Keskiviikon klassikko:Claptonin mestariteos

Derek & The Dominos:Layla & The Other Assorted Lovesongs

Layla & The Other Assorted Lovesongs on angloamerikkalaisen bluesrockyhtyeen Derek & The Dominosin ainoa studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1970. Kyseinen tupla-albumi, jota on pidetty jopa Eric Claptonin suurimpana musiikillisena saavutuksena, on tunnettu erityisesti nimikappaleestaan. Derek & The Dominosin muut jäsenet olivat kosketinsoittaja Bobby Whitlock, basisti Carl Radle ja rumpali Jim Gordon. Lisäksi pitkäsoiton 14 kappaleesta 11:llä oli mukana lead- ja slidekitaristi Duane Allman. Billboardin listalla Layla & The Other Assorted Lovesongs saavutti sijan 16. Se palasi listoille vuosina 1972, 1974 ja 1977 ja on saavuttanut platinalevyn. Brittilistalla albumi nousi sijalle 68. niinkin myöhään, kuin vuonna 2011. Vuonna 2000 albumi pääsi mukaan Grammy Hall of Fameen. Vuonna 2003 tv-verkosto VH1 nimesi Laylan kaikkien aikojen 89. parhaaksi albumiksi. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Layla saavutti sijan 117. Musiikkikriitikko Robert Christgaun mukaan Layla on 70-luvun paras albumi. Delaney, Bonnie and Friendsin hajottua Bobby Whitlock liittyi Claptonin seuraksi Surreyhin, Englantiin. Huhtikuussa 1970 kaksikko sävelsi suuren osan tulevan Layla – tuplan materiaalista. Delaneyn ja Bonnien jätettyään Carl Radle ja Jim Gordon konsertoivat Joe Cockerin kanssa legendaarisella Mad Dogs & Englishmen -turneella ja jatkoivat sen jälkeen musiikillista yhteistyötään Claptonin ja Whitlockin kanssa. Pseudonymin Derek & The Dominos taakse kätkeytyen Clapton ja kumppanit soittivat elokuussa kiertueen pienissä clubeissa. Sen päätyttyä yhtye suuntasi Miamin Criteria – studioille levyn tekoon. 

The Allman Brothers Bandin Duane Allman tuli mukaan levytykseen tuottaja Tom Downdin kautta. Allman Brothers oli samoilla studioilla äänittämässä kakkosalbumiaan Idlewild South ja yhtye soitti hyväntekeväisyyskonsertin 26. elokuuta. Clapton oli halukas pääsemään tsekkaamaan kyseistä keikkaa ja sen todennettuaan hän pyysi Allmania mukaan levytykseen. Kyseisten äänityssessioiden aikana Claptonista ja Allmanista tuli erottamattomat. Kaiken kaikkiaan tupla-albumi koostui yhdeksästä originaalista ja viidestä coverista. I Looked Away, Keep on Growing, Anyday, Tell the Truth, Why Does Got to Be So Sad ja Thorn Tree in the Garden olivat Claptonin ja Whitlockin yhteistyötä. Claptonin käsialaa edustivat I Am Yours, Bell Bottom Blues sekä legendaarinen nimiraita, jonka codasta vastasi kuitenkin Jim Gordon. Covereihin lukeutuivat bluesstandardit Nobody Knows You When You’re Down and Out, Key to the Highway sekä Have You Ever Loved a Woman. Muita lainoja edustavat The Jimi Hendrix Experiencen balladikaunokki Little Wing sekä nopeatempoinen versio Chuck Willisin doo wop – balladista It’s Too Late. Yhtye konsertoi Yhdysvalloissa albumin tiimoilta ja marras-joulukuussa 1970 tehdyistä liveäänityksistä julkaistiin vuonna 1973 tupla In Concert. Duane Allman ei kiertänyt yhtyeen kanssa, mutta osallistui varmuudella ainakin sen kahteen konserttiin; 1. joulukuuta Tampassa ja seuraavana iltana Onondaga Countyn muistotilaisuudessa. Ilmestymisaikanaan Layla vastaanotti myös ristiriitaisia arvioita, mutta myöhemmin tupla-albumi on yleisesti tunnustettu Claptonin huipputyöksi. Sen nimikappaleesta muodostui luontevasti standardi Claptonin myöhäisempään keikkaohjelmistoon.