Hurriganes:Crazy Days
Jouluksi 1975 ilmestynyt Hurriganesin kolmas pitkäsoitto Crazy Days oli varsinainen näytönpaikka etenkin yhtyeen originaalille kitaristille ja Albert Järvisen lähdön jälkeen Ganesiin palanneelle, 18. marraskuuta kuusikymppisiään viettävälle Ile Kalliolle. Ilmestymisaikanaan Crazy Days ei täysin saavuttanut kriitikoiden varauksetonta suosiota, mutta albumi on kestänyt aikaa varsin hyvin ja osoittautunut erääksi Ile Kallion aikaisen yhtyeen parhaista levyistä-ellei kyseessä sitten ole se kaikkein tasokkain. Crazy Days sisältää straight rock-osastossaan muutamia Ganesin tuotannon kiistattomista merkkiteoksista. Sellaisiksi ovat kevyesti laskettavissa rankka nimikkobiisi Crazy Days, Ile Kallion kitarointia komeimmillaan tarjoava Jailbait Stalemate, kertosäkeessään New York Dollsia ja alun alkaen Archie Bell & The Drellsiä surutta lainaava 11:th Street Boogie sekä kakkospuolen avaava riffijyrä Chinatown. Slovariosaston tunnetuin pala on tietenkin Jim & The Beatmakersin ohjelmistosta napattu ja jo Järvisen aikaan keikkaohjelmistoon kuulunut My Only One. Billy J. Kramer & The Dakotasin versiona tunnetuksi tullut Bad to Me on myös Cisse Häkkisen leadvokalisoima, mutta uusia musiikillisia uria aukoo erityisesti ykköspuolen päättävä I Can't Get the Feeling. Reptile Womanin on keikkasettiinsä poiminut toinen kivenkova rocktrio Melrose ja Bye Bye Birdie on niin ikään eräs albumin parhaita raitoja. Levyn päätösraita, energinen näkemys Chuck Berryn klassikosta Talking 'Bout You loppuu tarkoituksellisesti musiikilliseen sekametelisoppaan. Crazy Days on ilmestymisaikanaan saamiaan arvosteluja laadukkaampi albumi ja muutama vuosi sitten se julkaistiin uudestaan myös vinyyliformaatissa.
Jouluksi 1975 ilmestynyt Hurriganesin kolmas pitkäsoitto Crazy Days oli varsinainen näytönpaikka etenkin yhtyeen originaalille kitaristille ja Albert Järvisen lähdön jälkeen Ganesiin palanneelle, 18. marraskuuta kuusikymppisiään viettävälle Ile Kalliolle. Ilmestymisaikanaan Crazy Days ei täysin saavuttanut kriitikoiden varauksetonta suosiota, mutta albumi on kestänyt aikaa varsin hyvin ja osoittautunut erääksi Ile Kallion aikaisen yhtyeen parhaista levyistä-ellei kyseessä sitten ole se kaikkein tasokkain. Crazy Days sisältää straight rock-osastossaan muutamia Ganesin tuotannon kiistattomista merkkiteoksista. Sellaisiksi ovat kevyesti laskettavissa rankka nimikkobiisi Crazy Days, Ile Kallion kitarointia komeimmillaan tarjoava Jailbait Stalemate, kertosäkeessään New York Dollsia ja alun alkaen Archie Bell & The Drellsiä surutta lainaava 11:th Street Boogie sekä kakkospuolen avaava riffijyrä Chinatown. Slovariosaston tunnetuin pala on tietenkin Jim & The Beatmakersin ohjelmistosta napattu ja jo Järvisen aikaan keikkaohjelmistoon kuulunut My Only One. Billy J. Kramer & The Dakotasin versiona tunnetuksi tullut Bad to Me on myös Cisse Häkkisen leadvokalisoima, mutta uusia musiikillisia uria aukoo erityisesti ykköspuolen päättävä I Can't Get the Feeling. Reptile Womanin on keikkasettiinsä poiminut toinen kivenkova rocktrio Melrose ja Bye Bye Birdie on niin ikään eräs albumin parhaita raitoja. Levyn päätösraita, energinen näkemys Chuck Berryn klassikosta Talking 'Bout You loppuu tarkoituksellisesti musiikilliseen sekametelisoppaan. Crazy Days on ilmestymisaikanaan saamiaan arvosteluja laadukkaampi albumi ja muutama vuosi sitten se julkaistiin uudestaan myös vinyyliformaatissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti