Donna Summer:Donna Summer
19. heinäkuuta 1982 ilmestynyt Donna Summerin nimikkoalbumi on discokuningattareksikin tituleeratun yhdysvaltalaislaulajattaren kymmenes studioalbumi. Se sisältää muun muassa top teniin nousseen ja Grammy-ehdokkaaksi päässeen singlekappaleen Love is in Contol (Finger on the Triger.) Jätettyään Casablanca Recordsin, jonka artistina Summer oli työstänyt sarjan 70-luvun discomusiikin suosituimpia ja myydyimpiä hittejä, hän oli solminut uuden sopimuksen Geffen Recordsin kanssa. Summer jatkoi silti yhteistyötään Georgio Moroderin ja Pete Bellotten kanssa. Kyseisen kaksikon avustamana Summer oli kirjoittanut suurimman osan tuohonastisista hiteistään. Levy-yhtiön johtaja David Geffen oli kuitenkin pettynyt Summerin ensimmäisen Geffenillä julkaistun pitkäsoiton The Wandererin menestykseen. Niinpä hän kieltäytyi julkaisemasta artistin Moroderin ja Bellotten kanssa työstämää uutta albumia I'm A Rainbow. Uusi albumi työstettiin muun muassa Michael Jacksonin kanssa työskennelleen Quincy Jonesin kanssa, sillä Geffenillä arveltiin kyseisen seikan varmistavan kaupalllisen menestyksen. Lopputuloksena syntynyt Donna Summerin nimikkoalbumi oli artistin ensimmäinen, jonka hän työsti jonkun toisen tuottajan, kuin Moroderin ja Bellotten kanssa. Säännön vahvistavia poikkeuksia olivat aikaisemmin olleet vuonna 1974 John Barryn The Deep-elokuvaa varten tuottama Down Deep Inside (Theme from the Deep) sekä Summerin ja Barbara Streisandin hittiduetto No More Tears (Enough is Enough), jonka tuotantotyöhön oli osallistunut Entertainment Companyn Gary Klein. Discoajan jälkeen Donna Summerin musiikissa oli vaikutteita myös monista muista musiikkityyleistä, eikä hänen nimikkoalbuminsa ollut kyseisessä mielessä poikkeus. Kyseisellä levyllä soulmusiikin vaikutus on melko voimakas ja mukana on myös kaksi gospelhenkistä kappaletta; (If It) Hurts Just a Little ja näkemys Jonin ja Vangeliksen kappaleesta State of Independence, jossa hyödynnettiin tähtikuoroa. Rockvaikutteita sisältyi erityisesti Bruce Springsteenin käsialaa olleeseen kappaleeseen Protection. Siitä kaavailtiin alun perin Summerin ja Springsteenin duettoa, mutta kyseinen idea ei toteutunut. Pitkäsoitto päättyy coveriin Billy Strayhornin kappaleesta Lush Life. Kappaleen Mystery of Love kosketinsoitinintrossa ja säkeistössä oli hyödynnetty osia Bachin The Well-Tempered-Flavierista. Donna Summerin nimikkoalbumin sävellystyöhön osallistui myös monia muita keskeisiä muusikoita, joista mainittakoon pikaisesti tuottaja Quincy Jones, Steve Lukather ja David Foster. Itse asiassa kyseessä on eniten eri muusikoiden sävellyksiä sisältävä albumi Donna Summerin repertuaarista. Sen äänitykset kestivät puoli vuotta ja Donna on maininnut kyseessä olleen erään uransa vaikeimmista albumeista. Sen äänitysten aikaan hän odotti tytärtään Amanda Gracea ja avautui myöhemmin Los Angeles Timesille todeten sen olevan ikään kuin Quincy Jonesin albumi, jolla hän vokalisoi. Donna Summerin nimikkoalbumi saavutti Billboardin listalla 20. sijan. Esikoissingle Love is in Contol oli julkaistu kuutta viikkoa aikaisemmin ja se nousi kymmenenneksi. Myöhäisemmät singlejulkaisut State of Independence ja Woman in Me nousivat sijoille 41. ja 33., mutta eivät osaltaan lisänneet itse pitkäsoiton myyntiä. Donna Summerin nimikkoalbumi ei toisin sanoen onnistunut pyrkimyksessään palauttaa artistin suosiota 70-luvun tasolle. Albumilta julkaistut singlet menestyivät kuitenkin paremmin muualla maailmassa. Love is in Control nousi R&B-listalla neljänneksi ollen samalla Summerin viides viiden suosituimman joukkoon kysesellä listalla noussut single. Love is in Control ja State of Independence nousivat molemmat Britanniassa top 20:een ja Alankomaissa top teniin, edellinen kuudenneksi ja jälkimmäinen aina listakärkeen. Myös Woman in Me oli kyseisellä listalla parhaimmillaan seitsemäntenä. Love is in Controlin b-puolella julkaistiin pitkäsoitolta löytymätön kappale Sometimes Like Butterflies, jonka Summer kirjoitti Bruce Robertsin kanssa. Myös kyseinen kappale oli Quincy Jonesin tuottama, mutta edusti minimalistisempaa tyyliä kuin varsinaisella pitkäsoitolla julkaistut kappaleet. Dusty Springfield levytti Sometimes Like Butterfliesista coverin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti