Keskiviikon klassikko:Eräs yhdysvaltalaisen uuden aallon keskeisimmistä tekijöistä

Yhdysvaltalaisyhtye Blondien perustivat vuonna 1974 solisti Debbie Harry ja kitaristi Chris Stein. Varhaisen rytmiryhmän muodostivat rumpali Clem Burke ja basisti Gary Valentine. Yhtyeestä muodostui säännöllinen esiintyjä muun muassa Max Kansas Cityssä ja marraskuussa 1975 se rikasti soundiaan kosketinsoittaja Jimmy Destrillä. Blondie solmi sopimuksen Private Stock Recordsin kanssa ja yhtyeen nimeä kantanut esikoispitkäsoitto ilmestyi joulukuussa 1976. Siitä ei kuitenkaan muodostunut välittömästi menestystä. Uuden levytyssopimuksen myötä Chrysalis Records julkaisi albumin uudestaan seuraavan vuoden lokakuussa. Rolling Stonen arvostelussa Blondieta verrattiin Phil Spectoriin ja The Who-yhteeseen. Single X-Offender nousi Australiassa listakärkeen ja myös pitkäsoitosta muodostui siellä top 20-menestys. Joulukuussa Blondie kiersi menestyksekkäästi Australiaa ja kakkosalbumi Plastic Letters ilmestyi helmikuussa 1978. Se nousi Britanniassa kymmenenneksi ja ensimmäinen singlelohkaisu Dennis, joka oli cover Randy & The Rainbowsin vuoden 1963 hitistä, nousi aina kakkoseksi. Pitkäsoiton toinen single I'm Always Touched by Your Presence Dear oli sekin Britanniassa top ten-menestys. Plastic Lettersin julkaisua seurasi menestyksekäs kiertue Englannissa. Blondie olikin ensimmäisiä uutta aaltoa edustaneita amerikkalaisyhtyeitä, joka saavutti huomattavaa menestystä Britanniassa. Gary Valentine oli eronnut yhtyeestä ennen Plastic Lettersin levyttämistä, mutta tässä vaiheessa yhtyeen kokoonpanon täydensivät ja vakinaistivat kitaristi Frank Infante ja basisti Nigel Harrison.

Blondien kolmannesta pitkäsoitosta, syyskuussa 1978 julkaistusta albumista Parallel Lines muodostui Blondien suurin menestys. Kaiken kaikkiaan yli 20 miljoonaa yksikköä myynyt lp nousi Britanniassa listakärkeen, Australiassa kakkoseksi ja Yhdysvalloissakin kuudenneksi merkiten samalla lopullista läpimurtoa kotimaassa. Singlelohkaisuista Hanging on the Telephone nousi Englannissa viidenneksi, mutta discopoljentoinen Heart of Glass kipusi listakärkeen ison veden molemmin puolin Englannissa helmikuussa ja Amerikassa huhtikuussa 1979. Yhdysvalloissa seuraava singlelohkaisu oli rokkaavampaa soundia edustanut One Way or Another, mutta Britanniassa Sunday Girlistä muodostui seuraava ykköshitti. Blondien seuraava pitkäsoitto, lokakuussa 1979 ilmestynyt Eat to the Beat nousi Britaniassa kärkeen ja Australiassa yhdeksänneksi, mutta oli Amerikassa ainoastaan top 20-menestys. Briteissä albumilta poimittiin aina kolme top 20:een noussutta singlehittiä, joista Atomic nousi aina kärkeen ja Dreaming kakkoseksi. Blondien seuraava single, helmikuussa 1980 ilmestynyt Call Me oli yhteistyötä italialaisen Georgio Moroderin, joka vastasi discokuningatar Donna Summerin suurimmista singlehiteistä, kanssa. Tunnussävelmäksi Richard Geren tähdittämään elokuvaan American Gigolo tehty kappale nousi viimein kärkeen niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja siitä muodostui maailmanlaajuinen menestys. Marraskuussa 1980 ilmestynyt viides pitkäsoitto Autoamerican nousi top teniin Englannissa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Viimeksi mainitussa albumilta poimittiin kaksi listaykkössingleä. Reggaevaikutteinen The Tide is High oli cover The Paragons-yhtyeen vuoden 1967 hitistä ja Rapture oli ensimmäinen raplaulua sisältänyt, Amerikassa listakärkeen noussut single. Edeltäjiään kokeellisempaa tyyliä edustanut albumi myi platinaa sekä Britanniassa että Amerikassa. Vuonna 1981 Blondie piti ansaittua taukoa. Yhtyeeltä julkaistiin Best of-kokoelma ja Debbie Harrylta sooloalbumi. Blondien seuraava albumi, toukokuussa 1982 ilmestynyt The Hunter nousi Britanniassa yhdeksänneksi ja sen ensimmäinen singlelohkaisu Island of Lost Souls jäi juuri top tenin ulkopuolelle. Edeltäjiinsä verrattuna albumin voi todeta saaneen vaisun vastaanoton ja sen jälkeen Blondie hajosi. Debbie Harry loi soolouraansa ja hoiti välillä harvinaisesta itseimmuunista ihosairaudesta kärsinyttä kumppaniaan Chris Steinia. Blondie teki onnistuneen paluun vuonna 1997. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt single Maria nousi Britanniassa listakärkeen 20 vuotta debyyttiykköstä Heart of Glassia myöhemmin. Edelleen ahkerasti konsertoinut yhtye pääsi Rock N' Roll Hall of Fameen vuonna 2006. Vuonna 2011 ilmestyi pitkäsoitto Panic of Girls. Sen seuraaja Ghosts of Download oli vuorossa kolme vuotta myöhemmin. Viides toukokuuta 2017 ilmestyi Blondien yhdestoista studioalbumi Pollinator, jolta poimittiin singlemenestykset Fun ja Long Time. Joulukuussa 2019 Blondie ilmoitti julkaisevansa ep:n ja minidokumentin nimeltä Vivir en La Habana. Kymmenestä konsertista koostunut brittikiertue ajoittui huhtikuuhun 2022 ja vuotta myöhemmin Blondie soitti konsertin järjestyksessään 22:lla Coachella Valley Music and Arts Festivaalilla.