Torstain terävä:Grateful Deadin varhainen johtohahmo

Kahdeksas syyskuuta 1945 syntynyt ja kahdeksas maaliskuuta 1973 edesmennyt Ronald Charles McKernan, joka tunnettiin lempinimellä Pigpen, oli amerikkalainen muusikko ja solisti. Hän oli sanfranciscolaisen rockyhtyeen Grateful Deadin perustajajäsen ja vaikutti yhtyeessä vuodesta 1965 vuoteen 1972. McKernan kasvoi erityisesti bluesin ympäröimänä ja oli huuliharpun sekä pianon soiton osalta itseoppinut. San Franciscon alueella vaikuttaessaan hän tutustui Jerry Garciaan. Kaksikko vaikutti useissa folkia ja jug band-musiikkia soittaneissa yhtyeissä. The Warlocksiin tulivat mukaan kitaristi Bob Weir ja rumpali Bill Kreutzmann. Seuraavaksi McKernan ehdotti sähköisen yhtyeen perustamista ja Phil Leshin liityttyä mukaan tämä oli tuleva merkitsemään Grateful Deadin syntyä. Alkuvaiheessa yhtyeen ohjelmisto koostui ensisijaisesti blues sekä rhythm and blues- covereista. Huuliharpistin ja sähköurkurin ominaisuudessaan McKernan oli hetken aikaa yhtyeen johtohahmo, mutta kun Grateful Deadin musiikillinen tyyli siirtyi psykedeeliseen rockiin, Garcian ja basisti Phil Leshin vaikutus yhtyeessä kasvoi. Vuonna 1967 Grateful Deadin kokoonpanoa täydensi rumpali Mickey Hart ja seuraavana vuotena yhtye palkkasi riveihinsä kosketinsoittaja Tom Constanten McKernanin vastatessa lauluosuuksista, huuliharpusta ja perkussioista. Hän oli solistina esimerkiksi covereissa Bobby Blandin Turn on Your Lovelightista ja Young Rascalsin Good Lovinista. Niistä ensin mainittu oli usein yhtyeen konserttien päätösnumerona ja saattoi venyä kestoltaan jopa 20 minuutin mittaiseksi. Myös yhtyeen konsertti Woodstockissa päättyi kyseiseen kappaleeseen. Grateful Deadin vuonna 1968 ilmestyneellä kakkosalbumilla Anthem of the Sun McKernan oli leadvokalistina kaikissa b-puolen kappaleissa. Constanten jätti yhtyeen tammikuussa 1970 ja McKernanista tuli jälleen Grateful Deadin kosketinsoittaja.

Tosin esimerkiksi yhtyeen samana vuotena ilmestyneellä läpimurtopitkäsoitolla Workingman’s Dead McKernan oli mukana ainoastaan raidalla Black Peter. Samana vuonna julkaistulla toisella klassikkoalbumilla American Beauty kappale Operator oli McKernanin käsialaa. Hänen myöhäisemmistä sävellyksistään nostettakoon esiin livetriplalla Europe ’72 julkaistu Mr Charlie, jonka teksti oli yhtyeen hovisanoittajan Robert Hunterin käsialaa. Bluestaustansa sekä varhaisen johtoasemansa yhtyeessä ja 27-vuotiaana tapahtuneen kuolemansa vuoksi McKernan vertautui Rolling Stonesin Brian Jonesiin. Erojakin toki löytyi McKernanin toimiessa leadvokalistina ja erotessa yhtyeestään terveyssyistä siinä, kun Jones erotettiin. Toisin kuin muut Deadin jäsenet McKernan pitäytyi ainoastaan alkoholissa psykedeelisten huumeiden sijaan. Vuoteen 1971 mennessä McKernan oli hankkinut itselleen alkoholismin ja lääkärit kehottivat häntä lopettamaan keikkailun. McKernan jatkoi konsertointia niin usein kuin mahdollista, mutta joutui kesään 1972 mennessä lopettamaan keikkailun kokonaan. Hän menehtyi ruoansulatukselliseen verenvuotoon 27-vuotiaana ja McKernanin hautapaikka on Palo Alton Alta Mesa Memorial Parkissa. McKernanin kuoleman jälkeen hänen asunnostaan löydettiin nauhoituksia, jotka julkaistiin bootlegina nimellä The Apartment Tapes. Niiden joukossa oli kaksi kappaletta, jotka McKernan oli äänittänyt vuonna 1964 tulevan Jefferson Airplanen kitaristin Jorma Kaukosen kanssa. Nauhoitteilla McKernan soitti akustista kitaraa sekä pianoa, jotka olivat hänelle harvinaisia instrumentteja Grateful Deadin riveissä. Ulospäin suuntautuneesta imagostaan huolimatta McKernania on kuvattu hiljaisena, ystävällisenä ja itseään havainnoivana persoonana. McKernanin kuoleman jälkeen Bob Weir alkoi esittää konserteissa kappaleita, jotka olivat aikaisemmin olleet McKernanin leadvokalisoimia. Good Lovin’ versioitui jopa vuoden 1978 pitkäsoitolle Shakedown Street ja Turn on Your Lovelight palasi keikkaohjelmistoon vuonna 1981. McKernanin laulama Jimmy Reed – cover Big Boss Man, joka ilmestyi vuoden 1971 livetuplalla Grateful Dead, palasi ajoittain Garcian ohjelmistoon 80-luvusta eteenpäin. Europe ’72-triplan kappaleesta He’s Gone muodostui myöhemmin anthem McKernanille.