Vuonna 1963 Birminghamissa perustettu Spencer Davis Group rakentui walesilaissyntyisen kitaristin Spencer Davisin ympärille. Hän houkutteli mukaan nuoren solisti/kosketinsoittajalahjakkuuden Stevie Winwoodin sekä tämän vanhemman basistiveljen Muff Winwoodin. Yhtyeen kokoonpanon täydensi rumpali Pete York. Kokoonpano käytti aluksi nimeä Rhythm and Blues Quartette. Levytyssopimus syntyi Island Recordsin kanssa Otis Blackwellin tultua kuuntelemaan yhtyeen keikan paikallisessa musiikkiclubissa.Blackwellista tuli myös yhtyeen tuottaja. Nimi Spencer Davis Group oli Muff Winwoodin idea. Hän valitsi sen, sillä Spencer Davis oli yhtyeen jäsenistä ainoa, joka nautti haastatteluiden tekemisestä. Kyseisen nimen ansiosta muiden yhtyeen jäsenten ei tarvitsisi osallistua haastatteluihin. Spencer Davis Groupin ensilevytys oli vuonna 1965 taltioitu energinen coverversio John Lee Hookerin kappaleesta Dimples, mutta samaisen vuoden lopussa ilmestynyt Keep on Running nousi aina Britannian listakärkeen. Kyseessä oli reggaemuusikko Jackie Edvardsin sävellys. Hänen käsialaansa oli myös seuraavan vuoden puolella ilmestynyt ja menestystä jatkanut single Somebody Help Me. Kaksi viimeksi mainittua julkaistiin Yhdysvalloissa Atcon kautta, mutta vähäisen promootion vuoksi ne eivät menestyneet. Singlehittien ketjua kotimaassa jatkoi When I Come Home. Loppuvuodesta 1966 ilmestynyt Gimme Some Lovin' ja seuraavan vuoden alussa ilmestynyt I'm A Man muodostuivat Spencer Davis Groupin suurimmiksi hiteiksi. Kumpikin myi yli miljoona kappaletta ansaiten kultalevyn. Edeltäjistään poiketen kyseiset singlet menestyivät myös Yhdysvalloissa. Myös Spencer Davis Groupin pitkäsoitot edustivat varsin hyvää tasoa. Second Album sisälsi muun muassa erinomaisen näkemyksen Ray Charlesin kappaleesta Georgia on My Mind ja Autumn 66 suorastaan riipaisevan tulkinnan Percy Sledgen klassikkohitistä When A Man Loves A Woman.
Loppuvuodesta 1966 Spencer Davis Group oli mukana brittiläisessä Hugh Gladwishin ohjaamassa musiikkikomediassa The Ghost Goes Gear. Stevie Winwood piti myöhemmin kyseistä elokuvaesiintymistä vikatikkinä. Alkuvuodesta 1967 Stevie Winwood siirtyi perustamaan Traffic-yhtyettä. Spencer Davis Group ja Traffic olivat molemmat mukana soundtrackillä Here We Go Round the Mulberry Bush. Spencer Davis Groupin uuteen kokoonpanoon tulivat mukaan kitaristi Phil Sawyer ja kosketinsoittaja/solisti Eddie Hardin. Heinäkuussa 1967 ilmestyneen singlen Time Seller kakkospuoli Don't Want You No More saavutti radiosoittoa. Samaisen vuoden lopussa julkaistu Mr Second Class osoittautui suureksi menestykseksi Radio Carolinen aalloilla. Vuonna 1968 ilmestyi pitkäsoitto With Their New Face On, jolla Ray Fenwick oli korvannut Sawyerin kitaristina. Spencer Davis Groupin viimeinen pieni singlemenestys samana vuonna oli After Tea, josta oli tarjolla myös saksalaisyhtye Rattlesin versio. Short Change -nimisen singlen jälkeen Hardin ja York lähtivät kasaamaan nimikkoduoaan. Heidät korvasivat Elton Johnin yhtyeessä soittanut basisti Dee Murray ja rumpali Dave Hynes. Jälkimmäisen tilalle tuli Nigel Olsson ja vielä vuonna 1969 ilmestyi pitkäsoitto Funky. Yhtye kasaantui uudelleen vuonna 1973 kokoonpanolla, jossa olivat mukana Davis, Fenwick, Hardin, York sekä tuore basistilisäys Charlie McCracken. Ennen uutta hajoamista yhtye julkaisi vuosina 1973 ja 1974 pitkäsoitot Gluggo ja Living in a Backstreet. 1970-luvun lopussa ja 80-luvun alussa Davis julkaisi soolona jazzorientoituneita albumeita. Vuonna 2006 yhtye teki paluun, tosin 60-luvun line upeista mukana olivat ainoastaan Davis ja Hardin. Kuluvana vuonna originaalirumpali Pete York palasi yhtyeeseen. Steve Winwoodin aikainen Spencer Davis Group oli varsin merkittävä yhtye ja sen tuotannosta levytetyistä keskeisistä covereista mainittakoon Chicago-yhtyeen debyyttialbumilta löytyvä erinomainen I'm A Man -versio, Allman Brothers Bandin levyttämä Don't Want You No More sekä Blues Brothersin ohjelmistoon päätynyt Gimme Some Lovin'. Spencer Davis menehtyi 19. lokakuuta 2020 81 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti