Delbert McClinton on neljäs marraskuuta 1940 syntynyt bluesrockia ja
sähköistä bluesia edustava laulaja/lauluntekijä, kitaristi,
huuliharpisti ja pianisti. Hän on toiminut aktiivisena sessiomuusikkona
vuodesta 1962 alkaen ja oman yhtyeensä johtohahmona vuodesta 1972. Hän
on levyttänyt useita pitkäsoittoja suurille levy-yhtiöille ja saavuttanut
hittisinglejä niin Billboardilla, Mainstream Rock Tracks -listalla kuin
countrylistoillakin. Hänen suurin singlemenestyksensä on Tanya Tuckerin
kanssa vuonna 1992 levytetty duetto Tell Me About It, joka sijoittui
countrylistalla neljänneksi. Yhdysvaltojen blueslistalla neljä
McClintonin pitkäsoitoista on noussut listakärkeen ja yksi kakkoseksi.
Texas Heritage Hall of Fameen McClinton pääsi vuonna 2011. Hän on syntynyt Lubbockissa, Teksasissa, mutta muutti
yksitoistavuotiaana perheineen samaisessa osavaltiossa sijaitsevaan Fort Worthiin. Hän soitti baariyhtyeessä
nimeltä The Straitjackets säestäen Sonny Boy Williamson II:n, Howlin
Wolfin, Lightining Hopkinsin ja Jimmy Reedin kaltaisia merkittäviä
bluesartisteja. McClinton levytti paikallistasolla useita singlejä
ennen kuin pääsi vuonna 1962 listoille huuliharpistin ominaisuudessa
Bruce Channelin kappaleella Hey! Baby. Britanniaan suuntautuneella
pakettikiertueella McClinton opetti John Lennonille bluesharpun soittoa.
Ronnie Kellyn ja Billy Ray Sandersin kanssa McClinton muodosti yhtyeen
Ron-Dells, josta käytettiin joskus myös kirjoitusasua Rondells. Vuonna
1965 yhtye saavutti singlemenestyksen kappaleella If You Really Want Me
to I'll Go. Muutettuaan Los Angelesiin vuonna 1972 McClinton ryhtyi
musiikilliseen yhteistyöhön toisen teksasilaismuusikon Glen Clarkin kanssa.
Kaksikon musiikki oli yhdistelmä countrya ja soulia. Se julkaisi kaksi
pitkäsoittoa ja saavutti taiteellista suosiota ennen McClintonin
siirtymistä soolouralleen.
Emmylou Harris saavutti vuonna 1978
listaykkösen McClintonin kappaleella Two More Bottles of Wine ja B Movie
Boxcar Blues coveroitiin The Blues Brothersin ensimmäiselle
pitkäsoitolle Briefcase Full of Blues. McClintonin vuoden 1980 albumi The Jealous Kind sisälsi hänen suurimman singlemenestyksensä
Billboardilla, eli kahdeksanneksi nousseen Givin' It Up for Your Love.
Kyseinen vuosikymmen oli artistin levytysten osalta muuten melko hiljainen, mutta
vuonna 1989 hän palasi Grammy-ehdokkuuden saavuttaneella
konserttitaltioinnilla Live from Austin, joka oli nauhoitettu Austin
City Limitsissä ja albumin tuottamiseen osallistui saksofonisti Don
Wise. Vuonna 1991 McClinton voitti Grammyn Bonnie Raittin kanssa
levyttämästään duetosta One Good Man, One Good Woman. McClinton
nauhoitti avauskappaleen The Weatherman Bill Murrayn elokuvaan Groundhog
Day. Vuonna 1997 ilmestyneen pitkäsoiton One of the Fortunate Few
julkaisijana oli viimeisiään vedellyt levy-yhtiö Rising Tide. New West
Recordsilla McClinton julkaisi 2000-luvun alussa kaksi studioalbumia ja
lisäksi vuonna 2003 ilmestyneen Delbert McClinton Liven, joka sisälsi
kappaleita koko hänen siihenastisen uransa ajalta. Vuonna 2006 McClinton
voitti Grammyn bluesalbumien sarjassa pitkäsoitollaan The Coast of
Living. Hän on mukana elokuvantekijä Jay Curleen
musiikkidokumentissa Rocking the Boat:The Musical Conversation and
Journey. Artistin tuoreimmat pitkäsoitot ovat vuosina 2013, 2017 ja 2019 ilmestyneet Blind,
Crippled and Crazy, Prick of the Litter sekä Tall, Dark &Handsome.
Niistä viimeksi mainittu voitti vuonna 2020 parhaan traditionaalisen bluesalbumin Grammyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti