John Mayall: John Mayall's Bluesbreakers with Eric Clapton
22. heinäkuuta 1966 ilmestynyt Bluesbreakers with Eric Clapton on John Mayall's Bluesbreakersin albumi, jolla Eric Clapton on mukana yhtyeen kokoonpanossa. Mayalille kyseessä on toinen pitkäsoitto livenä taltioidun John Mayall Plays John Mayallin jälkeen. Clapton lähti perustamaan Creamia heti Bluesbreakers with Eric Claptonin levyttämisen jälkeen, mutta lyöttäytyi vielä yhteen Mayallin kanssa vuonna 1971 ilmestyneellä pitkäsoitolla Back to the Roots. Derek Wedgburyn ottama albumin kansikuva on otettu lähellä Old Kent Roadia. Bluesbreakers with Eric Clapton tunnetaan myös nimellä Beano Album, sillä albumin kansikuvassa Clapton lukee Beano-nimistä brittiläistä lasten sarjakuvaa. Omaelämäkerrassaan Clapton on maininnut lukeneensa kyseistä sarjakuvaa, sillä kuvaushetkellä hän tunsi itsensä yhteistyöhaluttomaksi. Alun perin Mayall oli kaavaillut myös Bluesbreakers with Eric Claptonia äänitettäväksi livenä. Flamingo Clubilla nauhoitettiinkin keikka, jossa tuleva yhtyetoveri Creamista, eli Jack Bruce oli bassossa. Äänityksestä ei kuitenkaan tullut laadullisesti tarpeeksi tasokasta ja se hylättiin. Studioäänitykset tehtiin maaliskuussa 1966 Deccan studioilla Lontoon West Hapsteadissa. Clapton soitti kyseisissä nauhoituksissa vuoden 1960 Gibson Les Paulia. Mayall vastasi pianosta, Hammond-uruista, huuliharpusta ja suurimmasta osasta laulusuorituksia. Bassossa oli sittemin Fleetwood Macista varsin tutuksi tullut John McVie ja rummuissa Huhgie Flint. Puhallinsektio pitkäsoitolle lisättiin myöhemmin. Albumi koostuu osaksi bluesstandardeista Otis Rushin, Freddie Kingin ja Robert Johnsonin kaltaisilta artisteilta. Mukana on myös neljä Mayallin originaalia ja Mayallin sekä Claptonin yhteistyötä edustava Double Crossing Time. Vuonna 2003 Bluesbreakers with Eric Clapton saavutti 195. sijan Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla ja se pääsi myös Robert Dimeryn teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Kyseessä on eräs vaikutusvaltaisimmista blueslevyistä ja sen lisäksi se aloitti sittemmin legendaariseksi muodostuneen yhdistelmän, jossa Gibson Les Paulia soitettiin Marshall Bluesbreaker -vahvistimen läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti