sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Maanantain mainio:Brittiläisen rytinäbluesin eliittiä


Newcastlessa perustettu The Animals lukeutuu kaikkien aikojen keskeisimpiin ja laadukkaimpiin englantilaisiin rhythm and blues- yhtyeisiin. Se hyödynsi ensisijaisesti solistinsa Eric Burdonin ja urkurinsa Alan Pricen musiikillista talenttia. Animalsin kuuluisimman kokoonpanon muodostivat muilta osin kitaristi Hilton Valentine, basisti Chas Chandler sekä rumpali John Steele. Animalsin debyyttisingle oli Baby Let Me Take You Home, samainen kappale, joka löytyi muun muassa Bob Dylanin debyyttialbumilta nimellä Baby Let Me Follow You Down. Kakkossingle, sovitus vanhasta kansanlaulusta House of the Rising Sun onnistui yhdellä otolla ja se muodostui Animalsin suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi nousemalla listakärkeen niin kotimaassa kuin Amerikassakin. Animalsin debyyttialbumi ilmestyi niin ikään vuonna 1964. Se koostui lähes täysin amerikkalaisista blues ja soul-covereista. Niistä mainittakoon Ray Charlesin Talking Bout You, Chuck Berryn Memphis, Tennessee  ja Around and Around, Fats Dominon I’m in Love Again ja I’ve Been Around sekä John Lee Hookerin I’m Mad Again. Singlehittien osalta Animalsin muita menestyksiä olivat harvinaislaatuisesti omaa tuotantoa edustanut I’m Crying, erinomaisen sielukas We Gotta Get Out of This Place sekä varsin onnistuneet näkemykset Nina Simonen Don’t Let Me Misunderstoodista ja Sam Cooken Bring It on Home to Mestä.

Vuonna 1965 ilmestyi mainio kakkosalbumi Animal Tracks. Sen enimmäkseen erinomaisista tulkinnoista nostettakoon erityisesti esiin Ray Charlesin I Believe to My Soul ja Jimmy Reedin Bright Lights, Big City. Omaa tuotantoa edustaa Eric Burdonin verevä blues For Miss Caulker. Lentopelosta ja hermoromahduksesta kärsinyt Alan Price erosi Animalsista samaisen vuoden keväällä. Hän aloitti varsin tuotteliaaksi osoittautuneen soolouransa. Animals konsertoi kvartettina muun muassa Linnanmäellä vappuna 1965. Uudeksi kosketinsoittajaksi valikoitui Dave Rowberry. Animalsin viimeinen singlehitti oli ammattisäveltäjien Gerry Goffinin ja Carole Kingin käsialaa ollut Don’t Bring Me Down. Animals levytti erinomaisen näkemyksen muutamaa vuotta myöhemmin myös Grand Funk Railroadin levytysohjelmistoon kuuluneesta vanhasta vankilalaulusta Inside Looking Out. Myös rumpali John Steele vaihtui aikaisemmin Nashville Teensissä soittaneeseen Barry Jenkinsiin. Vuonna 1966 ilmestyi varsin onnistunut albumi Animalisms. Covereiden ohella se piti sisällään pari varsin onnistunutta omaa tuotantoa edustanutta kappaletta, eli Outcast ja balladikaunokki You’re on My Mind. Syyskuussa 1966 Animals oli siltä erää historiaa. Heinäkuussa 1996 edesmennyt Chas Chandler kunnostautui myöhemmin The Jimi Hendrix Experiencen ja Sladen managerina. Eric Burdon julkaisi alkajaisiksi sooloalbumin Eric Is Here ja perusti uuden yhtyeen Eric Burdon & The Animals. Yhtyeen musiikillinen tyyli vaihtui bluesista psykedeeliseen rockiin. Se julkaisi muutaman varsin hyvätasoisen albumin, kuten Winds of Change ja The Twain Shall Meet. Hittisingleistä mainittakoon San Franciscon Nights ja Sky Pilot. Vuoden 1969 pitkäsoitolla Love Is kitaristina toimi sittemmin The Policesta tutuksi tullut Andy Summers. Vuonna 1970 Burdon liittyi War-yhtyeen solistiksi. Hän oli mukana parilla albumilla ja listaykkössinglellä Spill the Wine. Legendaarinen Animals-kokoonpano on tehnyt pari reunionia. Vuonna 1977 ilmestynyt pitkäsoitto Before We Were So Rudely Interrupted oli pettymys. Vuoden 1983 toisen reunionin tuloksena oli albumi Ark. Myöhemmissä Animalsin paluukokoonpanoissa originaalia miehistöä ovat edustaneet Valentine ja Steele. Burdon on ollut aktiivinen soolourallaan; viimeisin pitkäsoitto on vuonna 2013 ilmestynyt Til Your River Runs Dry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti