Vuoden 1974 Nazareth-albumi Rampant oli sekin menestyksekäs.
Sen singlelohkaisu Shanghai’d in Shanghai jäi tosin täpärästi brittien top 40:n
ulkopuolelle. Alkuvuodesta 1975 julkaistu coverversio Tomorrow-yhtyeen
psykedeliahitistä My White Bycicle nousi sitä vastoin top 20:een. Samaisen
vuoden huhtikuussa julkaistu albumi Hair of the Dog osoittautui
menestyksekkääksi. Sen nimikappaleesta muodostui radiohitti. Pitkäsoiton
jenkkiversio sisälsi suureksi menestykseksi osoittautuneen näkemyksen The
Everly Brothersin alkuaan levyttämästä balladista Love Hurts. Se oli hitti sekä
Britanniassa että Amerikassa, missä se myi aina platinaa. Siellä kappaleesta
tulikin Nazarethin ainoa top ten- hitti. Ykköseksi Love Hurts nousi kuudessa
maassa ja esimerkiksi Norjassa kappale oli listoilla 60 viikon ajan. Nazarethin
seuraavat pitkäsoitot Close Enough for Rock N’ Roll, Playing the Game ja Expect
No Mercy pitivät yllä hyvää tasoa, vaikkei niiltä hittisinglejä lohkottukaan.
Vuonna 1979 yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin kakkoskitaristi Zal
Cleminsonilla. Hän oli mukana pitkäsoitoilla No Mean City ja Malice in
Wonderland ja osallistui myös useiden kappaleiden sävellystyöhön. Malice in
Wonderlandilta poimittu Holiday muodostui hitiksi. Kitaristinsa osalta
vaihtelevat Nazareth-kokoonpanot jatkoivat levyttämistä ja kiertueita 1980- ja
90-luvuilla. Yhtye säilytti suosionsa Euroopassa ja erityisesti Saksassa, missä
Dream Onista muodostui hittisingle. Manny Charlton oli mukana vuoteen 1990
saakka. Hänet korvasi jo kymmenen vuotta aikaisemmin yhtyeessä ensivisiittinsä
tehnyt Billy Rankin. Hän oli mukana onnistuneella pitkäsoitolla No Jive. Vuonna 1993 Guns N’ Roses versioi
Hair of the Dogin coveralbumilleen The Spaghetti Incident? Rankinin
lähdettyä vuonna 1994 Nazareth jatkoi kokoonpanolla, jossa olivat mukana Jimmy
Murrison sekä Stone the Crows-yhtyeestä ensisijaisesti tutuksi tullut
kosketinsoittaja Ronnie Leahy, joka jatkoi Nazarethin kanssa vuoteen 2002.
Live-esiintyjänä yhtye säilytti suosionsa niin Euroopassa kuin
Yhdysvalloissakin. Vuonna 1999 rumpali Darrel Sweet menehtyi sydänkohtaukseen
vain 51 vuoden ikäisenä. Hänen paikkansa otti Pete Agnewn poika Lee. Vuonna
2008 ilmestyi saksalaisen Edel Entertainmentin julkaisemana varsin laadukas
pitkäsoitto The Newz. Se juhlisti osaltaan Nazaretin neljäkymmentävuotista
uraa. Juhlakiertue käynnistyi tuona vuonna 25. tammikuuta Ruotsista, kiersi valtaosan
Euroopasta ja päättyi Norjaan neljäs marraskuuta. Seuraava pitkäsoitto Big Dogz
julkaistiin huhtikuun puolivälissä 2011. 28. elokuuta 2013 Nazareth ilmoitti
solisti Dan McCaffertyn jättävän yhtyeen terveydellisistä syistä. Seuraavan
vuoden helmikuussa uudeksi solistiksi kerrottiin McCaffertyn täydellä
suostumuksella valitun skotlantilaisen Linton Osbornen. Samana vuonna ilmestyi
myös uusi upea albumi Rock N’ Roll Telephone, jolla McCafferty vastasi vielä
kaikista vokaaliosuuksista.Osborne ilmoitti lähdöstään tammikuussa 2015. Kuukautta myöhemmin Nazareth ilmoitti uudeksi solistikseen aikaisemmin muun muassa Geezer Butler Bandissa ja Krokuksessa vokalisoineen Carl Sentancen. Lokakuussa 2018 Frontiers Records julkaisi Nazarethilta uuden albumin Tattooed on My Brain. Vuosiin 2018 ja 2019 ajoittui yhtyeen 50-vuotisjuhlakiertue, jolla lämmittelijänä soitti saksalaisyhtye Formosa. Originaali kitaristi Manny Charlton menehtyi viides heinäkuuta 2022 80 vuoden ikäisenä ja solisti Dan McCafferty kahdeksas marraskuuta 2022 76 vuoden iässä.
torstai 14. toukokuuta 2015
Perjantain pohjat:Skotlantilainen hardrockpuurtaja
Nazareth-yhtye perustettiin vuonna 1968 Skotlannissa,
Dumfermlinessa jo seitsemän vuotta aikaisemmin toimintansa käynnistäneen,
puoliammattimaisesti toimineen The Shadettes-yhtyeen raunioille. Yhtyeen
legendaarisen kokoonpanon muodostivat solisti Dan McCafferty, aikaisemmin
yhtyeessä nimeltä Mark V & The Red Hawks soittanut kitaristi Manny
Charlton, basisti Pete Agnew ja rumpali Darrel Sweet. Yhtyeen musiikilliseen
ilmeeseen vaikuttivat kaikki keskeisimmät brittiyhtyeet aina Beatlesistä ja
Stonesista lähtien. Nimensä se otti kuitenkin The Band-yhtyeen vuoden 1968
klassikkokappaleen The Weight ensimmäisistä riveistä. Vuonna 1970 Nazarethin tukikohdaksi vaihtui
Lontoo ja yhtyeen nimetön debyyttialbumi ilmestyi seuraavana vuonna.
Laadukkaasta omasta tuotannosta huolimatta albumin tunnetuinta antia edustaa
sen ainoa cover, näkemys Donnie Dobsonin sekä Tim Rosen käsialaa olevasta Morning
Dewsta. Seuraavana vuonna ilmestynyt kakkospitkäsoitto Exercises herätti jo
jossakin määrin huomiota. Sen klassikoihin lukeutuvat ainakin yrmeä balladi
Called Her Name sekä varhainen näkemys myös seuraavalla pitkäsoitolla
versioidusta kappaleesta Woke Up This Morning. Nazareth toimi
lämmittelyesiintyjänä Deep Purplelle ja yhtyeen kolmas albumi, kokonaisuutena
varsin tasokkaasta kappalemateriaalista koostunut Razamanaz olikin Roger
Gloverin tuottama. Se piti sisällään kaksi Brittien top teniin yltänyttä
singleä; Broken Down Angel ja Bad Bad Boy. Muista huippuhetkistä mainittakoon
erityisesti nimiraita, Alcatraz sekä Night Woman. Nazarethin seuraava
klassikkoalbumi Loud n’ Proud ehti sekin ilmestyä vielä vuoden 1973 puolella.
Tiukka näkemys Joni Mitchellin This Flight Tonightista nousi hitiksi ja muista
kohokohdista mainittakoon Michael Monroen aivan 80-luvun lopussa coveroima Not Fakin’ It, Go Down
Fighting sekä Turn on Your Receiver.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti