The Clash:From Here to Eternity Live
The Clash on yleisesti tunnustettu erääksi kaikkien aikojen parhaista livebändeistä. Niinpä onkin yllättävää, että yhtyeen virallisen täyspitkän livealbumin julkaisua saatiin lokakuuhun 1999 saakka, jolloin The Clashin toiminnan loppumisesta oli kulunut jo reilusti toistakymmentä vuotta. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan, sillä Epic Recordsin ansiosta julkaisunsa saaneen From Here to Eternityn 17 kappaleen kokonaisuus soundaa liki pitäen erinomaiselta ja kuulostaa samasta konsertista poimitulta. Tosi asiassa albumin äänitykset ovat heinäkuulta 1978 Lontoon Music Machinesta, samaisen vuoden huhtikuulta Itä-Lontoon Victoria-Parkista ja joulukuulta Lontoon Lyceum Theatresta. Vuoden 1980 äänityksiä edustavat nauhoitukset Lontoon Lewisham Odeonista kyseisen vuoden helmikuulta ja vuoden 1981 satoa tarjoavat nauhoitukset ovat kesäkuulta New Yorkin Bonds International Casinosta. Pitkäsoiton 17 raidasta runsaimmin äänityksiä, eli kahdeksan kappaleen verran löytyy syyskuulta 1982 Bostonin The Orpheumilta. Vaikka biisivalinnoista puuttuukin tiettyjä ehdottomuuksia, voi 17 kappaleen kimaraa pitää valtaosaltaan varsin onnistuneena. Debyyttialbumin huippuhetkiin lukeutuvasta Career Opportunitiesista kuullaan originaalia studio-ottoa hitaampi näkemys, jossa Joe Strummer ja Mick Jones karjuvat työttömyydestä vakuuttavasti unisonossa. (White Man) in Hammersmith Palais on erinomainen punk-reggaekappale, jossa toimivat niin reggaesta muistuttava bassolinja ja kekseliäs kitaraosuus Topper Headonin rumputyöskentelyn toimiessa vankkana peruskalliona. Capital Radio rokkaa voimalla ja intensiteetillä sisältäen instrumentaatiossaan myös mainiota urkutyöskentelyä. Train in Vainin versio muistuttaa From Here to Eternityllä discomusiikkia. Kappale sisältää varsin onnistuneen rumpuintron ja sen kokonaistoteutusta voinee pitää jopa studioversiotaan onnistuneempana. Toinen discofunk-tyyliä edustava kappale albumilla on kestoltaan mittava ja Paul Simononin mainion bassokuvion sisältävä The Magnificent Seven, josta kuullaan originaalia studioversiotaan hieman nopeampi näkemys. Sitä seuraa Combat Rock -albumin huippuhetkiin lukeutuva Know Your Rights. From Here to Eternityn huippuhetki lienee silti alun perin samaiselta albumilta löytyvän Should I Stay Or Should I Go:n versio, joka säilyttää tiukkuutensa loppuun saakka Strummerin ja Jonesin iskiessä voimasointuja täydeltä laidalta ja koko yhtyeen ollessa liki pitäen liekeissä. Straight to Hell päättää postuumin The Clash-liven seesteisemmin, mutta kyseessä on silti varsin onnistunut näkemys laadukkaasta kappaleesta. Se alkaa Headonin bassorumputyöskentelyllä muun yhtyeen liittyessä vähitellen mukaan kappaleeseen. Myös tässä tapauksessa liveversio saattaa jopa päihittää Combat Rockilla julkaistun originaalin studio-oton. Kokonaisuutena From Here to Eternity on onnistunut livelevy, jonka biisikattaukseen olisi tosin kaivannut muutamaa näytettä The Clashin vuoden 1978 kakkosalbumilta Give 'em Enough Rope. Tuotannollisesti kritisoitavaa ei löydy ja erityisesti rytmiryhmä pääsee miksauksessa upeasti esiin. Vaikka suurin osa äänityksistä on stadioneilta ja muilta suuren kokoluokan keikkapaikoilta, albumi osoittaa, ettei The Clash kadottanut särmäänsä ja kiinnostavuuttaan uransa aikana myöhemminkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti