Iron Maiden:Seventh Son of the Seventh Son
Huhtikuussa 1988 Euroopassa EMI:n ja Yhdysvalloissa Capitol Recordsin julkaisemana ilmestynyt Seventh Son of the Seventh Son on Iron Maidenin seitsemäs studioalbumi. Sanctuary/Capitolin julkaisema uusintapainos pitkäsoitosta ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 2002. Kyseessä oli ensimmäinen Maidenin pitkäsoitoista, jolla hyödynnettiin kosketinsoittimia. The Number of the Beastin ja myöhäisemmästä tuotannosta Fear of the Darkin, The Final Frontierin ja The Book of Soulsin tavoin Seventh Son of the Seventh Son nousi ilmestyttyään suoraan brittilistan kärkeen. Maidenin pitkäsoitoista ensimmäisenä Seventh Son of the Seventh Sonilla kuullaan selkeitä vaikutteita progressiivisesta rockista; erityisesti albumin nimikappaleessa. Lisäksi kyseessä on konseptialbumi. Pitkäsoiton folkloreen liittyvä idea juontaa juurensa basisti Steve Harrisin lukemasta Orson Scott Cardin teoksesta Seventh Son. Aluksi kirja tarjosi ainoastaan nimi-idean Maidenin seitsemännelle albumille, mutta Harrisin soitettua solisti Bruce Dickinsonille idea alkoi saada ilmaa siipiensä alle. Toisin kuin edeltäjällään, vuoden 1986 pitkäsoitolla Somewhere in Time, Seventh Son of the Seventh Sonilla Dickinson oli jälleen mukana biisintekijänä. Albumin kahdeksasta kappaleesta viisi edusti useamman yhtyeen jäsenen yhteistyötä. Kosketinsoitinosuuksista vastasivat ensisijaisesti Harris ja kitaristi Adrian Smith. Yhdysvalloissa Seventh Son of the Seventh Son nousi kahdenneksitoista ja pitkäsoiton suurimpia singlehittejä olivat Can I Play with Madness sekä The Evil That Men Do. Albumia promonnut seitsemän kuukautta kestänyt kiertue alkoi toukokuussa 1988 ja sen aikana Maiden konsertoi yli kahdelle miljoonalle kuulijalle. Kiertuetta oli edeltänyt muutama nimellä Charotte and the Harlots heitetty salakeikka Colognen Empiressa ja New Yorkin L' Amourissa. Elokuussa yhtye soitti Monsters of Rock -festivaalin pääesiintyjänä Doningtonissa 107 000:lle kuulijalle, mikä oli festivaalin suurin yleisömäärä. Marraskuussa Maiden nauhoitti Birminghamissa konserttivideon Maiden at the NEC. Kosketinsoittimista kiertueella vastasi Steve Harrisin bassoteknikko Michael Kenney. Kyseinen kiertue jäi pitkäksi aikaa kitaristi Adrian Smithin viimeiseksi Maidenin riveissä. Hän jätti yhtyeen Seventh Son of the Seventh Sonin seuraajan, No Prayer for the Dyingin tuotantovaiheessa. Smith olisi toivonut yhtyeen menevän eteenpäin kahdesta edeltäneestä albumista, ja No Prayer for the Dying ei edustanut Smithille kyseisenlaista tyyliä. The Evil That Men Do, The Clairvoyant ja Can I Play with Madness ovat eniten livenä soitettuja albumin kappaleista. The Clairvoyant kirjoitettiin esimmäisenä ja Can I Play with Madness oli alkanut Smithin kirjoittamana balladina On the Wings of Eagles. Metal Hammerin mukaan Moonchild perustuu väljästi Aleister Crowleyn samannimiseen novelliin. Seventh Son of the Seventh Son saavutti myönteiset arvostelut, vaikka kyseistä pitkäsoittoa ei pidetykään Powerslaven ja Somewhere in Timen veroisena. Erityisesti kehuttiin pitkäsoiton tekstejä. Vuonna 2005 Seventh Son of the Seventh Son saavutti 305. Rock Hard -lehden 500 kaikkien aikojen parhaan rock- ja metallialbumin listalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti