perjantai 13. marraskuuta 2015

Lauantain pitkä:Barbe-Q-Barbiesin kitaristi haastattelussa




Energistä kitararockia työstävän, kolme albumia julkaisseen ja mainiona keikkabändinä kunnostautuneen Barbe Q Barbiesin kitaristi Kaisa Karjalainen ehti haastatteluun.

Minkälaiset fiilikset yhtyeellä on tällä hetkellä uusimmasta albumistaan Driven? Kuinka se eroaa Breaking All the Rulesista sen lisäksi, että on edeltäjäänsä parempi?

Kaisa: Mun mielestä levystä tuli juuri sellainen kuin olin ajatellut, ja henkilökohtaisesti olen lopputulokseen tosi tyytyväinen. Drivenillä kuuluu edeltäjiään enemmän vaikutteita eri rock-musiikin alagenreistä kuten grungesta ja stoner rockista, ja biiseissä on muutenkin enemmän monipuolisuutta kuin esimerkiksi Breaking All The Rulesissa. Tuottaja Janne Saksan kanssa työskenteleminen on ollut vaivatonta kummankin levyn kanssa, mutta varsinkin nyt yhteistyö tuotti niin hyviä tuloksia kuin mihin oltiin tähdätty. Studiossa soittaminen ja parhaiden tulosten aikaansaaminen vaatii tuottajalta ja bändiltä toisten työskentelytapojen tuntemusta ja ennen kaikkea molemminpuolista luottamusta, joka on vain kasvanut sitä mukaa kun ollaan tehty duunia yhdessä. 

Taustaa Drivenin kappaleiden Incomplete, Stone Cold ja Queen Deadly syntyprosesseille?

Kaisa: Incomplete: Sain keskellä yötä ilmeisesti jonkinlaisessa unen ja valvetilan välisessä horroksessa säkeistön ja bridgen laulumelodiaidikset, jotka sitten täytyi heti mennä äänittämään kännykän sanelulaitteelle akustisen kitaran soinnutuksineen. Kertosäe oli itse asiassa Babylonin työversion kertsi, ja Babylonia työstettäessä tuli fiilis siitä että kyseinen sointukulku on ehkä liian omituinen muuten aika suoraviivaiseen rokkibiisiin. Kertsi oli kuitenkin jäänyt kummittelemaan johonkin mielen sopukoihin ja kun koitin sitä tuon säkeistön ja bridgen jatkoksi, tuntui että se toimii siinä juuri niin kuin pitää. Incompleten muotoutuminen oli ehkä siten jonkinlaista Tetriksen pelaamista.

Stone Coldin idea lähti siitä, kun olin nostalgiatripillä kuunnellut 90-luvun grunge-suuruuksia kuten Pearl Jamia, Stone Temple Pilotsia ja Alice In Chainsia. Septimi-oktaavi -vaihtelu riffeissä on myös grungesta tuttu tehokeino ja halusin fiilistellä, millaisen riffin saisin aikaan yhdistämällä siihen seuraavan oktaavin terssi-kvartti-intervalli -yhdistelmää, sekin aika klassinen grunge-kikka. Biisin varsinainen työstäminen tapahtui Nikin kotona viinilasin äärellä, ja biisi sai bridgen ja kertosäkeen todella vaivattomasti laulumelodian ja soinnutuksen lähestulkoon samanaikaisena työstämisenä.

Queen Deadly on itse asiassa alun perin Pasin (Bazie, 69Eyes) biisi. Levyn biisejä mietittäessä sain Pasilta pari demoa, joista tosin puuttui laulut. Mulla tuli heti biisistä hyvät fiilikset, vaikkei sitä alun alkaen suorilta käsiltä otettukaan mukaan biisiehdokkaaksi. Niki ja Pasi työstivät biisiin laulumelodioita, ja mun osuus biisin synnyssä on lähinnä rakenteen muokkausta ja muuta sovittamista. Riffiä tosin muutin jonkin verran; saatiin siitä nimittäin palautetta että on liian paljon samankaltainen Hurriganesin Crazy Daysin riffin kanssa. (Itseäni tuo mainittu samankaltaisuus ei sinänsä häirinnyt, mutta toisaalta olen sitä mieltä että riffi sopii ehkä nyt jopa vähän paremmin tuohon biisiin kuin alkuperäinen versio.) Queen Deadlyyn äänitettiin enemmän kitararaitoja kuin muihin levyn kappaleisiin, ja osa kitaraäänityksistä tehtiin meillä kotona. Nykyteknologian tuomia helpotuksia... Sanoitusten osalta tämä on mun suosikkibiisini levyllä; jotenkin mua viehättää se, että biisin sanoituksia kuuntelemalla pään sisällä alkaa pyöriä elokuva. Ehkä pienenä kuriositeettina vielä voi mainita, että biisi on tähän mennessä bändin ainoa, jossa on fade-out lopetus.

Kolmesta pitkäsoiton kappaleesta on tehty videoversiot. Lähitarkasteluun Under My Skinin videokuvaukset?

Kaisa: Erittäin hauska sessio! Tykkäsin ajatuksesta tehdä välillä jotain muuta kuin perinteisiä soittovideoita, ja saatiin videon kuvauksia varten käyttöön hieno lokaatio kartanoineen kaikkineen. Videota ideoitiin yhdessä ohjaaja Juha Hanhisen kanssa, ja syntyi ajatus siitä että kaikilla olisi karrikoidut henkilöhahmot ja roolit, joiden avulla tarina kerrotaan. Video on vähintäänkin kieli poskessa -tyyppisesti toteutettu, ja siihen haluttiin saada saippuaoopperamaista tai telenovela-tyyppistä tunnelmaa.

Lyhyt historiallinen katsaus musiikkidiggaukseesi? Mitkä olivat ensimmäiset kolahtaneet yhtyeet ja biisit? Entä mitkä ovat kaikkien aikojen suosikkiyhtyeesi/artistisi lyhyiden perusteluiden kera?

Kaisa: Pienenä tyttönä musiikkimakuun vaikutti aika vahvasti se mitä isoveli kuunteli, ja tuohon aikaan se oli Kiss. Asylum-levy oli kova sana, ja siitä lohkaistu Tears are Falling -sinkku oli tehosoitossa meillä kotona. Jotain kummallista kautta sain korviini kotimaisen katurokkipumpun Smack. Syynä saattoi ehkä olla se, että Take a Look Around soi radioissa jatkuvalla syötöllä. Tietenkin seuraava hankinta (=vanhemmilta ruinattu) oli Salvation-kasetti. Alice Cooper tuli myös tutuksi Trash-albumin aikaan. Hassua sinänsä, että tutustuttuani enemmän sekä Kissin että Alice Cooperin tuotantoon myöhemmin, tulin siihen tulokseen että kummassakin tapauksessa bändien aiempi tuotanto kolahti kovempaa. Saattaa tosin liittyä muuhunkin 70-luvulla tehdyn rockin mieltymykseeni.

Yhtyeenne tulevaisuuden suunnitelmat ensi vuodelle? Onko ulkomaankeikkoja luvassa?

Kaisa: Ulkomaille pitäisi päästä! Kysyntää fanien puolesta on etenkin Briteissä ja USAssa, nyt täytyy vain saada jostain tarpeeksi pätäkkää ettei tarvitse ottaa pankista lainaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti