Aerosmith:Draw The Line
Aerosmithin tuotannon edellisiin jättimenestyksiin, vuonna 1975 ilmestyneeseen Toys in the Atticiin ja seuraavana vuonna julkaistuun Rocksiin verrattuna yhtyeen vuoden 1977 pitkäsoitto Draw the Line edustaa määrätynlaista paluuta siihen bluesrockiin, josta oli kuultavissa kaikuja erityisesti yhtyeen vuoden 1973 esikoispitkäsoitolla. Studiokokeilut saivat Draw the Linella väistyä suoraviivaisemman hardrockilmaisun tieltä. Joe Perryn raaka bluestyyli oli imenyt inspiraatiota Stoneseilta ja pitkäsoiton yhdessä yhtyeen kanssa tuottanut Jack Douglas oli myös mukana kirjoittamassa neljää albumin kappaleista. Draw The Linen äänitykset tapahtuivat New Yorkin ulkopuolella sijainneessa hylätyssä luostarissa. Kyseisessä varhaisemmin pyhässä paikassa yhtyeen jäsenet ajautuivat kuitenkin riitoihin, joilla oli omat haittavaikutuksensa pitkäsoiton työstöprosessiin. Draw The Linella on silti tarjottavanaan useita melko laadukkaita kappaleita. I Wanna Know on suora rockpala, jota rikastavat sessiomuusikko Scott Gushnien piano, tavanomaisesta poiketen ensisijaisesti rytmikitaristina toimivan Brad Whitfordin miellyttävä soolosoitanta ja Steven Tylerin toimiva laulukoukku. The Critical Massia voi pitää suorastaan unohdettuna klassikkona. Se sisältää solisti Steven Tylerin verevää huuliharpun soittoa, Perryn kitarointia ja Tom Hamiltonin kekseliään bassokuvion. Hamilton oli lisäksi toinen kappaleen säveltäjistä. Tekstinsä osalta Critical Mass on tulkittavissa kriittisenä kannanottona huumeidenkäyttöön. Joey Kramerin terhakalla beatilla ja Joe Perryn runsaalla slidekitaran soitolla terästetty Get It Up sisälsi popahtavia elementtejä, mutta ei siitä huolimatta muodostunut hitiksi. Sitä albumilla seuraavassa kappaleessa Bright Light Fright Perry oli myös leadvokalistina. Kyseessä on eräs Aerosmithin harvinaisimmista raidoista, ja sitä on soitettu keikalla varsin niukasti. Taustavokaaleista kappaleessa vastaa Karen Lawrence. Pitkäsoiton todellisia ässiä ovat kummankin levypuoliskon avausraidat. Nimikappale Draw The Line soundaa vintagelta ja se tarjoaa Perryn ja Whitfordin välistä improvisoidulta kuulostavaa kitarointia, joka toimii kauniisti. Kappaleen huippukohtana voi pitää Tylerin liki pitäen kirkumaa viimeistä säkeistöä. Huippuhetkiin lukeutuu ehdottomasti myös Tylerin, Whitfordin, Hamiltonin, Kramerin ja Douglasin yhteistyötä edustava Kings and Queens, joka instrumentaatiossaan sisältää Aerosmithille harvinaisia syntetisaattoreita. Myös tekstinsä osalta kappale on lähempänä Genesiksen ja King Crimsonin kaltaisia progeyhtyeitä. Jäljelle jääneistä kappaleista Hand That Feeds sisältää Whitfordilta upeaa kitaratyöskentelyä, kokonaisideassaan hieman keskeneräiseltä kuulostavaa Sight for Sore Eyesia oli mukana kirjoittamassa New York Dollsin David Johansen ja pitkäsoiton päättää näkemys vanhasta bluesklassikosta Milk Cow Blues. Kyseessä on Kokomo Arnoldin originaali, joka on päätynyt lisäksi esimerkiksi Robert Johnsonin ja Elvis Presleyn levytysohjelmistoon. Pian Draw The Linen ilmestymisen jälkeen kitaristit Perry ja Whitford jättivät Aerosmithin useiksi vuosiksi. 80-luvun loppupuolella Aerosmithin legendaarinen lineup saavutti jälleen suursuosiota pitkäsoitoillaan Permanent Vacation sekä Pump.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti