Thin Lizzy:Bad Reputation
Toinen syyskuuta 1977 ilmestynyt Bad Reputation on hardrockyhtye Thin Lizzyn kahdeksas studioalbumi. Suurimmalla osalla pitkäsoiton kappaleista musisoi ainoastaan kolmikko Phil Lynott, Scott Gorham ja Brian Downey, sillä tappelussa loukkaantunut kitaristi Brian Robertson oli missannut valtaosan edeltäneestä kiertueesta ja oli mukana ainoastaan kolmella Bad Reputationin raidoista. Kyseinen pitkäsoitto tulikin jäämään Robertsonin viimeiseksi studioalbumiksi Thin Lizzyn riveissä. Robertsonin poistuttua väliaikaisesti yhtyeestä Lynott uskoi Gorhamin pystyvän hoitamaan kaikki tarvittavat kitaraosuudet, eikä Robertsonille tarvittaisi tuuraajaa. Gorham sitä vastoin uskoi toista kitaristia tarvittavan ja erityisesti livekeikoilla esitettäessä kahdelle kitaralle sävellettyjä kappaleita. Gorham jättikin soittamatta soolot kappaleisiin Opium Trail ja Killer Without a Cause ja kehotti Lynottia sallimaan Robertsonin palaavan yhtyeeseen, jotta tämä soittaisi soolot mainittuihin kappaleisiin. Lynott suostui ja Robertson lensi Torontoon soittamaan kitaraosuutensa. Hän osoitti kuitenkin epäsosiaalisuutta muita yhtyeen jäseniä kohtaan. Gorhamin ja Robertsonin tuplakitarointia kuullaan ainoastaan Bad Reputationin raidalla That Woman's Gonna Break Your Heart. Thin Lizzyn yleisesti hyödyntämä taiteilija Jim Fitzpatrick ei Lynottin väärinkäsityksen vuoksi vastannut Bad Reputationin kansitaiteesta. Lynott nimittäin matkusti vahingossa Madisonin Wisconsiniin Connecticutin asemesta. Niinpä hän ei ehtinyt tavata Fitzpatrickia ajoissa ja suostui hyödyntämään Bad Reputationin etukannessa Sutton Cooperin ottamaa kuvaa, jossa yhtye on triokokoonpanossa. Robertson suostui siihen, että hän oli mukana ainoastaan pitkäsoiton takakannen kuvassa. Kannessa esiintyy myös korttipelin symboleja, joista ässä viittaa Lynottiin, risti Downeyhin, hertta Gorhamiin ja ruutu Robertsoniin. Brittilistalla Bad Reputation saavutti neljännen sijan ja pitkäsoitolta poimittu single Dancing in the Moonlight (It Caught Me in Its' Spotlight) nousi sekin neljänneksitoista. Arvosteluissa Bad Reputationia pidettiin yleisesti edeltäjäänsä Johnny the Foxia laadukkaampana. Tuottaja Tony Visconti vaikutti myönteisesti pitkäsoiton kovaan soundiin ja albumia pidettiin Lizzyn parhaana sitten Jailbreakin. Vaikka Bad Reputation julkaistiin aikana, jolloin punkrock teki voimakasta nousuaan, myös kyseisen musiikkityylin diggareita viehätti Lizzyn energisyys niin lavalla kuin levyillä. Vaikka Bad Reputationin nimikappaletta ei julkaistu singlenä, siitä muodostui keikkastandardi ja kappale luketuu myös Lizzyn eniten versioituihin. Muun muassa Foo Fighters coveroi kappaleen coveralbumilleen Medium Rare ja yhdysvaltalainen naismetalyhtye Phantom Blue vuoden 1993 pitkäsoitolleen Built To Perform. Vuonna 2015 Bad Reputation päätyi englantilaisen speedmetalyhtyeen Ravenin esittämäksi coveralbumilla Party Killers. Ensisijaisesti Europen kitaristina muistettu John Norum versioi Opium Trailin vuonna 1992 ilmestyneelle ja järjestyksessään toiselle sooloalbumilleen Face the Truth.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti