10. heinäkuuta 1942 syntynyt ja 16. toukokuuta 2010 vatsasyöpään
menehtynyt Ronald James Padavona, alias Ronnie James Dio on eräs
kaikkien aikojen merkittävimmistä heavylaulajista ja biisintekijöistä.
Aiheiltaan keskiaikaisista teksteistä inspiraationsa ammentaneen Dion
ääniala kattoi niin hardrockin kuin kevyemmät balladit. Dio syntyi
Porsmouthissa, New Hampshiressa, minne hänen Amerikan italialaiset
vanhempansa olivat muuttaneet Cortlandista. Dio kuunteli lapsuudessaan
oopperaa ja ainoaa musiikillista koulutusta hänelle edusti
viisivuotiaana alkanut trumpetin soitto. Kouluaikanaan Ronnie soitti
koulun virallisessa tanssiyhtyeessä ollen sen nuorimpia jäseniä.
Kouluaikanaan Ronnie myös perusti ensimmäisen rockyhtyeensä The Vegas
Kingsin. Yhtyeen nimeksi vaihtui pian Ronnie & The Rumblers ja
seuraavaksi Ronnie & The Red Caps. Niistä viimeksi mainittu julkaisi
kaksi singleä, joista jälkimmäisellä Dio oli solistina molemmissa
biiseissä. Solistin tehtävien lisäksi Ronnie otti nopeasti haltuunsa
basson. Dio valmistui high schoolista vuonna 1960. Buffalon yliopistossa
hän opiskeli farmatologiaa parin vuoden ajan, mutta ei valmistunut.
Historiat Dio-nimen omaksumisesta vaihtelevat, mutta erään niistä mukaan
Ronnien isoäiti sanoi hänellä olevan lahja Jumalalta ja häntä pitäisi
kutsua kyseisellä nimellä.
Ronnien seuraava yhtye oli Ronnie
Dio & The Prophets. Bändin kokoonpano säilyi samana useita vuosia,
se keikkaili New Yorkin alueella ja julkaisi Atlanticilla yhden albumin
ja yhden singlen. Loppuvuodesta 1967 Ronnie & The Prohetsin
raunioista muodostui uusi yhtye The Electric Elves, joka laajensi
kokoonpanoaan kosketinsoittajalla. Helmikuussa 1968 yhtye joutui
vaaralliseen auto-onnettomuuteen. Se maksoi kitaristi Nick Pantasin
hengen ja myös muut yhtyeen jäsenet Dio mukaan lukien joutuivat
sairaalahoitoon. Onnettomuudesta toivuttuaan yhtye lyhensi nimensä The
Elvesiksi ja käytti kyseistä nimeä kesäkuuhun 1972 asti. Tuolloin
ilmestyi yhtyeen ensimmäinen nimellä Elf tehty albumi. Elf toimi
säännöllisesti Deep Purplen lämmittelijänä ja julkaisi kaikkiaan kolme
pitkäsoittoa. Yhtye hajosi, kun Ritchie Blackmore kutsui sen levyttämään
Rainbow-yhtyeen esikoisalbumia alkuvuodesta 1975. Ronnie pysyi
Blackmoren matkassa vuoden 1978 klassikkoalbumiin Long Live Rock N' Roll
asti. Seuraavaksi hän korvasi Ozzy Osbournen Black Sabbathin solistina
ja oli mukana 80-luvun alussa ilmestyneillä klassikkoalbumeilla Heaven
and Hell ja Mob Rules sekä konserttitaltioinnilla Live Evil. Viimeksi
mainitun miksaamista koskeneet riidat johtivat Dion ja rumpali Vinnie
Appicen eroon Sabbathista. Dion nimeä kantanut yhtye perustettiin
Yhdysvalloissa syksyllä 1982 ja yhtyeen kokoonpanon täydensivät
kitaristi Vivian Campbell ja klassikkoalbumi Risingin aikoihin Ronnien tavoin Rainbowssa
vaikuttanut basisti Jimmy Bain. Dion debyyttialbumi, jo ilmestyessään
klassikoksi kohotettu Holy Diver ilmestyi seuraavan vuoden toukokuussa.
Sen hittejä olivat nimiraita sekä popahtavampi Rainbow in the Dark. Dio
ja Bain soittivat levyllä koskettimia, mutta keikkakokoonpanoa kyseisen
instrumentin osalta täydensi Claude Schnell. Kahdella ensimmäisellä
kiertueella hän tosin soitti lavan sivussa päästen parrasvaloihin vasta
vuonna 1985. Dion toinen pitkäsoitto The Last in Line ilmestyi
heinäkuussa 1984 ja kolmas, Sacred Heart elokuussa 1985. Samaisena
vuonna Dio, Bain ja Campbell kirjoittivat myös kappaleen Stars, jonka
esitti heavymuusikoiden hyväntekeväisyysprojekti Hear N' Aid. Campbell
ei enää ollut tyytyväinen pestiinsä Diossa. Hänet erotettiin yhtyeestä,
mutta hän vastaanotti tarjouksen liittyä Whitesnakeen.
Vuonna 1986
ilmestyneen Intermission ep:n liveraidoilla kuultiin vielä Campbellin
soittoa, mutta uusi studioraita Time to Burn esitteli yhtyeen uuden
kitaristin Craig Goldyn. Heinäkuussa 1987 ilmestyi neljäs pitkäsoitto
Dream Evil, jonka jälkeen sooloprojekteihin keskittynyt Goldie jätti
yhtyeen. Kesäkuussa 1989 Goldyn seuraajaksi ilmoitettiin 18-vuotias
Rowan Robertson. Lisää miehistönvaihdoksia oli luvassa, kun Scnell,
Bain ja Appice saivat kaikki lähteä. Heidän tilalleen tulivat Jens
Johansson, Teddy Cook ja aikaisemmin Ac/Dc:n rumpalina toiminut Simon
Wright. Uusi kokoonpano julkaisi albumin Lock Up the Wolves keväällä
1990. Albumin tiimoilta tehdyn kiertueen aikana Ronnie tapasi Black
Sabbath-basisti Geezer Butlerin. Seurauksena oli lyhyt, mutta varsin
onnistunut reunion, jonka tuloksena vuonna 1992 ilmestyi albumi
Dehumanazer. Seuraavaksi Ronnie kasasi Dion uudelleen ja tällä kertaa
mukaan tuli luottorumpali Appice. Uusina jäseninä esittäytyivät
kitaristi Tracy G, aikaisemmin Warrantissa vaikuttanut kosketinsoittaja
Scott Warren ja Dokkenin basisti Jeff Pilson. Kyseisen kokoonpanon
julkaisemat albumit, vuonna 1993 ilmestynyt Strange Highways, kolme
vuotta myöhemmin julkaistu Angry Machines sekä live The Last in Live
merkitsivät muutosta yhtyeen soundissa ja myös teksteissä, jotka
käsittelivät modernimpia teemoja. Kyseiset albumit jakavat
Dio-diggareiden mielipiteitä. Kitaristi Tracy G sai lähteä ja Craig
Goldy palasi yhtyeeseen. Hän oli jälleen mukana vuonna 2000
ilmestyneellä albumilla Magica. Sijalle 13. Billboardilla yltänyttä
albumia pidettiin Dion paluulevynä ja sillä soitivat myös Jimmy Bain ja
Simon Wright, tosin Euroopan-kiertueeella basistin vakanssia hoiti Chuck
Garric. Konseptialbumiksi tulkittavissa oleva Magica merkitsi paluuta
vanhakantaisempaan soundiin, vaikka toisaalta sisälsikin runsaasti koskettimia.
Goldy lähti yhtyeestä tammikuussa 2002 ja hänet korvasi Doug Aldrich,
jonka Bain oli tavannut levyttäessään Metallican tribuuttilevyä. Samana
vuonna Spitfire Records julkaisi Dion seuraavan pitkäsoiton Killing The
Dragon, joka saavutti myönteisen vastaanoton. Aldrich oli mukana
seuraavan vuoden huhtikuuhun, jolloin hän edeltäjänsä Goldyn tavoin
liittyi Whitesnakeen. Goldy palasi, mutta pian lähti puolestaan Bain.
Dion kymmenes albumi Master of the Moon ilmestyi syksyllä 2004.
Basistina levyllä kuultiin multi-instrumentalisti Jeff Pilsonia, mutta
koska hänellä oli velvoitteita Foreignerin kanssa, hän oli mukana
ainoastaan albumilla. Kiertuekokoonpanoon mukaan tuli muun muassa Ozzy
Osbournen ja Blue Öyster Cultin kanssa soittanut Rudy Sarzo. 2005
ilmestyi livelevy Evil or Divine Live in New York, joka oli julkaistu
DVD-formaatissa jo kahta vuotta aikaisemmin. Samana vuonna Dion kiertue
ulottui Etelä-Amerikkaan, Japaniin, Eurooppaan ja Venäjälle. Syksyn
kiertue oli nimeltään An Evening with Dio. Se koostui kahdesta setistä.
Ensimmäisen vakiosetin jälkeen yhtye soitti Holy Diver-albumin
kokonaisuudessaan. Lontoon keikka julkaistiin dvd:nä ja tuplacd nimeltä
Holy Diver Live oli vuorossa huhtikuussa 2006. Seuraavana vuonna Black
Sabbathin ilmoitettiin palaavan kokoonpanolla, jossa Dio olisi mukana.
Yhtye käytti tosin nimeä Heaven & Hell ja julkaisi vuonna 2009
pitkäsoiton The Devil You Know. Kyseisen pestin vuoksi kaavaillun
seuraavan Dio-albumin Magica II:n levyttäminen viivästyi.
Touko-kesäkuussa 2008 Dio ehti sentään tehdä minikiertueen Euroopassa.
18. marraskuuta 2009 Euroopan- kiertue peruttiin, sillä Diolla oli
diagnosoitu vatsasyöpä ja hän joutui sairaalaan. Heavyn pieni suuri mies
menehtyi Houstonissa, Texasissa 16. toukokuuta 2010 67 vuoden ikäisenä.
Saman vuoden marraskuussa ilmestyi postuumisti tuplalive Dio at
Donington UK Live 1983 & 1987. Se sisältää kyseisten vuosien konsertit
Monsters of Rock -festivaalilla ja Dion oman repertuaarin lisäksi mukana
on näytteitä Ronnien aikaisen Rainbown ja Black Sabbathin aarreaitoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti