Thee Ultra Bimboos:Four Fans Can't Be Wrong
Melko primitiivisenä garagerockryhmittymänä uransa aloittanut Thee Ultra Bimboos (Susanna "Suffeli" Rapinoja:laulu/kitara, Maria Hakkarainen, nyk. Laiho:kitara/laulu, Salla Mattila:basso ja Milla Palovaara:rummut/laulu) julkaisi vuonna 2000 kolmannen ja hieman laajempaa kuulijakuntaa tavoittaneen pitkäsoittonsa Four Fans Can't Be Wrong. Musiikillisesti kyseinen albumi avasi uusia ovia yhtyeen tuotannossa. Huomattavaa popherkkyyttä tarjoiltiin erityisesti avausraidalla Yellow Line. Pitkäsoiton kirkkain pophelmi on silti Fool, joka tyylitajuisesti Hanoi Rocksille kunniaa tehneen kitarasoolonsa osalta hieman editoituna päätyi myös singlejulkaisuksi kakkoskappaleenaan niin ikään myös albumilta löytyvä, countrahtava ja harvinaislaatuisesti Millan leadvokalisointia tarjoava Liar Liar. Vallatonta sixties-henkeä on annosteltu erityisesti raidoille Rescue 911 ja Dirty 1 Eyed Jack. Kyseisistä kappaleista ensimmäinen lainasi melodiaansa tiedostamattomasti hieman Little Peggy Marchin hittiä I Will Follow Him. El Bimbon, alias Jukka Suksen käsialaa oleva Antonio lukeutuu myös Four Fansin kiistattomaan biisiaarteistoon. Revittelevämmästä osastosta albumin parhaimmistoa edustavat 100 % Freak, Dirty Talk sekä lähes keikkastandardeihin lukeutunut Pussycat Drive. Ainoa hieman täytteenomaisempi kappale on kaahaava We're Inside, mutta pitkäsoiton päätteeksi Love Theme from Outer Spacella on tarjottavanaan liki pitäen silkkaa popnirvanaa. Ensimmäiset todennetut ja parhaimmillaan suorastaan hurmokselliset Bimboos-keikat ajoittuivat juuri Four Fans -albumin aikoihin. Yhtyeen ensimmäinen tsekattu pitkäsoitto on vuosien saatossa osoittautunut kaikkein rakkaimmaksi, mutta myös niillä kolmella muulla on huippuhetkensä. Esikoisella We Can Stop Whenever We Want sellaisia edustivat erityisesti kulttiklassikko Who Stole My Underwear ja Hypnotized ja kakkosalbumi Supermessin vastaaviin ässiin lukeutuivat erityisesti Bite of the Vampire ja usein Bimboosien keikkojen avausnumerona soitettu 95% Fake. Bimboosien viimeisen pitkäsoiton Bimboo Wizardin kultahippuihin lukeutuivat vähintään Black Mustang, Sparkles, No Return, balladihelmi Fadeaway sekä Get There Fast-singlen kakkosbiisinä ja myös pitkäsoiton vinyyliversiolla julkaistu upea Hard to Say.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti