Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen brittiläisistä biisintekijöistä

24. elokuuta 1945 syntynyt ja neljäs marraskuuta 2020 lyhyen sairauden jälkeen edesmennyt Kenneth William David Hensley oli brittiläinen laulaja-lauluntekijä, multi-instrumentalisti ja tuottaja, joka tunnetaan parhaiten työstään Uriah Heep -yhtyeen riveissä 70-luvun aikana. Tuolloin Hensley kirjoitti suurimman osan yhtyeen kappaleista, mukaan lukien singlemenestykset Lady in Black, Easy Living, Stealing ja Free Me. Kappaleista ensin mainitussa Hensley oli myös leadvokalistina kuten myös Look at Yourself-albumin nimikappaleessa. Plumsteadissa, kaakkois-Lontoossa syntynyt Hensley muutti vanhempiensa, kolmen veljensä ja siskonsa kanssa Stevenageen, Hertfordshireen jo vuoden 1945 aikana. Hensley oppi soittamaan kitaraa 12-vuotiaana ja debyyttikeikkansa hän soitti Stevenagen kynätehtaassa syyskuussa 1960. Tämän jälkeen Hensleyn yhtyeitä olivat The Bluenotes, Ken and the Cousins ja Kit and the Saracens vuonna 1962. Seuraavana vuonna yhtyeestä kehittyi The Jimmy Brown Sound ja se äänitti joitakin sittemmin kadonneita kappaleita. Oli lähellä, että kyseinen yhtye olisi päässyt säestämään Ben E Kingiä hänen Britannian-kiertueellaan. Alkuvuodesta 1965 Hensley perusti yhtyeen The Gods, jonka alkuperäiseen kokoonpanoon kuului sittemmin John Mayall's Bluesbreakersissä ja Rolling Stonesissa soittanut nuori kitaristilahjakkuus Mick Taylor. Hensley vastasi suurimmasta osasta yhtyeen kappaleista, toimi solistina ja soitti Hammond B3-urkuja. Yhtyeessä ehtivät jossakin vaiheessa soittaa sittemmin King Crimsonissa ja Emerson Lake and Palmerissa soittanut kitaristi/basisti Greg Lake, Uriah Heepin originaali basisti Paul Newton, niin ikään Heepissä vaikuttanut rumpali Lee Kerslake, myöhemmin Jethro Tullissa soittanut basisti John Glascock ja kitaristi Joe Konas. Alkuvuodesta 1968 yhtye solmi sopimuksen Columbia Recordsin kanssa ja julkaisi kaksi albumia ja joitakin singlejä. Tämän jälkeen Newton siirtyi Essexistä käsin operoineeseen yhtyeeseen Spice. Hensley vaikutti myös The Godsin yhden albumin mittaisessa sivuprojektissa. Sitä kaavailtiin yhtyeen kolmanneksi albumiksi, mutta julkaistiin 1969/70 lopulta nimellä Head Machine's Orgasm. Myös The Godsin kanssa työskennelleen David Paramorin tuottamalla albumilla esiintyivät pseudonyymeillä Hensleyn lisäksi Kerslake, basisti John Glascock, rumpali Brian Glascock ja solistina David Paramor. Hensley soitti albumilla suurimmaksi osaksi kitaraa, kuten myös uransa alussa. Vaikka suurin osa kappaleista on merkitty Paramorin sävellyksiksi, albumilla kuullaan runsaasti Hensleyn alkukauden vaikutteita. Se julkaistiin ennen Hensleyn liittymistä Toe Fatiin ja sitä on pidetty suorastaan prototyyppinä siitä raskaammasta tyylistä, jota Hensley tuli hyödyntämään Uriah Heepissä. Yhtyeen hajottua Rebel Rousersin solisti Cliff Bennet halusi siirtyä progressiivisempaan suuntaan ja pyysi The Godsia säestysyhtyeekseen. Nimellä Toe Fat julkaistiin kaksi albumia, mutta Hensley oli mukana ainoastaan niistä ensimmäisellä. Joulun aikaan 1969 Paul Newton pyysi Hensleytä liittymään Spiceen, sillä yhtye tarvitsi kosketinsoittajaa siirtyäkseen bluesista progressiivisempaan suuntaan. Tammikuussa 1970 Spice muutti nimensä Uriah Heepiksi ja sen kokoonpanoon kuuluivat lisäksi kitaristi Mick Box ja solisti David Byron. Uriah Heepistä kehittyi Hensleylle kanava, jolla hän saattoi ilmaista sävellyksellistä ja lyyristä taitoaan, kuin myös urkujen soittoaan ja kitarointiaan. Yhtyeen legendaarisimman kokoonpanon muodostivat Hensley, Byron, Box, Kerslake sekä vuonna 1975 edesmennyt basisti Gary Thain. Hensley oli Heepin jäsen kymmenen vuoden ajan ja kyseisenä aikana yhtye työsti 13 studioalbumia ja konserttitaltioinnin Uriah Heep Live January 1973. Lisäksi julkaistiin useita kokoelmia ja singlejä. Myös Hensleyn ensimmäiset sooloalbumit, Proud Words on a Dusty Shelf (1973) ja Eager to Please (1975) ilmestyivät kyseisenä aikana. Thainin ja Byronin lähdön jälkeen Heepissä vaikuttaneista muusikoista mainittakoon basistit John Wetton ja Trevor Bolder sekä solisti John Lawton.

Vuonna 1980 Hensley jätti Heepin tyyytymättömänä yhtyeen valitsemaan musiikilliseen suuntaan. Britanniassa Hensley pyrki kasaamaan Shotgun-nimisen yhtyeen, mutta esiintyi Yhdysvalloissa The Ken Hensley Bandin nimellä. Vuonna 1982 hän liittyi Floridasta käsin vaikuttaneeseen southern rock-yhtyeeseen Blackfootiin ja oli mukana sen vuosina 1983 ja 1984 ilmestyneillä albumeilla Siogo ja Vertical Smiles. Hensley jätti Blackfootin vuonna 1985 kuultuaan David Byronin edesmenosta. Vuoden 1985 jälkeen Hensley vietti hiljaiseloa St. Louisissa, Missourissa vieraillen silti ajoittain esimerkiksi W.A.S.P.:in ja Cinderellan keikoilla. W.A.S.P.:in johtohahmon Blackie Lawlessin mukaan Hensley kirjoitti urkujen heavysoiton ohjekirjan. Vuonna 1994 ilmestyi kokoelma-albumi From Time to Time, joka sisälsi Hensleyn harvinaisia äänitteitä vuosien 1971 ja 1982 väliltä. Mukana on muun muassa Freen Paul Kossoffin ja Simon Kirken kanssa äänitettyjä varhaisia versioita muutamista klassisista Heep-paloista. Muista kyseisillä äänitteillä soittaneista muusikoista mainittakoon basisti Boz Burrell, kitaristi Mick Ralphs ja rumpalit Ian Paice ja Kenny Jones. Vuonna 1999 Hensleyn musiikilliset aktiviteetit alkoivat lisääntyä. Hän avasi äänitysstudion ja työsti yhtyeensä Visible Faithin kanssa uuden pitkäsoiton A Glimpse of Glory. Toukokuussa 2000 Lontoossa järjestetyssä vuosittaisessa Uriah Heep-kokoontumisessa päätettiin Hensley/Lawton Bandin yksittäisestä konsertista. Kyseessä oli Hensleyn ja Lawtonin ensimmäinen musiikillinen yhteistyö sitten vuoden 1979. Mukaan tulivat Heepin originaali basisti Paul Newton sekä Lawtonin yhtyeen kitaristi Reuben Kane ja rumpali Justin Shefford. Konsertti, jossa kuultiin Heepin klassikoiden lisäksi myös Hensleyn soolotuotantoa, julkaistiin cd:llä ja sitä seurasi kiertue Euroopassa. Kiertueen huipentumana oli Hampurissa soitettu konsertti. Mukana oli kokonainen orkesteri, joka esitti uuden version Heepin Salisburysta. Vuonna 2002 ilmestynyt Running Blind oli Hensleyn ensimmäinen uutta materiaalia sisältänyt albumi 21 vuoteen. Hän työsti sen yhtyeensä Free Spiritin kanssa. Yhtyeen muusikoista mainittakoon kitaristi Dave Kilminster, basisti Andy Pyle ja rumpali Pete Riley. Kilminster ja Riley ovat soittaneet myöhemmin Keith Emerson Bandissa. Muutettuaan Espanjaan Hensley piti aikataulunsa kiireisenä. Ensiksi ilmestyi uutta materiaalia sisältänyt albumi The Last Dance. Vuonna 2004 ilmestynyt Wizard's Diary sisälsi Uriah Heep-klassikoiden uusioversioita ja seuraavana vuonna julkaistu Cold Autumn Sunday uudelleen levytettyjä Hensleyn iäkkäämpiä soolokappaleita. Useiden vieraiden kanssa levytetty rockooppera Blood on the Highway levytettiin loppuvuodesta 2006 ja julkaistiin seuraavan vuoden toukokuussa. Tarina kertoo rocktähden noususta, tuhosta ja uudesta alusta. Hensleyn lisäksi sen työstämiseen osallistuivat esimerkiksi Glenn Hughes ja John Lawton. Syyskuussa 2008 Hensley palasi lavalle vuosittaisessa Heep-tapaamisessa Lawtonin, Kerslaken ja Newtonin kanssa. Hensley jatkoi uuden tuotannon työstämistä. Seuraavaksi hän julkaisi lähellä kotiaan Espanjassa nauhoitetun albumin Love & Other Mysteries. Vuonna 2011 ilmestynyt Faster sisälsi Hensleyn livebändin Live Firen kanssa taltioituja uusia kappaleita. Huhtikuussa 2013 Cherry Red Records julkaisi cd:nä yhden Hensleyn soolokonserteista. Sitä seuraa tänä vuonna Live Firen kanssa työstetty livealbumi, joka on taltioitu viime syksyn kiertueelta. Viime syyskuussa Cherry Red julkaisi uudistuneelta Live Fire-kokoonpanolta cd:n Trouble, joka koostuu kymmenestä uudesta kappaleesta. Soolokeikkoja Hensley heitti esimerkiksi Japanissa ja Venäjällä. Live Firen kanssa Hensley konsertoi Euroopassa ja Skandinaviassa. Viime vuodet Hensley asui vaimoineen Espanjassa, Agostin kylässä lähellä Alicantea. Ennen kuolemaansa hän ehti viimeistellä albumin My Book of Answers, joka julkaistiin viides maaliskuuta 2021.