Ten Years After:Ssssh
Elokuussa 1969 julkaistu Ssssh on brittiläisen bluesrockin merkittävimpiin edustajiin lukeutuvan Ten Years Afterin neljäs pitkäsoitto ja samalla kyseessä on yhtyeen kolmas studioalbumi. Yhtyeen kotimaassa se nousi neljänneksi ja saavutti myös Billboardin listalla 20. sijan. Avausraita Bad Scene sisältää kiinnostavia tempon vaihteluita, Alvin Leen fuzzkitarointia ja myös erinomaista soolotyöskentelyä. Ainoastaan pariminuuttinen Two Time Mama on selkeästi hidastempoisempi ja jopa folkelementtejä sisältävä raita. Myös kyseisessä kappaleessa Leelle löytyy lyhyen soolon paikka. Stoned Woman -biisissä ääneen pääsevät kelpo tavalla Leen lisäksi myös basisti Leo Lyons ja kosketinsoittaja Chic Churchill, jolla on kappaleessa parikin lyhyttä soolo-osuutta. Kappaleen kertosäettä Lee värittää onnistuneilla kitarafilleillä. Sonny Boy Williamsonin bluesklassikosta Good Morning Little Schoolgirl on tarjolla reilut seitsemän minuuttia kestävä näkemys. Tehokkaan riffin ja parin säkeistön jälkeen alkaa pitkä ja vakuuttava soolo-osuus. Noin kaksiminuuttisen kitarasoolo-osuuden jälkeen ääneen pääsee koko yhtye. Sooloilusta palataan takaisin pääriffiin. Se alkaa tällä kertaa hyvin vaimeana muuttuen lopulta volyymiltaan tavanomaiseksi. Leen lauluosuuden jälkeen seuraa Ric Leen pitkä ja revittelevä rumpusoolo, johon kappale päättyy. If You Should Love Me edustaa Ten Years Afterin melodisempaa tuotantoa. Leen lauluosuudet ovat onnistuneita ja sooloilemaan pääsee koko yhtye. I Don't Know That You Don't Know My Name on akustisvoittoinen onnistunut raita, joka ei pitkäsoiton kappaleista ainoana sisällä lainkaan sooloilua. The Stompin pitkien alkuvalmistelujen jälkeen Chic Churchill pääsee sooloilemaan ja kyseessä lienevätkin hänen parhaat osuutensa Sssh -pitkäsoitolla. Lee vokalisoi kevyesti muun yhtyeen ensisijaisesti jammaillessa. I Woke Up This Morning lukeutuu pitkäsoiton bluesvoittoisimpaan antiin. Kahden säkeistön jälkeen Lee soittaa erään onnistuneimmista sooloistaan albumilla. Pitkää soolo-osuutta seuraa vielä yksi vokalisoitu säkeistö ja sitä kitara- ja rumpusoolot. Kokonaisuutena kyseessä on eräs Ten Years Afterin laadukkaimmista pitkäsoitoista seuraajiensa Cricklewood Greenin ja Watt -pitkäsoiton tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti