Newcastlessa perustettu The Animals lukeutuu kaikkien
aikojen keskeisimpiin ja laadukkaimpiin englantilaisiin rhythm and blues-
yhtyeisiin. Se hyödynsi ensisijaisesti solistinsa Eric Burdonin ja urkurinsa
Alan Pricen musiikillista talenttia. Animalsin kuuluisimman kokoonpanon
muodostivat muilta osin kitaristi Hilton Valentine, basisti Chas Chandler sekä
rumpali John Steele. Animalsin debyyttisingle oli Baby Let Me Take You Home,
samainen kappale, joka löytyi muun muassa Bob Dylanin debyyttialbumilta nimellä
Baby Let Me Follow You Down. Kakkossingle, sovitus vanhasta kansanlaulusta
House of the Rising Sun onnistui yhdellä otolla ja se muodostui Animalsin
suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi nousemalla listakärkeen niin kotimaassa
kuin Amerikassakin. Animalsin debyyttialbumi ilmestyi niin ikään vuonna 1964.
Se koostui lähes täysin amerikkalaisista blues ja soul-covereista. Niistä mainittakoon Ray Charlesin
Talking Bout You, Chuck Berryn Memphis, Tennessee ja Around and Around, Fats Dominon I’m in Love
Again ja I’ve Been Around sekä John Lee Hookerin I’m Mad Again. Singlehittien
osalta Animalsin muita menestyksiä olivat harvinaislaatuisesti omaa tuotantoa
edustanut I’m Crying, erinomaisen sielukas We Gotta Get Out of This Place sekä varsin onnistuneet näkemykset Nina Simonen Don’t Let Me Misunderstoodista ja Sam
Cooken Bring It on Home to Mestä.
Vuonna 1965 ilmestyi mainio kakkosalbumi
Animal Tracks. Sen enimmäkseen erinomaisista tulkinnoista nostettakoon
erityisesti esiin Ray Charlesin I Believe to My Soul ja Jimmy Reedin Bright
Lights, Big City. Omaa tuotantoa edustaa Eric Burdonin verevä blues For Miss
Caulker. Lentopelosta ja hermoromahduksesta kärsinyt Alan Price erosi Animalsista
samaisen vuoden keväällä. Hän aloitti varsin tuotteliaaksi osoittautuneen
soolouransa. Animals konsertoi kvartettina muun muassa Linnanmäellä vappuna
1965. Uudeksi kosketinsoittajaksi valikoitui Dave Rowberry. Animalsin viimeinen
singlehitti oli ammattisäveltäjien Gerry Goffinin ja Carole Kingin käsialaa
ollut Don’t Bring Me Down. Animals levytti erinomaisen näkemyksen muutamaa vuotta myöhemmin myös Grand Funk Railroadin levytysohjelmistoon kuuluneesta vanhasta vankilalaulusta Inside Looking Out. Myös rumpali John Steele vaihtui aikaisemmin
Nashville Teensissä soittaneeseen Barry Jenkinsiin. Vuonna 1966 ilmestyi varsin
onnistunut albumi Animalisms. Covereiden ohella se piti sisällään pari varsin
onnistunutta omaa tuotantoa edustanutta kappaletta, eli Outcast ja
balladikaunokki You’re on My Mind. Syyskuussa 1966 Animals oli siltä erää
historiaa. Heinäkuussa 1996 edesmennyt Chas Chandler kunnostautui myöhemmin The
Jimi Hendrix Experiencen ja Sladen managerina. Eric Burdon julkaisi
alkajaisiksi sooloalbumin Eric Is Here ja perusti uuden yhtyeen Eric Burdon
& The Animals. Yhtyeen musiikillinen tyyli vaihtui bluesista psykedeeliseen rockiin.
Se julkaisi muutaman varsin hyvätasoisen albumin, kuten Winds of Change ja The
Twain Shall Meet. Hittisingleistä mainittakoon San Franciscon Nights ja Sky Pilot.
Vuoden 1969 pitkäsoitolla Love Is kitaristina toimi sittemmin The Policesta
tutuksi tullut Andy Summers. Vuonna 1970 Burdon liittyi War-yhtyeen solistiksi.
Hän oli mukana parilla albumilla ja listaykkössinglellä Spill the Wine.
Legendaarinen Animals-kokoonpano on tehnyt pari reunionia. Vuonna 1977
ilmestynyt pitkäsoitto Before We Were So Rudely Interrupted oli pettymys.
Vuoden 1983 toisen reunionin tuloksena oli albumi Ark. Myöhemmissä Animalsin
paluukokoonpanoissa originaalia miehistöä ovat edustaneet Valentine ja Steele.
Burdon on ollut aktiivinen soolourallaan; viimeisin pitkäsoitto on vuonna 2013
ilmestynyt Til Your River Runs Dry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti