Lauantain pitkä:Merkittävä amerikkalainen 70-luvun hardrockyhtye

Montrose oli kalifornialainen hardrockyhtye, jonka tunnetuimmat jäsenet olivat kitaristi Ronnie Montrose ja solisti Sammy Hagar, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Van Halenin vokalistina. Yhtyeen originaalin line upin täydensivät basisti Bill Church ja rumpali Denny Carmassi. Ennen Montrosen perustamista Montrose ja Church olivat soittaneet esimerkiksi Van Morrisonin pitkäsoitolla Tupelo Honey sekä Herbie Hancockin albumilla. Montrose kuului myös Edgar Winter Groupiin ja hän oli muun muassa mukana suurella singlemenstyksellä Frankenstein. Montrose perustettiin alkuvuodesta 1973 Ronnien jätettyä Edgar Winter Groupin. Hagar ja Carmassi olivat aikaisemmin soittaneet San Franciscon alueella vaikuttaneissa coveryhtyeissä. Tuottaja Ted Templeman tunsi Montrosen ja Churchin heidän Van Morrisonin kanssa tekemänsä yhteistyön ansiosta ja auttoi demojen jälkeen uutta yhtyettä solmimaan levytyssopimuksen Warner Brosin kanssa. Nimellä Ronnie Montrose and Friends yhtye soitti neljänkymmenenviiden minuutin setin KSAN FM:n Tom Donahue showssa. Kymmenenestä kappaleesta koostunutta settiä ei koskaan julkaistu virallisesti, mutta se sisälsi Montrosen esikoisalbumin materiaalin. Ted Templemanin tuottama Montrosen esikoisalbumi ilmestyi loppuvuodesta 1973 ja vaikka se ei ensi alkuun myynyt erityisen huomattavasti, kyseistä albumia meni vuosikymmenten aikana kaupaksi siinä määrin runsaasti, että se saavutti lopulta platinalevyn miljoonan kappaleen myynnillään. Montrosea tituleerattiin jopa Amerikan vastineeksi Led Zeppelinille ja yhtye oli nimenomaan muusikoiden suosiossa. Esimerkiksi Iron Maiden soitti coverina useita Montrosen esikoisalbumin kappaleita. Yhtyeen managerina toimi esimerkiksi Humble Pien kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tullut Dee Anthony. Vuonna 1974 ilmestyneellä yhtyeen kakkosalbumilla Paper Money yhtyeen basistiksi oli vaihtunut Alan Fitzgerald.

Edeltäjänsä tavoin Ted Templemanin tuottama pitkäsoitto merkitsi niin tyylillisesti, sävellyksellisesti kuin rytmiikaltaan muutosta edeltäjänsä metallisuuteen verrattuna. Se myi silti kaksinkertaisesti debyyttiin verrattuna ja Montrosen pitkäsoitoista menestyneimpänä nousi Billboardin listalla sijalle 65. Albumin julkaisua seuranneella kiertueella, jolla olivat lisäksi mukana Tower of Power, Little Feat ja Doobie Brothers, Hagarin ja muun yhtyeen välit kiristyivät siinä määrin, että Hagar lähti Montrosesta helmikuussa 1975. Hänet korvasi Los Angelesista kotoisin ollut Rob James. Samalla yhtyeen line upia täydensi kosketinsoittaja Jim Alcivar. Debyyttikeikkansa uusi yhtye soitti San Franciscon Winterland Ballroomissa kyseisen vuoden huhtikuussa. Vuonna 1975 ilmestyneen pitkäsoiton Warnes Bros Presents…Montrose! tuottajana oli Ronnie ja seuraavana vuonna ilmestyneen albumin Jump on It tuottamisesta vastasi Aerosmithin kanssa tekemästään yhteistyöstä ensisijaisesti tutuksi tullut Jack Douglas. Viimeksi mainitulla bassossa kuultiin Randy Jo Hobbsia ja albumia promotoineella kiertueella yhtye esiintyi nelimiehisenä ilman basistia Alcivarin kosketinsoitinten hoitaessa myös basistin vakanssia. Bill Grahamin manageroimana vuodet 1975–1977 olivat Montrosen suosion huippuaikaa ja yhtye soitti esimerkiksi Stonesin, Kissin, Peter Framptonin, Yesin, Rushin, Eaglesin ja Aerosmithin kanssa. Omissa nimissään Montrose esiintyi keskisuurilla areenoilla. Warner Bros Presents nousi sijalle 79. Billboardin listalla ja oli yhtyeen toiseksi korkein listasijoitus. Bob James jätti yhtyeen aivan vuoden 1976 lopussa Winterlandissa soitetun konsertin jälkeen. Tammikuussa 1978 ilmestyi Ronnien instrumentaalisooloalbumi Open Fire. Hän teki myös yhteistyötä jazzfuusiorumpali Tony Williamsin kanssa. Vuonna 1979 oli vuorossa progressiivinen hardrockyhtye Gamma Fitzgeraldin, Alcivarin, rumpali Skip Gilletten ja skotlantilaisen vokalistin Davey Pattisonin kanssa. 

Samana vuonna julkaistiin yhtyeen esikoisalbumi Gamma 1. Seuraavana vuonna julkaistulla Gamma 2:lla Denny Carmassi oli palannut kokoonpanoon ja basistiksi oli vaihtunut Glenn Letsch. Fitzgeraldista tuli kosketinsoittajan ominaisuudessa Night Ranger – yhtyeen perustajajäsen. Ennen pestiään Van Halenin solistina Sammy Hagar lanseerasi menestyksekkään soolouran. Vuonna 1987 Ronnie Montrose luotsasi Montrosen uuden kokoonpanon. Siihen tulivat mukaan aikaisemmin Buster Brownissa vaikuttaneet solisti Johnny Edwards ja rumpali James Kottak. Bassossa oli Letsch. Yhtye julkaisi vuonna 1987 pitkäsoiton Mean. Kottak vaikutti myöhemmin Kingdom Comessa ja Scorpionsissa. Montrosen originaali kokoonpano oli mukana Sammy Hagarin vuoden 1997 pitkäsoitolla Marching to Mars ja soitti myös encoreissa useissa Hagarin konserteissa vuosina 2003 ja 2005. Ronnie Montrose esiintyi vuodesta 2001 lähtien kuolemaansa saakka Motrose-lineupilla, jonka solistina oli Keith St. John ja rytmiryhmässä veteraaneja hardrockin saralta, kuten esimerkiksi rumpalit Eric Singer ja Rattista tuttu Bobby Blotzer. Vuoden 2009 alkuun mennessä Ronnie Montrosesta oli tullut musiikillisesti varsin aktiivinen ja erityisen merkittävä konsertti kyseisenä vuotena oli Woodstockin 40-vuotisreuniononnie Golden Gate Parkissa 70 000 kuuntelijalle. Viimeisinä aikoinaan Ronnie lanseerasi Ronnie Montrose Bandin, jonka ohjelmistossa oli lisäksi kappaleita esimerkiksi Gamman tuotannosta. Taisteltuaan pitkään kliinistä masennusta vastaan Ronnie Montrose riisti hengen itseltään kolmas maaliskuuta 2012. 27. huhtikuuta Hagar, Carmassi ja Church osallistuivat Montrosen kunniaksi järjestettyyn tribuuttikonserttiin, jolla kitaristina kuultiin Joe Satriania.