Tiistain tukeva:Kanadalainen hardrockin ja jazzin taitaja

21. heinäkuuta 1962 syntynyt Karen Lynn Greening, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Lee Aaron, on kanadalainen rock- ja jazzlaulajatar. 80-luvulla hän saavutti useita singlehittejä, kuten Metal Queen ja Whatcha Do to My Body. Ontariossa syntynyt Lee aloitti laulamisen koulun musikaaleissa viisivuotiaana.  15-vuotiaana Lee löydettiin laulamasta musiikkituotannoista ja häntä pyydettiin liittymään mukaan paikalliseen rockyhtyeeseen nimeltä Lee Aaron. Edelleen high schoolia käynyt Lee lauloi ja soitti saksofonia ja koskettimia yhtyeen ensimmäisessä line upissa. Vuonna 1982 ilmestyneellä debyyttialbumilla Lee Aaron Project taustamuusikkoina kuultiin Toronton musiikkiskenen keskeisiä ammattilaisia. Englannissa kyseistä pitkäsoittoa oli saatavilla ainoastaan importina, mutta se herätti siinä määrin kiinnostusta, että Lee Aaron pääsi esiintymään Readingin festivaaleille. Vuoden 1984 pitkäsoitto Metal Queen johti rahakkaaseen sopimukseen Attic Recordsin kanssa. Albumin levyttämisen aikaan kitaristi John Albani liittyi yhtyeeseen. Aaronin kanssa hän muodosti biisintekijätiimin, jonka yhteistyö kesti 11 vuoden ajan. Vuosien 1984 ja 1992 välillä Aaron keikkaili lähes tauotta. Hän teki yli 20 kiertuetta Euroopassa ja konsertoi myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. Kuudesta pitkäsoitosta menestyksekkäimmäksi osoittautui vuonna 1989 ilmestynyt Bodyrock, joka myi kotimaassaan tuplaplatinaa. Vuonna 1992 Aaron perusti oman levy-yhtiönsä Hip Chip Musicin. Sen kautta hän on julkaissut kaksi pitkäsoittoa; vuonna 1994 ilmestyneen albumin Emotional Rain, jolla hän teki yhteistyötä esimerkiksi David Bowien Tin Machine -yhtyeestä tutuksi tulleen Reeves Gabrelsin kanssa. Seuraavana vuonna ilmestynyt 2preciious oli myönteiset arviot saavuttanut, mutta vähemmän menestyksekäs projektilevy, jonka yhteydessä Lee käytti oikeaa etunimeään Karen. Vuonna 1997 hän alkoi laajentaa musiikillista ilmaisuaan bluesin ja jazzin suuntaan. Vuonna 2000 Barking Dog Musicin kautta ilmestyi seuraava pitkäsoitto Slick Chick. Sen tiimoilta Lee esiintyi useilla jazzfestivaaleilla Kanadassa ja Euroopassa. Vuonna 2002 Aaronia pyydettiin koe-esiintymiseen Modern Baroque Opera Companyn kanssa. Hänet hyväksyttiin mukaan ja Aaron osallistui ALCAN Performing Arts -palkinnon voittaneeseen produktioon nimeltä 101 Songs for the Marquis de Sade.  Vuonna 2004 ilmestynyt Aaronin järjestyksessään 11. studioalbumi Beautiful Things yhdisti poppia ja jazzia. Hän jatkaa esiintymisiään niin rockin kuin jazzin parissa. Kesäkuussa 2011 artisti teki uuden aluevaltauksen tehdessään debyyttikeikkansa Sweden Rockissa. Maaliskuussa 2016 Aaron julkaisi ensimmäisen rockia edustavan albuminsa yli 20 vuoteen. Pitkäsoiton Fire and Gasoline julkaisijana oli artistin oma levy-yhtiö Big Sister Records. Myöhemmin samaisena vuonna Aaron tuli valituksi Brampton Arts Walk of Fameen ja esiintyi hardrockfestivaali Rockinghamissa Nottighamissa, Britanniassa. Vuoden 2017 aikana Aaron teki useita esiintymisiä Saksassa ja konsertoi lisäksi Bang Your Head-festivaalilla sekä Lontoossa  ja Wolverhamptonissa.