Honey B &T-Bonesin ensimmäisen pitkäaikaisen
levytyskokoonpanon, kitaristi/solisti Esa “T-Bone Ed” Kuloniemen,
basisti/solisti Aija “Honey B” Puurtisen ja rumpali Ismo “Little B” Puurtisen
uralla yhtyeen kolmas albumi Queen Bee muodostui eräänlaiseksi vedenjakajaksi. Pitkäsoiton
ykköspuoli sisältää aikaisempaan verrattuna nyanssikkaampaa ja melodisempaa
tuotantoa kakkossiivun koostuessa tutummasta ränttätäntästä. T-Bones ei toki
levytysuransa alussakaan ollut puhtaasti blues, vaan rock- ja jopa
rockabillyvaikutteet olivat oma osansa keitoksessa. Queen Been avaa
tanskalaisen Lollipops-yhtyeen ohjelmistosta napattu ja yllättävänkin
vakavahenkisesti esitetty Do You Know.
Omaa tuotantoa edustava sixties-henkinen Esan ja Aijan duetto
Neighbourhood on albumin todellinen pophelmi, jota hyödynnettiin jopa
Vick-kurkkupastillimainoksessa. Instrumentaaleja edustavat klassikko Sleepwalk
sekä Kuloniemen sävelkynästä irronnut veikeä Watson. Trust Me kuuluu
tyylikkäästi slovariosastoon ja vieläkin paremmin toimiva While the Cat’s Away
on ollut mukana T-bonesin keikkaohjelmistossa vielä aivan viime vuosinakin. B-puolen
revittelyissä lainoja edustavat I’m a King Bee, joka Aijan laulamana kuuluu
muodossa I’m a Queen Bee sekä Elmore Jamesin bluesklassikko Shake Your
Moneymaker, josta T-luille muodostui keikoilla jopa hienoinen kiviriippa.
What’s Shakin’ kertoo hautausmaalla bilettämisestä ja myös Rocket to the Moon on onnistunut revittelypala, mutta rytinäbluespuoliskon
oman tuotannon huippuhetki on kuitenkin mainiolla kertsillä kuorrutettu Dirty
Dog. Queen Bee -albumilla erinomainen livebändi laajensi onnistuneesti
musiikillista skaalaansa. Sen seuraaja, melko pitkälle Kuloniemen levystä
käynyt 99 sisälsi Diamond Ringin ja T-Bone Ragin kaltaisia, musiikillista
profiilia edelleen laajentaneita onnistumisia. Vuoden 1990 satoa edustava On
the Loose on erinomainen ja moni-ilmeinen albumi, jonka huippuhetkistä
nostettakoon esiin sellaiset raidat, kuin Jelly Roll, Shadowman sekä Hold the
Wind. Vuoden 1992 albumillaan Shake Your Shimmy T-bonesit edustivat ehkä viimeistä
kertaa räyhäkästi rytinäbluesia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti