Albert Järvinen:Ride On
Kun Hurriganes joutui olemaan toimettomana kevään 1974 aikana Remun rötöstelyjen vuoksi, käytti Albert Järvinen luppoajan hyödykseen ja levytti ensimmäisen sooloalbuminsa Ride On. Rytmiryhmänä levyllä vaikuttivat rumpali Aikka Hakala ja basisti Heikki ”Häkä” Virtanen. Solistina kuultiin Pave Maijasta neljällä ja Dave Lindholmia yhdellä raidalla.
Little Feat-laina Teenage Nervous Breakdown tarjoaa tanakan avauksen
Paven vokalisoinnin ja Alpun sooloilun toimiessa erinomaisesti. Hot
Matter on kokeileva instrumentaaliraita ja Sister Sue veikeä cover
Commander Cody & The Lost Planet Airmenin ohjelmistosta.
Järvisen omaa
tuotantoa edustava, Paven verevän tulkinnan ja Järvisen pitkän ja
intensiivisen soolon sisältävä Let’s Have A Ball (in the Fat Man’s
Valley) lukeutuu albumin keskeisimpään tuotantoon ja ansaitsee
klassikkostatuksen. Instrumentaali Freezing-Like Crying-Playing kääntyy
lähes free jazziksi ja Paven laulama Elvis-cover Don’t Be Cruel on kepeä
välipala.
Kakkospuolen avaava instrumentaaliversio erityisesti Johnny Burnetten
näkemyksenä tunnetusta The Train Kept A Rollingista on jälleen silkkaa
asiaa, kuten myös Dave Lindholmin vokalisoima verevä blues Going to
Louisiana, johon Järvinen heittää intensiteettiä tihkuvan soolon. Patchy
Moss on tanakka ja kekseliäs instrumentaali ja lähes kuusiminuuttinen
Whorehouse Queen leppoisampi bluespala. Päätösraita Species Quattourissa
Järvinen laittaa peliin koko arsenaalinsa.
Ride On ansaitsee
klassikkostatuksen siinä missä Hurriganesin Roadrunner, tai Royalsin Spring 76 ja Out.
Erityisesti 1970-luvun alkupuolelta ei sovi unohtaa myöskään Järvisen
suhteellisen harvalukuisia vierailuja muiden levyillä, joista
keskeisimpiin lukeutuu ehdottomasti Muskan vuoden 1973 nimetön debyyttialbumi, jonka taustalla kuultiin Albertin lisäksi Wigwamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti