Tiistain tukeva:Soulin kuningattaren tarina

25. maaliskuuta 1942 syntynyt ja 16. elokuuta 2018 edesmennyt Aretha Louise Franklin oli yhdysvaltalainen laulajatar, lauluntekijä ja pianisti. Hän aloitti uransa lapsena laulamalla gospelia New Bathelin baptistikirkossa Michiganissa. Siirtyminen maallisen musiikin pariin tapahtui Arethan ollessa 18-vuotias. Hän levytti Columbia Recordsille, mutta saavutti ainoastaan kohtuullista menestystä. Solmittuaan vuonna 1967 sopimuksen Atlantic Recordsin kanssa Franklin alkoi saavuttaa sekä kaupallista menestystä että arvostusta. Hänen hittikappaleistaan mainittakoon Respect, Think, (You Make Me Feel Like) A Natural Woman, Don't Play That Song ja Spanish Harlem. 60-luvun loppuun mennessä Franklinia kutsuttiin soulin kuningattareksi. Hän levytti useita arvostettuja albumeita, kuten I Never Loved a Man The Way I Love You (1967), Lady Soul (1968) sekä vuonna 1972 ilmestyneet Young, Gifted and Black ja Amazing Grace. 70-luvun puolivälissä Franklinilla oli vaikeuksia levy-yhtiönsä kanssa. Hänen isänsä ammuttiin vuonna 1979 ja Franklin siirtyi Atlanticilta Arista Recordsin artistiksi. Hänen 80-luvun menestysalbumeitaan olivat vuonna 1982 ilmestynyt Jump to It ja kolme vuotta myöhemmin julkaistu Who's Zooming Who? Heti vuosikymmenen aluksi Franklin saavutti menestystä elokuvassa Blues Brothers. Vuonna 1998 Franklin esiintyi Grammy Awardseissa Lusiano Pavarotin tilalla laulaen ooppera-aarian Nessun dorma. Myöhemmin samana vuonna Franklin saavutti viimeisen top 40-menestyksensä kappaleella A Rose is Still a Rose. Franklin levytti 112 Billboardin listalle noussutta singleä. Niiden joukossa oli 77 Billboardin Hot 100-listalle yltänyttä, 17 top teniin noussutta ja sata R&B-listalle yltänyttä, joista 20 nousi listakärkeen. Hänen muista suurista hiteistään mainittakoon Rock Steady, Jump to It, Freeway of Love, Chain of Fools, Until You Come Back to Me, Something He Can Feel, George Michaelin kanssa levytetty duetto I Knew You Were Waiting sekä Keith Richardsin kanssa työstetty uusioversio Rolling Stonesin Jumpin' Jack Flashista. Franklin voitti 18 Grammya, joista kahdeksan ensimmäistä oli parhaasta naispuoleisesta R&B-laulusuorituksesta vuosien 1968 ja 1975 välillä. Franklin on eräs kaikkien aikojen parhaiten myyneistä artisteista; hänen levyjään on myyty kaikkiaan yli 75 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1987 Franklin pääsi ensimmäisenä naisartistina Rock and Roll Hall of Fameen. Vuonna 2005 hänet valittiin UK Music Hall of Fameen ja elokuussa 2012 GMA Gospel Music Hall of Fameen. Franklin on päässyt mukaan Rolling Stonen sadan kaikkien aikojen parhaan artistin ja sadan kaikkien aikojen parhaan solistin listalle. Memphisissä, Tennesseessä syntyneen Arethan isä oli saarnaaja ja äiti pianisti ja solisti. Hän menehtyi 7. maaliskuuta 1952 hieman ennen Arethan kymmenvuotispäivää. Franklinien kotona lastenhoidossa auttoivat esimerkiksi isoäiti ja Mahalia Jackson. Näihin aikoihin Aretha oppi soittamaan pianoa korvakuulolta. Hän alkoi laulaa soolona New Bethelissä. Arethan ollessa kahdentoista hänen isänsä alkoi toimia hänen managerinaan ja otti Arethan mukaan niin kutsutuille gospelkaravaanikiertueilleen ja Aretha lauloi kirkoissa. Isä auttoi Arethan ensimmäisen levytyssopimuksen solmimisessa J. V. B. Recordsin kanssa. Kyseinen levy-yhtiö julkaisi Arethan esikoisalbumin Songs of Faith vuonna 1956. 16-vuotiaana Aretha teki kiertueen Dr. Martin Luther Kingin kanssa ja kymmentä vuotta myöhemmin hän lauloi tämän hautajaisissa. 18-vuotiaana Aretha ilmoitti ryhtyvänsä laulamaan popmusiikkia Sam Cooken tavoin ja muuttavansa New Yorkiin. Hänen isänsä hyväksyi kyseisen päätöksen ja auttoi kahdesta kappaleesta koostuneen demon tuotantotyössä. Se toimitettiin Columbia Recordsille ja kyseinen yhtiö sainasi Franklinin vuonna 1960.

Ensimmäinen kyseiselle yhtiölle levytetty single Today I Sing the Blues ilmestyi kyseisen vuoden syyskuussa ja se nousi myöhemmin r&b-listan top teniin. Tammikuussa 1961 ilmestyi Arethan ensimmäinen maallista musiikkia sisältänyt albumi Aretha:With the Ray Bryant Combo. Se sisälsi artistin ensimmäisen Billboardin Hot 100-listalle nousseen singlen Won't Be Long. R&B-listalla kyseisen singlen sijoitus oli seitsemäs. Suurimmaksi osaksi Clyde Otisin tuottamat Franklinin varhaiset Columbia-levytykset olivat musiikillisesti varsin monipuolisia. Ne sisälsivät standardeja, laulettua jazzia, bluesia, doo-wopia ja rhythm and bluesia.  Kyseisenä vuonna Franklin saavutti ensimmäisen top 40-hittinsä versiollaan standardista Rock-a-Bye Your Baby with  a Dixie Melody. Sen b-puolella julkaistiin R&B-hitiksi muodostunut Operation Heartbreak. Paraatipuolesta tuli Franklinin ensimmäinen kansainvälinen hitti, joka nousi top teniin Australiassa ja Kanadassa. Vuonna 1962 Columbia julkaisi artistilta albumit The Electrifying Aretha Franklin ja The Tender, The Moving, The Swinging Aretha Franklin, joista jälkimmäinen saavutti Billboardin listalla sijan 69. Vuoteen 1964 mennessä Franklin alkoi levyttää poporientoituneempaa tuotantoa. Alkuvuodesta 1965 hän nousi R&B-listan top teniin balladilla Runnin' Out of Fools. Vuosina 1965 ja 1966 kyseiselle listalle nousivat myös singlet One Step Ahead ja Cry Like a Baby. Vastaavasti easy listening-listoille Franklin pääsi balladeilla You Made Me Love You ja (No No) I'm Losin' You. Lukuisten yökerho- ja clubiesiintymisten lisäksi Franklin esiintyi näihin aikoihin Hollywood-A-Go Go:n ja Shindig!:in kaltaisissa rock and roll show:issa. Columbia Recordsin artistina Franklin ei kuitenkaan saavuttanut kovin runsaasti kaupallista menestystä. Yhtiön John H. Hammondin mukaan siellä ei täysin ymmärretty Franklinin varhaisempaa gospeltaustaa, eikä sitä myöskään osattu täysin hyödyntää hänen levytyksissään. Marraskuussa 1966 oltuaan kuusi vuotta Columbia Recordsin artisti Franklin päätti olla uusimatta sopimustaan yhtiön kanssa ja solmi uuden Atlantic Recordsin artistina. Tammikuussa 1967 hän matkusti Muscle Shoalsiin, Alabamaan levyttämään  FAME studioilla. Hän äänitti kappaleen I Never Loved a Man The Way I Love You Muscle Shoals Rhythm Section muusikoiden edessä. Helmikuussa julkaistu single nousi Billboardin listakärkeen ja poplistan yhdeksänneksi ollen Franklinin ensimmäinen top ten-menestys kyseisellä listalla. Singlen b-puoli Do Right Woman-Do Right Man saavutti R&B-listalla sijan 37. Samaisen vuoden huhtikuussa Atlantic julkaisi Arethan näkemyksen Otis Reddingin kappaleesta Respect. Se nousi sekä Billboardin R&B-listan että poplistan kärkeen. Kappaleesta muodostui paitsi artistin tunnuskappale, myöhemmin myös ihmisoikeuksien ja feminismin anthem. Franklinin Atlanticille levyttämä esikoisalbumi I Never Loved a Man the Way I Love You osoittautui myös menestyksekkääksi ja se saavutti myöhemmin kultalevyn. Vuoden 1967 aikana Franklin nousi top teniin myös singleillä Baby I Love You ja (You Make Me Feel Like) A Natural Woman. Hän työsti valtaosan Atlantic Recordsille levyttämästään keskeisestä tuotannosta tuottaja Jerry Wexlerin kanssa. Vuonna 1968 ilmestyneet menestysalbumit Lady Soul ja Aretha Now sisälsivät useita Arethan keskeisistä hiteistä, kuten Chain of Fools, Ain't No Way, Think ja I Say a Little Prayer. Helmikuussa 1968 Franklin vastaanotti kaksi ensimmäistä Grammyaan, näiden joukossa debyyttikategoriassa ollut parhaan naispuoleisen R&B-laulusuorituksen palkinto. 1970-luvun alussa Franklinin suosio kasvoi entisestään. Hänen kyseisen vuosikymmenen alun hittejään olivat Rock Steady, Spanish Harlem ja Day Dreaming. Pitkäsoittojen osalta menestyksiksi osoittautuivat Spirit in the Dark, Young Gifted and Black sekä yli kaksi miljoonaa kappaletta myynyt gospelalbumi Amazing Grace. Vuonna 1971 Franklinista tuli ensimmäinen Fillmore Westin pääesiintyjä R&B-vokalisten osalta. Myöhemmin samana vuonna ilmestyikin konserttitaltiointi Aretha Live at Fillmore West.

Franklinin ura alkoi kokea kolhuja hänen levyttäessään Quincy Jonesin tuottamaa albumia Hey Now, Hey. Vuonna 1973 ilmestynyt pitkäsoitto ei enää menestynyt edeltäjiensä veroisesti, tosin se sisälsi singlemenestyksen Angel. Franklinin tuonaikaisia R&B-menestyksiä edustivat kappaleet Until You Come Back to Me ja I'm in Love, mutta 70-luvun puoliväliin mennessä hänen albuminsa eivät enää olleet suuria myyntimenestyksiä. Jerry Wexlerin siirryttyä työskentelemään Warner Bros Recordsille Franklin työsti elokuvan Sparkle soundtrackia Curtis Mayfieldin kanssa. Kyseiseltä albumilta poimittiin Franklinin viimeinen 70-luvun top 40-menestys. R&B-listalla kyseinen kappale Something He Can Feel nousi aina listakärkeen. Franklinin viimeiset Atlanticille levyttämät albumit; vuosien 1977 ja 1979 välillä ilmestyneet Sweet Passion, Almighty Fire ja La Diva eivät menestyneet ja vuosikymmenen lopulla artisti jätti kyseisen yhtiön. Vuonna 1980 Franklin solmi sopimuksen Clive Davisin Arista Recordsin kanssa ja esiintyi Lontoon Royal Albert Hallissa konsertissa, jonka yleisöön lukeutui mm. kuningatar Elisabeth. Samana vuonna Franklin nähtiin kehutussa roolissa tarjoilijana musiikkikomediassa Blues Brothers. Ensimmäinen Aristalle levytetty albumi Aretha sisälsi R&B-listalla kolmanneksi nousseen singlen United Together ja Grammy-ehdokkuuden saavuttaneen näkemyksen Otis Reddingin kappaleesta I Can't Turn You Loose. Vuonna 1981 ilmestyneen albumin Love All the Hurt Away nimikappale oli duetto George Bensonin kanssa ja Franklin vastaanotti Grammyn versiostaan Sam & Daven kappaleesta Hold On I'm Coming. Vuoden 1982 albumi Jump to It oli Franklinin ensimmäinen kultalevy kuuteen vuoteen ja sen nimikappale Franklinin ensimmäinen poplistoilla top 40:ään noussut single seitsemään vuoteen. Vuonna 1985 ilmestynyt ja nuorempaa soundia edustanut albumi Who's Zooming Who oli Franklinin ensimmäinen platinaa myynyt Arista-julkaisu. Sen singlemenestyksiä olivat Freeway of Love, nimikappale sekä Another Night. Seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Aretha oli lähes yhtä suuri menestys Jumpin' Jack Flash, Jimmy Lee ja I Knew You Were Waiting -hitteineen. Kappaleista viimeksi mainittu oli kansainvälinen hitti ja se oli duetto George Michaelin kanssa. Näihin aikoihin Aretha lauloi  tv-ohjelmien A Different World ja Together tunnuskappaleet.  Vuonna 1987 ilmestyi Franklinin kolmas gospelalbumi One Lord, One Faith, One Baptism, joka oli nauhoitettu hänen isänsä New Bethel -kirkossa. Pitkäsoitto Through the Storm seurasi kahta vuotta myöhemmin. Vuoden 1991 albumi What You See is What You Sweat ei noussut listoille, mutta kahta vuotta myöhemmin Franklin oli jälleen listoilla tanssikappaleella Deeper Love ja vuonna 1994 ilmestynyt Willing to Forgive nousi top 40:ään. Vuonna 1998 ilmestynyt ja Lauryn Hillin tuottama kappale A Rose is Still a Rose oli niin ikään top 40-hitti ja myöhemmin julkaistu samanniminen albumi saavutti kultalevyn. Vuonna 2003 ilmestynyt Franklinin viimeinen Aristalle levyttämä albumi So Damn Happy sisälsi Grammyn voittaneen kappaleen Wonderful. Vuonna  2004 Franklin ilmoitti jättävänsä Arista Recordsin yli 20 vuoden jälkeen, mutta sopimuksellisena velvoitteena julkaistiin vielä hänen duetoistaan koostuva kokoelma-albumi Jewels in the Crown:All-Star Duets with the Queen vuonna 2007. Seuraavana vuonna DMI julkaisi artistilta joululevyn This Christmas, Aretha. Vuonna 2011 artistin oman Aretha's Recordsin julkaisemana ilmestyi albumi Aretha:A Woman Falling Out of Love. Vuonna 2014 Franklin sainattiin RCA Recordsin artistiksi. Kyseisellä yhtiöllä oli oikeudet hänen Aristalle levyttämäänsä tuotantoon ja Sony Music Entertainmentin kautta kyseessä oli myös Columbia Recordsin tytäryhtiö. Uuden albumin tuottajiksi kaavailtiin Babyfacea ja Danger Mousea. 29. syyskuuta kyseisenä vuonna Franklin esitti Cissy Houstonin taustoittamana medleyn Adelen Rolling in the Deepistä ja Diana Rossin Ain't No Mountain High Enoughista ohjelmassa Late Show with David Letterman. Lokakuussa 2014 ilmestyi kymmenestä kappaleesta koostuva albumi Aretha Franklin Sings the Great Diva Classics, jolla Rolling in the Deep oli myös mukana. Kyseisestä kappaleesta tuli Franklinin sadas R&B-listalle noussut single. Se debytoi kyseisellä listalla sijalla 47. Joulukuussa 2015 Franklin esitti kehutun näkemyksensä kappaleesta (You Make Me Feel Like) A Natural Woman Kennedy Center Honorsissa. Kyseisessä osuudessa kunnioitettiin Carole Kingiä, joka oli myös toinen kyseisen kappaleen kirjoittajista. Marraskuussa 2017 Franklinilta julkaistiin Royal Philharmonic Orchestran kanssa levytetty albumi A Brand New Me. Franklinin osalta kyseessä olivat arkistonauhoitukset ja kyseinen albumi nousi viidenneksi Billboardin klassisen musiikin listalla. Franklin menehtyi haimasyöpään kotonaan Detroitissa 76 vuoden ikäisenä. Hänen kuolinvuoteellaan vieraili esimerkiksi Stevie Wonder.