Maanantain mainio:Brittien blueshurjuutta vitaalisimmillaan

The Pretty Things:I

Solisti Phil Mayn ja  kitaristi Dick Taylorin johtama The Pretty Things oli brittiläisistä rhythm and blues-yhtyeistä kenties kaikkein raain. Sen vuonna 1965 ilmestynyt esikoisalbumi edustaa brittiläistä blueshurjuutta autenttisimmillaan The Animalsin ensimmäisten pitkäsoittojen ja The Yardbirdsin legendaarisen esikoislevyn Five Live Yardbirds tavoin. The Pretty Thingsin esikoisalbumin tunnetuinta antia edustavat erinomainen Roadrunner-versiointi ja niin ikään Bo Diddleyn käsialaa oleva Mama Keep Your Big Mouth Shut sekä omaa tuotantoa edustava Honey I Need, joista edellinen kelpasi coveriksi Albert Järviselle toistakymmentä vuotta myöhemmin. Elias McDanielin, alias Bo Diddleyn ohjelmistosta on coveroitu lisäksi She’s Fine She’s Mine ja toki mukana on myös yhtyeelle nimen antanut Willie Dixonin Pretty Thing. Bluesin klassikoiden tuotannosta tarjolla on lisäksi Jimmy Reediä Moon is Rising-kappaleen coverin muodossa. Lukuisten muiden tyylisuunnan yhtyeiden tavoin myös Pretty Things on selannut Chuck Berryn ansiokasta laulukirjaa, mutta valinnut versioitavakseen aavistuksen harvinaisemmat Don’t Lie to Men sekä Oh Baby Dollin. Omaa tuotantoa edustavat rypistykset 13 Chester Street sekä Unknown Blues sopivat mainiosti klassikoiden sekaan. Judgement Day on kokonaisuuden ärhäkin rypistys ja ammattikirjoittajien Jimmy Duncanin ja Alan Kleinin käsialaa oleva Big City rullaa kiitettävällä intensiteetillä. Albumin Yhdysvalloissa ilmestynyt versio sisältää useita keskeisiä brittipainokselta puuttuvia kappaleita. Mukana ovat muun muassa oman varhaistuotannon huippuhetkiin lukeutuva I Can Never Say, jonkinasteisiksi hiteiksi muodostuneet singlebiisit Don’t Bring Me Down ja Rosalyn, sekä edellisen erinomainen kakkospuoli, omaa tuotantoa edustava We’ll Be Together. The Pretty Thingsin kakkosalbumi, vielä vuoden 1965 aikana ilmestynyt Get the Picture jatkoi vielä rhythm and bluesista versovana, mutta vuoden 1967 Emotionsiin ehdittäessä alkoivat psykedeliavaikutteet olla oma keskeinen osansa myös Pretty Thingsin musiikillista ilmaisua. Kehittyneemmän tyylin huipentuma oli vuoden 1968 lopussa ilmestynyt, jopa kaikkien aikojen ensimmäisenä rockoopperana pidetty konseptialbumi SF Sorrow.