Neljä Ruusua:Kasvukipuja
Neljän ruusun vuoden 1987 lopussa ilmestynyt toinen pitkäsoitto Kasvukipuja esitteli yhtyeen vahvan suomenkielisen kitararockin edustajana. Tuottaja Hannu Leidenin mukaan albumin levytyssessiot olivat tuskaisemmat kuin samaisen vuoden tammikuussa ilmestyneen yhtyeen esikoisalbumin. Pikkuhitiksi muodostuneen Itkupillin toteuttaminen akustisesti oli Leidenin idea. Muun kappalemateriaalin osalta kyseessä voi sanoa olevan Ruusujen rokkaavin pitkäsoitto kautta aikojen. Koistine- instrumentaalia lukuun ottamatta albumin biiseistä vastannut Ilkka Alanko väsäsi Kasvukipujen kappaleita Länsikadulla sijainneen kotitalonsa treenitilassa Marshallit täysillä ja kyseinen seikka on edelleen kuultavissa myönteisesti lopputuloksessa. Esimerkiksi sellaiset purkaukset kuin Sua rakastan, vasta Kasvukipuja seuranneella pitkäsoitolla Hyvää päivää lopulliseen kukoistukseensa puhjennutta karjalasoulia varhaisimmillaan edustanut Whips Zigs ja Sitä lähemmäs edustavat nuorta, sopivan vihaista suomenkielistä rockia vakuuttavimmillaan. Kasvukivuilla Ilkan tekstit eivät liikkuneet pelkästään ihmissuhdetasolla, vaan sellaisissa raidoissa kuin Kotomaa ja Vihaan väkivaltaa on havaittavissa jopa hienoista yhteiskunnallista julistavuutta. Pitkä päätösraita Kasvamme lukeutuu kokonaisuutena varsin vahvasta kappalemateriaalista koostuvan pitkäsoiton kirkkaimpiin timantteihin. Kasvukipujen ilmestymisen jälkeen Neljä ruusua teki runsaasti akustisia keikkoja ja kyseinen vaihe on yhtyeen vatkaussoundin kehittymisen kannalta tulkittavissa ratkaisevana koko yhtyeen myöhäisemmälle tähänastiselle musiikilliselle kehityskaarelle. Ilmestymisaikanaan Kasvukipuja jäi suhteellisen vähälle huomiolle, mutta myöhemmin albumin todelliset ansiot on huomioitu yleisesti. Kasvukivuilla Ilkka, Kode, Lade ja Kämy olivat levyllä ainakin musiikillisesti enemmän rock kuin toistaiseksi milloinkaan sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti