Maamme todellisiin kitarasankareihin
lukeutuva Albert Järvinen ryhdistäytyi 80-luvun lopussa. Tuloksena oli
marraskuussa 1988 ilmestynyt, järjestyksessään toinen sooloalbumi Braindamage...or
still alive, jolla kuultiin maestron itsensä ja muiden kotimaisten huippujen
lisäksi vierailijoina William Clarkea ja Järvisen suurta musiikillista diggauskohdetta Albert
Kingiä. Edeltäjänsä, 14 vuotta aikaisemmin ilmestyneen sooloalbumi Ride onin tavoin albumi käynnistyi Little Feat-lainalla.
Irtonaista Let It Roll-versiointia monet ovat valmiit pitämään originaalia
onnistuneempana. Nimiraita on sielukas instrumentaali, samoin kuin puhaltimilla
höystetty Duke Brothers Live at Taxman's Paradise sekä Patsy Clinen Walking After Midnightia melodiassaan hienoisesti lainaava Milkshake. William Clarkea
huuliharppuineen kuullaan bluesissa Going to California sekä nimensä mukaista
tyylisuuntaa edustavassa Zydeco Babyssa ja Albert Kingiä kakkospuolen avaavassa
mainiossa bluespalassa Don't Lie to Me. Puhdasta rock n' rollia edustavassa
Jeanie Jeanie Jeaniessa solistina on Tommi Läntinen ja Mick Abrahamsin
ohjelmistosta löydetyssä ärhäkässä It's Only Lovessa Little Feat-coverin tavoin ensisijaisesti Havana Blackin solistina tutuksi tullut
Hannu "Guts" Leiden. Jim Pembroken vokalisoimassa Song for the Sonsin
tekstissä vilahtaa suuri määrä bluesin ja rockin ykkösdivisioonaa ja albumin
vinyyliversion päättää eteerinen instrumentaali My Joy. Cd-bonuksina ovat vielä
varsin laadukkaat LA Shuffle ja Tribute to Pidgeon. Järvisen kakkossoolo on
maineensa ansainnut ja alkuvuodesta 1989 toteutettu konserttikiertue, jolla
vokalistin ja kakkoskitaristin vakanssissa oli Pave Maijanen ja jolla kuultiin
Järvisen soolomateriaalin lisäksi muun muassa Royalsin loistelias High sekä
Chuck Berryn Nadine, onnistui suurimmaksi osaksi erinomaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti