Rory Gallagher:Photo-Finish
Ensimmäinen lokakuuta 1978 julkaistu Photo-Finish on todellisen työn sankarin, irlantilaiskitaristi Rory Gallagherin yhdeksäs studioalbumi, joka tuli merkitsemään käännekohtaa artistin uralla. Suurin osa Photo-Finishille levytetyistä kappaleista oli alun perin tarkoitettu julkaistaviksi Torch-nimisellä pitkäsoitolla, mutta Gallagher ei ollut tyytyväinen kyseisiin äänityksiin. Hän erotti yhtyeensä kosketinsoittajan ja vaihtoi rumpaliksi varhaisemmista The Sensational Alex Harvey Band- yhteyksistään tutuksi tulleen Ted McKennan. Samalla Gallagher palasi voimatrio-kokoonpanoon, jollaisia olivat olleet myös hänen varhaisemmat yhtyeensä Tastesta lähtien. Pitkäsoiton nimi Photo-Finish viittasi levy-yhtiön viime hetkellä vastaanottamaan valmiiseen albumiin. Sen edeltäjä, Roger Gloverin tuottama Calling Card oli ilmestynyt kahta vuotta aikaisemmin. Pitkä levytystauko johtui siitä, että Gallagher oli tyytymätön kyseisen pitkäsoiton originaaliin versioon ja lisäksi hän oli toipilaana loukattuaan peukalonsa. Monet Photo-Finishille päätyneistä kappaleista levytettiin ensin San Franciscossa muun muassa Neil Youngin kanssa yhteistyötä tehneen Elliot Mazerin tuottamina. Gallagher hylkäsi Mazerin tuottaman albumin viime hetkellä, sillä hän ei ollut teknisessä mielessä tyytyväinen sen kappaleisiin. Hän työsti kyseiset kappaleet uudestaan Saksassa ja versiot päätyivät julkaistulle Photo-Finishille. Gallagher oli tyytyväinen Saksassa tehtyihin nauhoituksiin. 24-raitainen ja Gallagherin mukaan täydellinen studio sijaitsi 13 kilometrin päässä Colognesta. Äänityksiin osallistunut, Lontoossa työskennellyt irlantilainen äänitysinsinööri oli aikaisemmin tehnyt töitä useilla The Kinksin albumeilla sekä Rolling Stonesin vuoden 1969 klassikkolevyllä Let It Bleed. Laajemmalla kokoonpanolla San Franciscossa levytetyt versiot Photo-Finishin kappaleista ilmestyivät vuonna 2011 julkaistun tuplacd:n Notes from San Francisco ykköslevyllä. Photo-Finishin kappaleista keikkastandardeiksi muodostuivat erityisesti tekstinsä osalta Gallagherin tunnettua viehtymystä scifi-kirjallisuuteen heijastanut The Last of the Independents sekä pelkistetystä ilmaisustaan huolimatta erinomaisen toimiva ja puhuttelevuudessaan suorastaan riipaiseva Shadow Play. Kokonaisuutena lähes hardrockiin kallistuvan pitkäsoiton balladiosastoa edustaa puhutteleva Overnight Bag.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti