Cream oli ehkäpä rockin historian ensimmäinen superkokoonpano. Kitaristi Eric Claptonin, basisti/solisti Jack Brucen ja rumpali Ginger Bakerin muodostaman yhtyeen musiikki oli yhdistelmä bluesrockia, hardrockia ja psykedeelistä rockia. Baker oli jazzvaikutteinen rumpali ja yhtyeen sanoittajan Pete Brownin tekstit saivat vaikutteita runoudesta. Creamin kolmas pitkäsoitto, vuonna 1968 ilmestynyt Wheels of Fire on rockin historian ensimmäinen platinaa myynyt tupla-albumi. Maailmanlaajuisesti yhtye on myynyt yli 15 miljoonaa levyä. Creamin ohjelmisto koostui bluesstandardeista, moderneista blueskappaleista ja psykedeelisemmistä paloista. Yhtyeen suurimpiin singlehitteihin lukeutuvat I Feel Free, Sunshine of Your Love, White Room ja Badge. Creamillä oli merkittävä vaikutuksensa aikakauden popmusiikkiin. Jimi Hendrixin ja Chicago-yhtyeen kitaristin Terry Kathin tavoin Eric Clapton popularisoi wah wah-pedaalin käyttöä. Yhtyeellä oli merkityksensä esimerkiksi Led Zeppelinin, Jeff Beck Groupin ja Black Sabbathin kaltaisille nimille. Creamin livekonsertit toimivat inspiraation lähteenä jopa progeyhtyeille. Rock and Roll Hall of Fameen Cream pääsi vuonna 1993. Sekä Rolling Stone että VH1 sijoittivat Creamin 100 kaikkien aikojen parhaan artistin listalleen. Jälkimmäisen 100 parhaan hard rock artistin listalla Cream sijoittui aina kuudenneksitoista. Heinäkuuhun 1966 mennessä Eric Clapton oli saavuttanut The Yardbirdsissä ja John Mayall's Bluesbreakersissa Englannin johtavan blueskitaristin aseman. Hän halusi kuitenkin laajentaa musiikillista ilmaisuaan. Rumpali Ginger Baker vaikutti Graham Bond Organisationissa, jonka kokoonpanoon oli kuulunut myös basson lisäksi huuliharppua ja pianoa soittanut Jack Bruce. Bruce ja Clapton olivat soittaneet Powerhouse-nimisessä projektibändissä Paul Jonesin ja Stevie Winwoodin kanssa.
Bruce oli myös tehnyt lyhyen vierailun Bluesbreakersissä marraskuussa 1965. Graham Bondin yhtyeessä Bakerin ja Brucen välit olivat olleet myrskyisät, mutta he pyrkivät hautaamaan sotakirveet uudessa yhtyeessä, jossa kaikkien oli tarkoitus osallistua sekä musiikin että tekstien työstämiseen. Yhtyeen jäsenistä Clapton oli tunnetuin myös Yhdysvalloissa, missä The Yardbirdsin single For Your Love oli ollut top ten-menestys. Cream soitti debyyttikeikkansa Twisted Wheelissä 29. heinäkuuta 1966. Virallinen ensiesiintyminen tapahtui Windsorin kuudennella vuosittain järjestetyllä Jazz & Blues festivaalilla. Ohjelmistossa oli vielä niukasti originaaleja ja Creamin setti koostuikin ensisijaisesti bluesklassikoiden uusioversioista. Uusi yhtye sai lämpimän vastaanoton ja lokakuussa sille tarjoutui tilaisuus jamitella vast ikään Englantiin saapuneen Jimi Hendrixin kanssa. Brucesta valikoitui yhtyeen päävokalisti, mutta myös Clapton toimi solistina useissa keskeisissä Cream-kappaleissa, joista mainittakoon Strange Brew, World of Pain ja Badge. Creamin vuoden 1966 debyyttialbumi Fresh Cream sisälsi sekä bluesklassikoita että originaaleja. Edellisistä mainittakoon Rollin' and Tumblin' ja I'm So Glad ja jälkimmäisistä NSU sekä Ginger Bakerin rumpusoolon sisältänyt Toad. Hittisingle I Feel Free oli mukana ainoastaan albumin jenkkipainoksella. Creamin ensivisiitti Amerikkaan tapahtui seuraavan vuoden maaliskuussa. Yhtye soitti yhdeksän keikkaa New Yorkin Brooklyn Fox teatterissa. Myös Creamin kakkosalbumi Disraeli Gears nauhoitettiin New Yorkin Atlantic studioilla toukokuussa 1967. Se julkaistiin samaisen vuoden marraskuussa. Albumin tuotti Felix Pappalardi, joka perusti kitaristi Leslie Westin kanssa Cream-vaikutteisen yhtyeen nimeltä Mountain. Disraeli Gearsista tuli menestysalbumi, joka nousi viidenneksi Atlantin molemmin puolin.
Albumia pidetään yleisesti Creamin parhaana työnä ja se yhdistää brittiläistä psykedeelistä rockia amerikkalaiseen bluesperinteeseen. Sen hitteihin lukeutuvat Strange Brew, Tales of Brave Olysses sekä varsinainen anthem Sunshine of Your Love. Hittikappaleiden lisäksi albumin sisällöstä keikkavakioksi muodostui ainoastaan We're Going Wrong. Elokuussa 1967 vuorossa olivat viimeiset pääesiintyjänä soitetut konsertit Amerikassa. Niihin kuuluivat esiintymiset San Franciscon Fillmore Westissä ja Los Angelesin Pinnaclessa. Niistä muodostui varsin menestyksekkäitä ja esimerkiksi NSU:n, I'm So Gladin ja Spoonfulin versiot venyivät maratonmittoihin. Sitä vastoin hittikappaleista kuultiin edelleen suhteellisen lyhyet näkemykset. Vuonna 1968 ilmestynyt tupla-albumi Wheels of Fire nousi Yhdysvalloissa listakärkeen. Tyylillisesti Cream alkoi siirtyä bluesista kohti progressiivisempaa ilmaisua, tosin mukana ovat coverit Howlin Wolfin Sittin' on Top of the Worldista ja Albert Kingin Born Under a Bad Signista. White Roomista muodostui radiohitti ja omaa tuotantoa edustaneen kappaleen Politician yhtye sävelsi odottaessaan pääsyä esiintymään BBC:ssä. Tupla-albumin kakkoslevy koostui live-esiintymisistä Winterland Ballroomissa ja Fillmoressa. Sillä kuullaan erinomainen näkemys bluesklassikosta Crossroads. Claptonin siinä soittama jälkimmäinen kitarasoolo on menestynyt useilla kaikkien aikojen paras kitarasoolo -tyyppisillä listoilla.
Kun Wheels of Fire saatiin valmiiksi kesäkuussa 1968, Creamin jäsenet tunsivat saaneensa tarpeekseen ja halusivat kulkea omia teitään. Yhtyeen jäähyväiskiertue alkoi samaisen vuoden lokakuussa ja sillä kuultiin ensisijaisesti tuotantoa Wheels of Firelta. Creamin oli julkaistava vielä yksi albumi. Se nimettiin tyhjentävästi Goodbyeksi, äänitettiin loppuvuodesta 1968 ja julkaistiin seuraavan vuoden alussa. Albumi koostui kolmesta Los Angelesin Forumilla äänitetystä livebiisistä ja kolmesta uudesta studioraidasta, näiden joukossa Claptonin ja George Harrisonin yhteistyötä edustava upea Badge. Creamin jäähyväiskiertue koostui 22 konsertista Yhdysvalloissa loka-marraskuussa 1968. Kaksi Lontoon Royal Albert Hallissa soitettua konserttia kuvattiin BBC-dokumenttia varten ja julkaistiin myöhemmin videona ja DVD:nä nimellä Farewell Concert. Lämmittelyesiintyjinä toimivat nuoren Rory Gallagherin luotsaama bluestrio Taste sekä progeyhtye Yes. Kolmessa konsertissa lämmittelijänä soitti Deep Purple. Rock and Roll Hall of Fameen Cream pääsi 1993 ja samaan yhteyteen ajoittui myös ensimmäinen reunion-esiintyminen. Varsinaiset neljä paluukeikkaa soitettiin Claptonin pyynnöstä Royal Albert Hallissa toukokuussa 2005 ja New Yorkin Madison Square Gardenissa saman vuoden lokakuussa. Jack Brucen menehdyttyä 25. lokakuuta 2014 71-vuotiaana Creamin tulevat reunionit tulivat mahdottomiksi. Ginger Baker kuoli kuudes lokakuuta 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti