Lauantain pitkä:Eräs voimapopin, uuden aallon ja pubrockin keskeisimmistä tekijöistä

24. maaliskuuta 1949 syntynyt Nicholas Drain, eli Nick Lowe on englantilainen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja. Tyylillisesti erityisesti voimapopin, pubrockin ja uuden aallon tekijänä kunnostautunut Lowe on levyttänyt sarjan hyvän vastaanoton saavuttaneita sooloalbumeita. Hänen instrumentteihinsa lukeutuvat kitara, basso, piano ja huuliharppu. Lowen suurimmista hiteistä mainittakoon I Love the Sound of the Breaking Glass, joka oli artistin kotimaassa top ten-menestys sekä Yhdysvalloissa top 40:ään noussut Cruel to Be Kind. Tuottajana Lowe on toiminut esimerkiksi Elvis Costellon ja Graham Parkerin levyillä. Hän on kirjoittanut Costellon ohjelmistoon hittikappaleen What’s So Funny About Peace, Love and Understanding. Lowe asuu Lontoon Bredfordissa. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli vuonna 1967 toimintansa aloittanut Kippington Lodge, jonka jäsenistöön kuului lisäksi Brinsley Schwartz. Kahta vuotta myöhemmin yhtye julkaisi ep:n I Can See Her Face. Samana vuonna yhtye teki Parlophonelle muutamia singlejä. Loppuvuodesta 1969 yhtyeen nimeksi vaihtui Brinsley Schwartz ja sen tyylisuunniksi muuttuivat country- ja bluesrock. Kyseisenä aikana Lowe kirjoitti useita keskeisistä hittikappaleistaan. 70-luvun puolivälissä hän jätti Brinsley Schwartzin ja siirtyi basistiksi Dave Edmundsin luotsaamaan yhtyeeseen Rockpile. Elokuussa 1976 Lowe julkaisi singlen So It Goes/Heart of the City, joka oli Stiff Recordsin debyyttijulkaisu. Vastaavasti Stffin ensimmäinen ep oli Lowen Bowi. Lowe toimi myös tuottajana esimerkiksi Dr. Feelgoodin pitkäsoitolla Be Seeing You, joka sisälsi myös Lowen käsialaa olleen kappaleen That’s It I Quit. Feelgoodin seuraavalta pitkäsoitolta Private Practise löytyvä Milk and Alcohol oli Lowen ja Gyp Mayon kirjoittama. Kyseinen kappale ja I Love the Sound of the Breaking Glass olivat ainoat Lowen top teniin nousseet sävellykset.

Koska Rockpilen leadvokalisteilla oli eri levy-yhtiöt ja managerit, albumit julkaistiin aina joko Dave Edmundsin tai Nick Lowen nimellä. Rockpilen ainoa pitkäsoitto oli vuoden 1980 kiistattomiin klassikkoalbumeihin lukeutuva Seconds of Pleasure. Lowelta kyseinen albumi sisälsi kappaleet Heart ja When I Write the Book. Lowen pitkäsoitto Labour of Lust myi Kanadassa kultalevyksi loppuvuodesta 1979. Rockpilen hajoamisen jälkeen Lowe jatkoi yhtyeissä Noise to Go sekä Cowboy Outfit, joista jälkimmäisen line upiin kuului muun muassa merkittävä kosketinsoittaja Paul Garrack. Lowe oli myös mukana yhden pitkäsoiton julkaisseessa yhtyeessä Little Village, johon kuuluivat lisäksi Ry Cooder, John Hiatt ja Jim Keltner. Kyseinen nelikko oli työstänyt John Hiattin vuonna 1987 ilmestyneen arvostetun albumin Bring the Family. Vuonna 1992 Curtis Stigers versioi Peace Love and Understandingin yli 44 miljoonaa kappaletta myyneelle Bodyguard-elokuvan soundtrackille. Vuonna 2008 Lowen esikoisalbumista Jesus of Cool julkaistiin 30-vuotisjuhlapainos, jossa oli myös mukana bonuskappaleita. Maaliskuussa 2009 oli vuorossa 49 kappaletta sisältänyt cd/dvd Quiet Please…The New Best of Nick Lowe. Lokakuussa 2010 Lowe piti yhden konsertin Elvis Costellon kanssa ja sitten seurasi kiertue Yhdysvalloissa yhtyeen kera. Maaliskuussa 2011 Lowen vuoden 1979 albumi Labour of Lust sai uusintajulkaisunsa. Kyseisenä vuotena Lowe esiintyi Glastonburyssa, missä hän esitti myös lyhyen setin Brinsley Scwartzin tuotantoa. Syys-lokakuussa Lowe toimi lämmittelyesiintyjänä Wilcon Yhdysvaltain-kiertueella. Heinäkuussa 2013 Lowe sai hyvän vastaanoton esiintyessään Hyde Parkin British Summer Time Festivaalilla. Kyseisen vuoden lokakuussa ilmestyi artistin ensimmäinen joululevy Quality Street. Keväällä 2019 Lowe teki kiertueet sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa yhdysvaltalaisen instrumentaalirockia edustavan yhtyeen Los Straightjacketsin kanssa. Mainitun vuoden kesäkuussa Lowe esiintyi Glastonburyn festivaaleilla.