Keskiviikon klassikko:Rehdin Amerikan rokkarin kulminaatio

6. toukokuuta 1945 syntynyt Detroitista kotoisin oleva Robert Clark, alias Bob Seger on luonut suorastaan kiitettävän pitkän levytysuran, jonka läpimurto ajoittui 70-luvun puoliväliin.  Paikallistasolla hän saavutti menestystä jo 60-luvulla yhtyeissä Bob Seger & Last Heard sekä The Bob Seger System. Detroitin musiikkiskeneen Seger ilmaantui jo niinkin varhain kuin vuonna 1961.  Laulusta, kitarasta, pianosta ja koskettimista huolehtineen Segerin lisäksi The Decibels -nimiseen trioon kuuluivat kitaristi Pete Stanger ja rumpali H B Hunter. Kolmikko kävi Ann Aborin High Schoolia ja teki asetaattidemon Segerin kappaleesta The Lonely One. Kyseessä oli paitsi ensimmäinen Segerin koskaan kirjoittama kappale, samalla myös ensimmäinen radiosoittoon päässyt. Se soi tosin ainoastaan kerran Ann Aborin radioasemalla. The Decibelsin hajottua Seger siirtyi solistiksi yhtyeeseenThe Town Criers, jonka muilta osin muodostivat kitaristi Larry Mason, rumpali Pep Perrine ja basisti John Flis. Keikkailu alkoi tuottaa tulosta. The Town Criersin ohjelmistoon kuului Louie Louien kaltaisia garageklassikoita. Segeriin suuren vaikutuksen vuonna 1963 teki James Brownin Live at the Apollo -konserttitaltiointi sekä toki myös The Beatlesin vuoteen 1964 ajoittunut läpimurto Yhdysvalloissa. Radiosoittoon päässeillä 60-luvun rock- ja pophiteillä oli niin ikään suuri vaikutus Segeriin ja hänen paikallisiin muusikkoystäviinsä, joihin kuuluivat muun muassa The Eaglesin riveissä läpilyönnin sittemmin tehnyt Glen Frey.  Seuraavaksi Seger liittyi entistä suuremmasta suosiosta nauttineeseen yhtyeeseen nimeltä Doug Brown & The Omens. Brown oli yhtyeen pääsolisti, mutta Seger pääsi laulamaan leadia rhythm and blues -numeroissa. Näihin aikoihin Seger pääsi tekemään ensimmäisen virallisen levytyksensä. Vuonna 1965 ilmestyi Doug Brown and the Omensin nimellä julkaistu single TGIF/First Girl. The Omensin jäsenenä ollessaan Seger tapasi pitkäaikaisen managerinsa Edvard "Punch" Andrewsin, joka pyöritti noihin aikoihin Dave Leonin kanssa kahdesta musiikkiclubista ja pienestä levy-yhtiöstä koostunutta kokonaisuutta nimeltä Hideout. Seger alkoi kirjoittaa kappaleita ja myös tuottaa muita Andrewsin manageroimia yhtyeitä. Niihin kuului esimerkiksi Mama Cats and the Mushrooms, jossa Glen Frey muusikonuransa alkuvaiheissa oli mukana.

 Seuraavan yhtyeensä Bob Seger and the Last Heardin keulilla Seger julkaisi singlen East Side Story Hideout Recordsin julkaisemana tammikuussa 1966. Siitä muodostui paikallistasolla hänen debyyttihittinsä. Se myi 50 000 kappaletta ja johti sopimukseen Cameo-Parkway Recordsin kanssa. The Last Heardin pysyvän kokoonpanon muodostivat aikaisemmin Town Criersissa soittanut rumpali Pep Perrine, kitaristi Carl Lagassa ja basisti Dan Honaker.  Yhtye julkaisi vielä neljä muuta singleä, joista merkittävin oli vuonna 1967 ilmestynyt Heavy Music. Se myi vielä East Side Storya paremmin ja olisi voinut muodostua jopa valtakunnalliseksi läpimurroksi. Pahaksi onneksi Cameo-Parkway lopetti toimintansa.  Kanadan listalla kappale sijoittui itse asiassa sijalle 82., ja biisi säilyi Segerin keikkasetissä usean vuoden ajan. Vuonna 1968 Bob Seger onnistui solmimaan sopimuksen Capitol Recordsin kanssa. Hän hylkäsi Punchin kanssa Motown Recordsin rahakkaamman tarjouksen, sillä uskoi Capitolin olevan edustamansa musiikkityylin kannalta sopivampi levy-yhtiö. Capitolin myötä yhtyeen nimeksi vaihtui Bob Seger System. Single Ramblin Gamblin Man merkitsi Segerille yhtyeineen lopullista läpimurtoa. Se nousi aina sijalle 17. Kappaleessa taustalaulusta ja kitarasta huolehtineelle Glen Freylle kyseessä oli ensimmäinen studiosessio. Ramblin Gamblin Manin suosio johti samannimisen pitkäsoiton julkaisemiseen vuonna 1969. Se saavuttikin Bilboardin listalla kohtuullisen 62. sijan. Seger ei yhtyeineen kyennyt kuitenkaan jatkamaan  menestystään. Kakkosalbumilla Noah mukana ollut laulaja/lauluntekijä Tom Neme kirjoitti ja myös vokalisoi suurimman osan kappaleista. Seikka herätti kritiikkiä, eikä albumi noussut listoille lainkaan. Seger jätti musiikkibisneksen ja siirtyi opiskelemaan. Hän palasi vanhan rakkautensa pariin kuitenkin jo seuraavana vuotena. Vuonna 1970 ilmestyi Bob Seger Systemin viimeinen pitkäsoitto Mongrel, jolla Neme ei ollut enää mukana. Myös Bob Shultz lähti ja hänen paikkansa otti Dan Watson. Mongrel ja sen voimakas singlebiisi Lucifer saavuttivat myönteisen palautteeen monien kriitikoiden ja paikallisten diggareiden keskuudessa, mutta albumi ei menestynyt kaupallisesti ja System lopetti toimintansa.

Vuonna 1971 Seger julkaisi täysin akustisen sooloalbumin Brand New Morning. Sekin osoittautui kaupallisesti pettymykseksi ja Segerin yhteistyö Capitol Recordsin kanssa päättyi. Seuraavaksi artisti yhdisti voimansa duon Teegarden & Winkle kanssa. Kolmikko levytti pitkäsoiton Smokin' OP's Punch Andrewsin Palladium Recordsilla. Ensisijaisesti coverbiiseistä koostuneelta albumilta löytyvä näkemys Tim Hardinin If I Were A Carpenterista oli pieni hitti ja pitkäsoiton muusta annista mainittakoon Segerin sielukas originaali Someday sekä uusioversio Heavy Musicista. Vietettyään huomattavan osan vuodesta 1972 tien päällä Teegardenin ja Winklen kanssa Seger kasasi uuden taustayhtyeen, joka tunnettiin niin nimellä My Band kuin The Borneo Band. Se koostui oklahomalaismuusikoista Jamie Oldaker, Dick Simms ja Marcy Levy, jotka kaikki ryhtyivät yhteistyöhön Eric Claptonin kanssa vuonna 1974. Back in '72 -pitkäsoiton Seger levytti osittain Muscle Shoals Rhythm Sectionin kanssa. Se koostui sessiomuusikoista, jotka olivat työskennelleet esimerkiksi J. J. Calen ja Aretha Franklinin kanssa. Back in '72 sisälsi muun muassa Segerin tulevan liveklassikon, 90-luvulla Metallican coveroiman Turn the Pagen, Thin Lizzyn levytys- ja keikkaohjelmistoon päätyneen rivakan rockpalan Rosalie sekä erinomaisen, Segerin musiikilliseen kehitykseen voimakkaasti vaikuttaneen näkemyksen Van Morrisonin kappaleesta I've Been Working. Vaikka menestystä ei siunaantunut vieläkään, albumi ja sitä seurannut kiertue merkitsivät Segerin pitkäaikaisen  musiikillisen yhteistyön alkua Silver Bullet Bandin tulevan saksofonistin Alto Reedin, voimakkaan naisvokalistin Shaun Murphyn ja Muscle Shoals Rhythm Sectionin kanssa. Kiertueen aikana My Band osoittautui kuitenkin epäluotettavaksi. Tämä turhautti Segeriä, joka jätti kyseisen yhtyeen loppuvuodesta 1973 ja ryhtyi etsimään itselleen uutta taustayhtyettä.

Vuonna 1974 Seger muodosti Silver Bullet Bandin. Sen originaalin kokoonpanon muodostivat kitaristi Drew Abbott, rumpali/taustalaulaja Charlie Allen Martin, kosketinsoittaja Rick Manasa, saksofonisti Alto Reed ja basisti Chris Campbell. Kyseinen miehitys julkaisi pitkäsoiton Seven. Sen avaavasta erinomaisesta rockrytistyksestä Get Out of Denver muodostui paikallistasolla suuri menestys ja myös singlelistalla se tavoitti sijan 80.  Vuonna 1975 Seger palasi Capitol Recordsille ja levytti pitkäsoiton Beautiful Loser. Uuden kosketinsoittajan Robin Robbinsin sisältänyt Silver Bullet Band oli mukana Ike & Tina Turner-lainalla Nutbush City Limits. Albumin singlejulkaisu Katmandu oli mukana runsasta kymmentä vuotta myöhemmin Cherin tähdittämässä elokuvassa Mask. Vaikka single missasi juuri ja juuri top 40:n, se saavutti huomattavasti radiosoittoa ympäri Yhdysvaltoja. Huhtikuussa 1976 Bob Seger ja Silver Bullet Band julkaisi edellisen vuoden syyskuussa Detroitin Cobo Areenalla kahden illan aikana nauhoitetun tuplan Live Bullet. Muun muassa Dave Marshin mielestä kyseessä on eräs kaikkien aikojen livelevyistä. Mukana on erinomaisia näkemyksiä niin tuoreemmista Segerin ässäbiiseistä kuin iäkkäämmistä klassikoista Ramblin Gamblin Man ja Heavy Music. Tuplan ykköspuoli sisältää muun muassa sielukkuutta huokuvan medleyn kappaleista Travelin' Man ja Beautiful Loser viimeisen levypuoliskon koostuessa esimerkiksi Get Out of Denverin ja Let It Rockin tiukkuuden ja svengin erinomaisesti yhdistävästä rokkauksesta. Live Bullet alkoi saada ansaitsemaansa huomiota myös kotikontujen ulkopuolella. Progressiiviseen ja albumikeskeiseen rockiin erikoistuneet radioasemat ottivat levyn soittolistoilleen. Seger pääsi keikkailemaan jo pääesiintyjänä, mutta suosio ei vielä ollut tasaista. Kesäkuussa 1976 Seger esiintyi Silver Pontiacilla lähes 80 000 kuulijalle. Seuraavana iltana Chicagossa yleisöä oli vajaa tuhat.

Vuoden 1976 lokakuussa ilmestynyt studioalbumi Night Moves merkitsi Segerille viimein lopullista kaupallista läpimurtoa. Sen nimikappale nousi singleformaatissa Billboardin listalla aina neljänneksi ja saavutti huomattavaa radiosoittoa. Ann Aborin Ann Streetistä kertonut voimaballadi Mainstreet nousi sekin sijalle 24. Pitkäsoiton klassikoihin lukeutuu lisäksi ehdottomasti etenkin silkasta anthemista käyvä Rock N' Roll Never Forgets. Night Moves sijoittui Billboardin top teniin ja vuoteen 2006 mennessä albumi oli myynyt pelkästään Yhdysvalloissa yli kuusi miljoonaa kappaletta. Näin ollen siitä on muodostunut koko Segerin uran myydyin studiolevy. Night Movesin menestyksen myötä myös Beautiful Loser myi lopulta yli  kaksi miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa  ja Billboardin listalla 168 viikon ajan viihtynyt Live Bullet aina viisi miljoonaa. Näin ollen siitä on muodostunut paitsi yksi kaikkien aikojen laadukkaimmista, myös suositummista livelevyistä. Seuraavana vuonna rumpali Charlen Allan Martin loukkaantui liikenneonnettomuudessa.  David Teegarden tuli hänen tilalleen.

Tragediasta huolimatta Seger ja Silver Bullet Band onnistui mainiosti myös Night Movesia seuranneella, vuonna 1978 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Stranger in Town. Albumilta poimittiin aina kolme singlehittiä. Keskitempoinen Still the Same nousi aina neljänneksi, ripeä ja keikkastandardiksi muodostunut Hollywood Nights sijoittui 12:ksi ja balladiosastoa tyylikkäästi edustanut We've Got Tonight pääsi sekin sijalle 13. Billboardin listalla. Viimeksi mainitusta muodostui vuonna 1983 Kenny Rogersin ja Sheena Eastonin duettona listaykkönen countrylistalla. Maininnan ansaitsee lisäksi Geoge Jacksonin ja Thomas E Jones III:n käsialaa ollut miellyttävän nostalginen Old Time Rock N' Roll, johon Seger kirjoitti uudet tekstit. Kappaleesta on muodostunut kaikkien aikojen toiseksi soitetuin kappale jukeboxeissa Patsy Clinen Crazyn jälkeen. Jo ilmestymisaikanaan kappale saavutti huomattavaa radiosoittoa ja se oli mukana Tom Cruisen tähdittämässä vuonna 1983 ilmestyneessä elokuvassa Risky Business. Vuonna 2001 se nimettiin erääksi vuosisadan kappaleista. Seger oli mukana kirjoittamassa The Eaglesin vuonna 1979 listakärkeen kohonnutta singleä ja pitkäsoitolla Long Run mukana ollutta kappaletta Heartache Tonight. Seger ja Glen Frey olivat vanhoja ystäviä Segerin uran alkutaipaleelta.

 Vuonna 1980 Seger ja Silver Bullet Band julkaisi pitkäsoiton Against the Wind, josta muodostui yhtyeen ainoa listakärkeen kivunnut albumi. Sillä Robbyn Robbinsin oli koskettimissa korvannut aikaisemmin huippusuositussa Grand Funk Railroadissa soittanut Craig Frost. Ensimmäisellä, kuudenneksi nousseella singlellä Fire Lake taustoja lauloivat Eaglesin Don Henley, Glen Frey ja Timothy B Smicht. Seuraavana julkaistu nimikappale sijoittui viidenneksi ja kolmas single You'll Accomp'ny Me sekin sijalle 13. Vuoteen 2006 mennessä Stranger in Town ja Against the Wind -pitkäsoitot olivat molemmat myyneet Yhdysvalloissa yli viisi miljoonaa kappaletta. Vuoden 1981 livetupla Nine Tonight oli niin ikään suuri menestys. Siltä napattu cover Elinda Williamsin Trying to Live My Life without Yousta nousi singlenä viiden suosituimman joukkoon ja itse albumia myytiin yli neljä miljoonaa kappaletta. Loppuvuodesta 1982 julkaistiin seuraava pitkäsoitto The Distance. Sen levyttämisen aikaan kitaristi Drew Abbott erosi Silver Bullettista ja hänen paikkansa otti Dawayne Bailey. Albumin julkaisun jälkeen David Teegarden lähti ja rumpaliksi vaihtui Grand Funkissa soittanut Don Brewer. The Distance sisälsi useita singlehittejä. Shame on the Moon nousi listakärkeen aikuisrocklistalla ja toinen pikkulevy Even Now missasi juuri top tenin. Kolmas single Roll Me Away nousi sekin sijalle 27. Iskevä albumiraita Making Thunderbirds valikoitui videobiisiksi ja saavutti hyvän vastaanoton MTV:llä. Itse pitkäsoitto sijoittui viidenneksi, mutta sen myynti jäi hieman vajaaseen kahteen miljoonaan. Segerin toiveesta albumi julkaistiin myös kasiraiturina. Vuonna 1984 Seger kirjoitti ja levytti voimaballadin Understanding elokuvan nimeltä Teachers soundtrackille. Kyseisen vuoden lopussa Seger sai kappaleesta itselleen top 20-menestyksen. Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli kappale Living Inside My Heart About Last Night -elokuvan soundtrackille.

Segerin seuraava albumi oli keväällä 1986 ilmestynyt Like A Rock. Sen singlehittiä, top 20-menestystä American Storm ryyditettiin videolla, jossa oli mukana näyttelijätär Leslie Ann Warren. Pitkäsoiton nimikappale nousi singlenä sijalle 12.  Segerin vuosien 1986-1987 aikana kiertänyt American Storm oli hänen viimeinen todella suuri kiertueensa. Se koostui 105 konsertista yli yhdeksän kuukauden aikana ja kaupaksi meni yli puolitoista miljoonaa lippua. Albumi Like A Rock nousi kolmanneksi ja myi lopulta yli kolme miljoonaa. Seuraavana vuonna Beverly Hills Cop II:n soundtrackillä julkaistusta kappaleesta Shakedown muodostui Segerin ainoa ykkössingle poplistoilla. Kappaletta kaavailtiin Glen Freyn esittämäksi.  Frey kuitenkin menetti äänensä juuri ennen levytystä ja kutsui Segerin hätiin. Tämä muutti kappaleiden säkeistöt, mutta säilytti kertosäkeen ennallaan.Segerin seuraava albumit olivat vuosina 1991 ja 1995 ilmestyneet The Fire Inside ja It's a Mystery, joista jälkimmäinen saavutti kultalevyn. Vuonna 2005 Seger ja Silver Bullet Band pääsivät Michigan Rock and Roll Legends Hall of Fameen. Seuraavana vuonna ilmestyny albumi Face the Promise oli Segerin ensimmäinen 11 vuoteen ja se myi yli miljoona kappaletta.Myös albumin tiimoilta tehty kiertue osoittautui menestyksekkääksi. Vuoteen 2011 ajoittui menestyksekäs areenakiertue ja samana vuonna julkaistiin tuplakokoelma Ultimate Hits:Rock and Roll Never Forgets. Kesäkuussa 2012 Seger pääsi laulunkirjoittajien Hall of Fameen. Segerin tuorein albumi on vuonna 2017 ilmestynyt Ride Out, jonka tiimoilta hän teki menestyksekkään kiertueen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. 18. syyskuuta 2018 Seger ilmoitti viimeisestään kiertueestaan, joka kantoi nimeä Travelin' Man Tour ja käynnistyi Michiganista 21. marraskuuta mainittuna vuonna.