Tiistain tukeva:Eräs Liverpoolin keskeisimmistä merseybeatin edustajista

Liverpoolilainen The Searchers-yhtye lukeutuu merseybeatin tärkeimpiin edustajiin Beatlesin, The Swinging Blue Jeansin ja Gerry & The Pacemakersin tavoin. Yhtyeen suurimpiin menestyksiin lukeutuvat näkemykset The Driftersin Sweets for My Sweetistä, Jackie DeShannonin Needles and Pinsistä ja When You Walk into the Roomista, The Orlorsin Don’t Through Your Love Awaystä sekä yhtyeelle kirjoitetusta originaalista Sugar and Spice. The Searchers oli Beatlesin jälkeen toinen liverpoolilaisyhtye, joka saavutti hitin Yhdysvalloissa, kun Needles and Pins nousi listoille maaliskuun ensimmäisellä viikolla 1964. Alun perin kyseessä oli John McNallyn ja Mike Penderin vuonna 1959 perustama skiffleyhtye, joka otti nimensä John Fordin The Searchers – nimisestä lännenelokuvasta. Basistiksi tuli Tony Jackson, jolle tosin aluksi tarjottiin leadvokalistin paikkaa. Rumpaliksi saatiin Tony Kennedy ja yhtye käytti aluksi nimeä Tony & The Searchers. Kennedyn korvasi pian Norman McGarry ja juuri kyseinen nelikko tunnetaan The Searchersin originaalikvartettina. McGarrykään ei pysynyt mukana pitkään, vaan hänen paikkansa otti Chris Crumney, joka muutti pian nimekseen Chris Curtis. Johnny Sandon solistinaan yhtye oli säännöllinen esiintyjä Liverpoolin Iron Door Clubilla. Sandon jätti yhtyeen loppuvuodesta 1961 ja The Searchersista muodostui nelikko, jonka solistina vaikutti Jackson. The Searchers keikkaili Liverpoolin clubeissa, kuten Cavernilla ja soitti jopa kolme keikkaa illassa eri paikoissa. Yhtye neuvotteli 128 päivän mittaisen sopimuksen Hampurin Star-clubille ja aloitti konsertoinnin siellä heinäkuussa 1962. The Searchers palasi Liverpoolin Iron Door Clubille ja siellä tehdyt äänitykset toivat levytyssopimuksen Pye Recordsin kanssa. The Searchersin tuottajaksi valikoitui Tony Hatch. Yhdysvalloissa yhtyeen levyjen jakelijana tuli olemaan Kapp Records. Ensimmäinen Pyellä julkaistu single, Jacksonin leadvokalisoima Sweets for My Sweet nousi kotimaassaan listakärkeen ja The Searchersista muodostui osa merseybeat-boomia. Esikoispitkäsoitto Meet the Searchers seurasi elokuussa 1963 ja nousi seuraavassa kuussa Britanniassa kakkoseksi.

 Kesäkuussa 1964 eriävän biisilistan sisältänyt versio albumista nousi Yhdysvalloissa sijalle 22. Jenkkipainoksella oli mukana Needles and Pins. Vuonna 1964 The Searchers saavutti top 20-hitin kappaleella What Have They Done to the Rain, joka oli folklaulaja Malvina Reynoldsin käsialaa. Hatchin pseydonyymillä Fred Nightingale kirjoittama Sugar and Spice nousi kotimaassaan listakakkoseksi. Mike Pender siirtyi leadvokalistiksi yhtyeen seuraavilla singleillä Needles and Pins ja Don’t Through Your Love Away. Niistä edellisen jälkeen Tony Jackson jätti yhtyeen ja hänen tilalleen saatiin Cliff Bennett and the Rebel Rousersissa aikaisemmin vaikuttanut Frank Allen. Hänen debyyttilevytyksensä Searchersin riveissä oli cover Jackie DeShannonin When You Walk into the Roomista, joka nousi kotimaassaan kolmanneksi. Sitä seurasivat What Have They Done to the Rain, Goodbye My Love sekä PF Sloanin käsialaa ollut folkkappale Take Me for What I’m Worth. Pye julkaisi yhtyeeltä pitkäsoiton It’s The Searchers vuonna 1964 ja seuraavana vuonna ilmestyivät albumit Sounds Like Searchers sekä Take Me for What I’m Worth. Chris Curtis jätti yhtyeen huhtikuussa 1966 ja hänet korvasi Keith Moonia tyylillisesti muistuttanut John Blunt. Hänen lähdettyäään joulukuussa 1969 tilalle saatiin seuraavan vuoden tammikuussa marraskuussa 2013 edesmennyt Billy Adamson. Curtis perusti yhtyeen Roundabout kosketinsoittaja Jon Lordin ja kitaristi Ritchie Blackmoren kanssa. Curtisin yhtyeessä vaikutusaika jäi lyhyeksi Lordin ja Blackmoren jatkaessa musiikillista matkaansa Deep Purplen riveissä seuraavana vuonna. The Searchers alkoi kirjoittaa omia kappaleitaan ilman suurempaa menestystä. Pye Recordsin kanssa solmittu sopimus loppui vuonna 1967. Myöhemmin yhtye levytti Liberty Recordsille ja RCA Recordsille. Searchers myös jatkoi keikkailua koko 70-luvun ajan. Omien kultaisten koottujen lisäksi yhtyeen ohjelmistossa oli myös covereita Neil Youngin Southern Manista lähtien. 

Vuonna 1979 Sire Records solmi yhtyeen kanssa monivuotisen sopimuksen. Sen tuloksena syntyi kaksi pitkäsoittoa; The Searchers ja Play for Today. Albumit saivat myönteiset arviot ja originaalien lisäksi ne sisälsivät Big Starin September Gurlsin ja John Fogertyn Almost Saturday Nightin kaltaisia covereita. Singlenä julkaistu Hearts in Her Eyes saavutti jonkin verran radiosoittoa. John McNallyn mukaan yhtye oli valmis äänittämään kolmannen pitkäsoiton Sirelle, kun yhtyeen sopimus päättyi levy-yhtiötä koskeneiden uudelleenjärjestelyjen vuoksi. Vuonna 1981 yhtye solmi sopimuksen PRT Recordsin kanssa ja alkoi levyttää uutta albumia. Lopulta julkaistuksi tuli ainoastaan single I Don’t Want to Be the One/Hollywood. Yhtye promosi singleä harvinaisella tv-esiintymisellä Leo Sayer Showssa. Vuonna 1992 ilmestyi 30:th Anniversary Collection, joka sisälsi suuren osan PRT:lle kaavaillun pitkäsoiton kappaleista. Joulukuussa 1985 Mike Pender soitti Lontoossa jäähyväiskonserttinsa The Searchersin riveissä ja perusti uuden yhtyeen Mike Pender’s Searchers. Penderin tilalle McNally ja Allen kiinnittivät First Class-yhtyeen solistin Spencer Jamesin. Vuonna 1988 Coconut Records sainasi Searchersin ja tuloksena oli pitkäsoitto Hungry Hearts. Yhtye jatkoi konsertointia lineupilla, jossa  rumpaliksi siirtyi Eddie Rothe. Britanniassa Searchers on eräs suosituimmista 60-luvulla toimintansa aloittaneista keikkayhtyeistä. Yhtyeen keikkasettiin kuuluu myös akustinen osuus. Helmikuussa 2010 Rothen rumpalina korvasi Scott Ottaway. Mike Pender keikkailee myös vaihtelevilla kokoonpanoilla käyttäen edelleen nimeä Mike Pender’s Searchers. Searchersin hittien lisäksi hänen ohjelmistossaan on omaa tuotantoa edustavia uusia kappaleita. McNallysta, Jamesista ja Ottawaysta koostuva Searchersin kokoonpano jatkoi jäähyväiskiertuettaan maaliskuun 2019 loppuun. Yhtye ei kuitenkaan  tuossa vaiheessa sulkenut pois mahdollisuutta vielä uudesta paluukiertueesta, jonka alustavaksi ajankohdaksi on ilmoitettu vuosi 2023. The Searchersin viimeisen lineupin rumpalina on Richard Burns.