Yes:Relayer
Marraskuussa 1974 Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt Relayer on brittiläisen progeyhtyeen Yesin seitsemäs studioalbumi. Kosketinsoittaja Rick Wakemanin jätettyä yhtyeen Yes valitsi hänen paikalleen sveitsiläisen Patrick Morazin elokuussa 1974. Relayer nauhoitettiin basisti Chris Squiren kotistudiossa Surreyn Virginia Waterissa. Vuoden 1972 Yes-albumi Close to the Edgen tavoin Relayer koostui ainoastaan kolmesta kappaleesta. Sen ykköspuolen täytti The Gates of Delirium ja kakkospuolen raitoja ovat Sound Chaser ja To Be Over. Relayer-pitkäsoitolla Yesin soitannassa kuultiin elementtejä jazz-fuusiosta. Pitkäsoitto saavutti suhteellisen myönteiset arvostelut ja nousi Britanniassa neljänneksi ja Billboardin listalla viidenneksi. Albumia on myös mennyt kaupaksi kultalevyyn oikeuttava määrä. Singleformaatissa Relayerilta julkaistiin tammikuussa 1975 lyhennetty versio The Gates of Deliriumin loppuosasta nimellä Soon. Remasteroidut ja bonuskappaleita sisältävät versiot Relayerista julkaistiin vuosina 2003 ja 2014. Tupla-albumi Tales of the Topographic Oceansin tiimoilta tehty kiertue päättyi toukokuussa 1974 ja Rick Wakeman jätti yhtyeen, sillä hän ei allekirjoittanut sitä musiikillista suuntaa, johon Yes oli siirtymässä. Koesoitossa Wakemanin tilalle kävi huomattava määrä kosketinsoittajia, heidän joukossaan muun muassa kreikkalainen Vangelis. Musiikkijournalisti ja kirjailija Chris Welschin kehotuksesta Refugee-yhtyeen Patrick Moraz kävi koesoitossa Vangeliksen kosketinsoittimilla ja hänen soittonsa miellyttikin siinä määrin, että hän tuli valituksi yhtyeen täysaikaiseksi jäseneksi. Relayer nauhoitettiin elokuun ja lokakuun 1974 välillä. Kyseessä oli yhtyeen debyyttilevytys Lontoon ulkopuolella. Tuotannosta Yes vastasi äänitysinsinöörinsä Eddy Offordin kanssa. Miksaukset tapahtuivat sitä vastoin Lontoossa Advision -studioilla. Relayerilla kitaristi Steve Howe soittaa vuoden 1955 Fender Telecasteria. Aikaisemmin hän oli hyödyntänyt Gibson ES-175:ttä Yesin kakkospitkäsoitto Yes Albumista eteenpäin. Relayerin kakkospuolen kappaleissa käytössä on myös pedal steel. 22-minuuttista The Fields of Deliriumia solisti Jon Andersson on kuvannut sotakappaleeksi. Sound Chaserilla Yes hyödynsi erityisesti elementtejä jazz-fuusiosta ja myös funkista. To Be Ower kehittyi Howen Andersonille esittelemästä melodiasta. Howe oli saanut inspiraation kappaleeseen Lontoon Hyde Parkin Serpentine-järvelle tehdyllä laivamatkalla. Relayerin kansi oli taiteilija Roger Deanin käsialaa. Hän oli tehnyt yhteistyötä Yesin kanssa vuodesta 1971 lähtien. Steve Howe kuvasi Relayerin musiikkia moderniksi ja eurooppalaistyyliseksi ja Morazin myötä mukana on myös eteläamerikkalaista henkeä. Chris Squiren mukaan hänen ja rumpali Alan Whiten välinen vuorovaikutus Relayerilla oli aika ajoin parempaa kuin millään varhaisemmalla Yesin albumilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti