Torstain terävä:Deep Purplen vuoden 1972 klassikkoalbumi

Deep Purple:Machine Head

Tässä todellinen brittiläisen hardrockin mestariteos. Deep Purplen klassinen Mark 2-kokoonpano (kitaristi RichieBlackmore, solisti Ian Gillan, basisti Roger Glover, kosketinsoittaja Jon Lord ja rumpali Ian Paice) kirjoitti hardrockin oppikirjat uusiksi kesäkuussa  1970 ilmestyneellä särmikkäällä In Rock-albumillaan. Mainitun pitkäsoiton klassikkotuotantoon lukeutuvat etenkin Speed King, Child in Time sekä Into the Fire. Seuraavana vuonna ilmestynyt Fireball oli niin ikään varsin onnistunut pitkäsoitto, vaikka kallistuikin  tyylillisesti paikoitellen progressiivisen ilmaisun puolelle.Kiistatonta brittihardrockin ydintuotantoa edustaa erityisesti albumin nimikappale.
Joulukuussa 1971 Sveitsissä äänitetty ja seitsemän kappaletta sisältävä Machine Head lienee kuitenkin Purplen merkittävin albumi, joka syntyi irtonaisemmin kuin yksikään toinen Purple-levy koko yhtyeen historiassa. Purple hioi In Rockin terävyyttä sulavamman rullauksen eduksi ja lopputulos on edelleen hätkähdyttävää kuultavaa.
Avausraidassa Highway Star Gillan karjuu kuten todellisen heavyshouterin pitääkin Blackmoren ja Lordin sooloillessa esimerkillisesti. Maybe I’m A Leo rakentuu näppärän riffin varaan ja jälleen kitaristi ja kosketinsoitinosasto pääsee jälleen väläyttelemään taitojaan. Pictures of Home on albumin unohdettu klassikkoraita, kokonaistoteutuksessaan kerrassaan upea kappale, josta Roger Gloverille löytyi bassosoolon paikka. Svengaavaa Never Beforea voi laadukkuudestaan huolimatta pitää yllättävänä valintana albumin singlekappaleeksi. Biisin kekseliäs suvantokohta ja Blackmoren irtonainen sooloilu ovat joka tapauksessa vertaansa vailla. Mainitun singlen b-puolella julkaistiin varsinaiselta pitkäsoitolta löytymätön koskettava blueskappale, Blackmoren sofistikoituneella soolotyöskentelyllä kruunattu When a Blind Man Cries. Deep Purplen Mark II-kokoonpano ei kuitenkaan koskaan soittanut When a Blind Man Criesia keikalla. Steve Morsen kitaroimana kappale on löytänyt pysyvästi paikkansa Purplen keikkasetissä.
Machine Headin kakkospuoli käynnistyy nerokkaan pelkistetyn riffin kruunaamalla klassisella Smoke on the Water -hitillä. Sitä seuraava Lazy on albumin toinen unohdetumpi kultakimpale. Blackmore, Lord ja rytmiryhmä ovat elämänsä vedossa ja laiskuuden syvimmästä olemuksesta muutaman rivin heitettyään Gillan kiirehtii huuliharppusooloon. Niin ikään varsin tiukan riffin sisältävä päätös Space Truckin’ venyi ilmestymisaikoinaan keikkakontekstissa lähes puolen tunnin maratonmittoihin.
Machine Head sijoittuu kevyesti kaikkien aikojen hardrockalbumien terävimpään kärkeen Led Zeppelinin, Uriah Heepin, Black Sabbathin, Heepin, Freen, Mountainin ja Grand Funkin parhaiden töiden kanssa.