitaran soitossa. Hän kiinnostui myös slidekitaratekniikasta, jota tuli kehittämään voimakkaasti myöhemmin. Moodyn Middlesbroughissa vaikutusaikana paikallinen solisti John McCoy pyysi häntä mukaan yhtyeeseen, josta muodostui Tramline. Se solmi kahden albumin mittaisen sopimuksen Island Recordsin kanssa, mutta yhtye oli lopettanut toimintansa jälkimmäisen albumin ilmestymisen aikaan. Moody liittyi ammattimaisesti toimineeseen soulyhtyeeseen Mike Cotton Soundiin, joka säesti esimerkiksi Gene Pitneyn Britannian-kiertueita sekä Paul Jonesia. Vuonna 1970 Moody ryhtyi musiikilliseen yhteistyöhön kosketinsoittaja Zoot Moneyn kanssa. Seuraavaksi hän korvasi Neil Hubbardin yhtyeessä Juicy Lucy. Sen riveissä Moody keikkaili ahkerasti ja levytti kolme albumia ennen yhtyeen hajoamista. Seuraavaksi Moody oli mukana perustamassa yhtyettä Snafu. Se yhdisti funkkitarointia melko juurevaan Amerikan rockperinteeseen. Yhtye levytti kolme albumia:SNAFU, Situation Normal ja All Funked Up. Yhtye esiintyi myös John Peelin Old Grey Whistle Testissä ja tv-ohjelmassa Supersonic. Samaan aikaan Moody vaikutti myös studiomuusikkona erityisesti Graham Bonnetille. Hän oli mukana yhdellä raidalla Gerry Raffertyn albumilla City to City. Moody esiintyi Status Quon rumpalin John Coghlanin Diesel Bandissa. Yhtyeen kiertuemanagerin ja tekstintekijän Bob Youngin kanssa Moody levytti yhden albumin, joka julkaistiin nimellä Young & Moody.

Hän keikkaili Frankie Millerin kanssa ja lyöttäytyi sitten musiikilliseen yhteistyöhön David Coverdalen kanssa. Tämä oli vaikuttanut viimeksi Deep Purplen solistina yhtyeen kahdessa viimeisessä kokoonpanossa. Moody tunsi Coverdalen jo 60-luvun lopulta Middlesbroughin musiikkiskenestä. Moody osallistui Coverdalen kahden sooloalbumin, White Snaken ja Northwindsin levyttämiseeen. Ensiksi mainitulla hän oli kirjoittamasssa neljää raitaa nimikappale mukaan lukien  ja jälkimmäisellä kolmea. Deep Purplen Mark IV-kokoonpanon hajottua Coverdale ja Moody jatkoivat musiikin työstämistä Whitesnake-yhtyeessä Marsdenin, Murrayn, rumpali Dave "Duck" Dowlen ja kosketinsoittaja Brian Johnstonin kanssa. Vuonna 1978 ilmestyneen ep:n Snakebite jälkeen ilmestyneillä albumeilla Trouble (1978) ja Lovehunter (1979) Purplen kosketinsoittaja Jon Lord oli ottanut Johnstonin paikan.  Troublella Moody osallistui kolmen kappaleen kirjoitustyöhön ja vastasi itse yhdestä instrumentaalista. Lindisfarnen jäsenistöön kuuluneen Ray Jacksonin vuonna 1980 ilmestyneellä soolodebyytillä In the Night Moody oli slidekitaristina kolmella raidalla. Whitesnaken vuoden 1980 ilmestyneeseen kolmanteen albumiin Ready an' Willing ehdittäessä yhtyeen rumpaliksi oli vaihtunut Purplen Ian Paice.  Moody oli mukana kirjoittamassa albumin singlekappaleita, jotka olivat Fool for Your Loving ja sen nimiraita. Samana vuonna Whitesnakelta ilmestyi tuplakonserttitaltiointi Live...in the Heart of the City. Moody levytti myös kaksi singleä Bob Youngin kanssa osallituen myös kyseisten kappaleiden kirjoittamiseen. Graham Bonnettin vuonna 1981 ilmestyneellä albumilla Line Up Moody oli mukana kaikilla kappaleilla osallistuen myös kolmen biisin kirjoitustyöhön. Samana vuonna Whitesnakelta julkaistiin albumi Come and Get It. Yhtyeen jäsenten välit alkoivat tässä vaiheessa rakoilla. Marsden lähti hieman ennen seuraavan albumin Saints and Sinners viimeistelyä ja Moody seurasi pian hänen jälkeensä. Whitesnake piti taukoa suuren osan vuotta 1982 Moodyn työskennellessä sessiomuusikkona esimerkiksi Sheena Eastonille. Marsdenin tilalle yhtyeeseen tuli Mel Galley ja Marsden osallistui Saints and Sinnersin taustalauluihin Galleyn kanssa. Vuonna 1983 Coverdale kiinnitti Paicen ja Murrayn tilalle Cozy Powellin ja Colin Hodginsonin. Murray osallistui vielä albumin Slide It In levyttämiseen, mutta jätti sitten Whitesnaken vuoden 1983 aikana. Moody palasi sessioäänityksiin esimerkiksi Mike Oldfieldin ja Mike D'Abon kanssa. Hän konsertoi Chris Farlowen kanssa, teki tv-musiikkia ja kirjoitti Bob Youngin kanssa kirjan Language of Rock N' Roll, joka käsitteli muusikoiden huumoria. Micky Moody Bandin ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat lisäksi Rory Gallagherin luotsaaman Taste-yhtyeen basisti Charlie McCracken sekä rumpali Chris Hunt. 80-luvun lopussa Bernie Marsdenin kanssa syntyneen Moody Marsden Bandin ensimmäiset keikat soitettiin pienissä paikoissa samaan aikaan. 90-luvun alussa Moody konsertoi ahkerasti Roger Chapmanin kanssa. Moody Marsden Band aktivoitui myös toden teolla julkaisten kaksi livealbumia Never Turn Your Back on the Blues ja Live in Hell sekä studioalbumin Real Faith. Yhdysvalloissa Moody konsertoi vuonna 1996 osana Best of British Blues-kiertuetta yhdessä Eric Burdonin, Alvin Leen, Aynsley Dunbarin, Boz Burrellin ja Tim Hinkleyn kanssa. Seuraavana vuonna Moody ja Marsden perustivat norjalaisrockareiden Jorn Landen, Willy Bendicksonin ja Sid Ringsbyn kanssa yhtyeen The Snakes, joka esitti Whitesnaken varhaistuotantoa. Yhtyeen kokoonpanoa täydensi usein kosketinsoittaja Don Airey ja se levytti albumit Once Bitten ja Live in Europe. Seuraavaksi vuorossa oli yhtye Company of the Snakes Bad Companyssa myöhemmin vokalisoineen Robert Hartin, Neil Murrayn sekä Manfred Mann's Earth Bandissa rummuttaneen John Lingwoodin kanssa. Hartin paikan otti aikaisemmin Snakes in Paradise-yhtyeessä vokalisoinut Stefan Berggren ja Company of the Snakes julkaisi albumit Burst the Bubble ja Here They Go Again, joista jälkimmäinen on live. Vuonna 2000 ilmestyi Moodyn ensimmäinen sooloalbumi I Eat Them for Breakfast. Juicy Lucyssa vaikuttaneen Paul Williamsin kanssa Moody levytti akustisia versioita vanhoista Chicago-blueseista albumille Smokestacks, Boomdusters and Hoochie Coochie Men. M3 Classic Whitesnake julkaisi Black Sabbathista tutuksi tulleen Tony Martinin vokalisoiman livecd:n. Yhtyeen live-dvd:llä solistina oli Stefan Berggren ja sillä vieraili myös Ritchie Blackmoren ja Yngwie Malmsteenin kanssa yhteistyötä tehnyt Doogie White ja sillä vierailivat myös sessiorumpali Jimmy Copley ja Magnumin kosketinsoittaja Mark Stanway. Moody pääsi listoille saksalaismuusikko Westernhagenin kanssa levyttämällään albumilla Naf Aufnahme. Vuonna 2006 Moodylta ilmestyi hänen itse tuottamansa albumi Don't Blame Me. M3:n lopetettua toimintansa kyseisenä vuonna Moody teki lisää keikkoja Roger Chapmanin kanssa. Mick Moody Bandissaan Moody konsertoi kokoonpanolla, jossa rumpalina vaikutti hänen vanhin poikansa Mick Moody Jr. Vuonna 2008 Moody konsertoi Japanissa Jimmy Copleyn ja japanilaisen kitarismin klassikon Charin kanssa. Lisäksi mukana olivat Herbie Hancockin basisti Paul Jackson ja kosketinsoitinvelho Yoshinobu Kojima. Kyseiset konsertit nauhoitettiin ja julkaistiin dvd:nä Jimy Copley & Char:Special Session. Rakkauttaan instrumentaalimusiikkia kohtaan juhlistaakseen Moody julkaisi sooloalbumit Acoustic Journeyman (2007) ja Electric Journeyman (2009), joilla hän vastasi sävellysten lisäksi myös tuottamisesta.  Runsaasti kirjoittamansa kirjastomusiikin lisäksi Moody perusti yhtyeen Snakecharmer Neil Murrayn, Wishbone Ashin kitaristin Laurie Wisefieldin, solisti Chris Ousey (Heartlandin), Thunderissa ja Magnumissa aikaisemmin rumpaloineen Gary Jamesin ja Ozzyn kosketinsoittajana toimineen Adam Wakemanin kanssa. Moody jätti Snakecharmerin vuonna 2015 keskittyäkseen soolouraansa. Hän on ollut myös aktiivinen jäsen Sunflower Jam -housebadissa sekä Bad Applesissa. Niistä jälkimmäisen riveissä Moody levytti vuonna 2014 ilmestyneen albumin Played. Hänen tuoreimmat levytyksensä ovat vuonna 2016 Ali Maasin kanssa työstetty albumi Black & Crome ja vuonna 2020 ilmestynyt toinen yhteinen pitkäsoitto Who's directing Your Movie?