Perjantain pohjat:Klassisimman kokoonpanon viimeinen pitkäsoitto

Canned Heat.Future Blues

Los Angelesissa perustettu ja edesmenneisiin jäseniinsä, solisti Bob ”The Beard” Hiteen ja kitaristi Alan ”Blind Owl” Wilsoniin suhteellisen voimakkaasti henkilöitynyt Canned Heat lukeutuu kaikkien aikojen keskeisimpiin ja laadukkaimpiin bluesrockyhtyeisiin. Sen vuoden 1967 nimetön debyytti koostui vielä ensisijaisesti bluesklassikoista.
Seuraavana vuonna ilmestynyt Boogie with Canned Heat sisälsi kaiken muun hyvän lisäksi myös debyyttihitin Alan Wilsonin vokalisoiman On the Road Againin muodossa. Autenttista blueshurjuutta edustaneiden Hallelujah ja Livin’ the Blues-pitkäsoittojen, joista jälkimmäinen on tupla, jälkeen yhtyeen diskografiassa oli vuorossa sen klassisimman kauden päättävä, vuonna 1970 ilmestynyt albumi Future Blues. Hitti Let’s Work Together edustaa luonnollisesti albumin tunnetuinta antia, mutta pitkäsoitto sisältää myös runsaasti muuta herkkua.
Sugar Bee on verevä bluespala ja That’s Allright Mama saa osakseen kaivattavaa uutta näkökulmaa muunnellun tekstinsä ja kekseliään sovituksensa ansiosta. Alan Wilson suorastaan loisti Future Bluesilla. Hänen vokalisoimistaan kappaleista Shake and Break It svengaa kiitettävällä intensiteetillä ja omaa tuotantoa edustavaa Skat-raitaa rikastavat puhaltimet sekä Dr Johnin piano ja My Time Ain’t Longia intensiivisesti svengaava kitararasoolo.
Kakkospuolen suurteoksia ovat London Blues sekä koko yhtyeen nimiin laitettu So Sad (The World’s in a Tangle), joissa kitaristi Harvey Mandel pääsee revittelemään täydeltä laidalta. Nimikappale Future Blues rullaa messevästi. Canned Heat on eräs kaikkien aikojen bluesrockyhtyeistä ja esiintyi maassamme jo vuoden 1971 Ruisrockissa.
Rumpali Feto De La Parra on pitänyt Canned Heatin kasassa kautta vuosien. Originaalijäsenistä basisti Larry Taylor menehtyi 19. elokuuta 2019 77 vuoden ikäisenä. Future Bluesin aikaisesta lineupista kitaristi Harvey Mandel täytti 79 vuotta 11. maaliskuuta 2024.