Tiistain tukeva:Klassinen konseptialbumi

The Small Faces:Ogden’s Nut Gone Flake

Siirryttyään Deccalta Immediate Recordsille Small Faces muutti musiikillista tyyliään rhythm and blues ja soulvaikutteista varhaistuotantoaan psykedeelisemmäksi. Vuoden 1967 satoa yhtyeen tuotannossa edustavat muun muassa legendaariset singlehitit Itchycoo Park sekä Tin Soldier. Pitkäsoittojen osalta Small Faces julkaisi mestariteoksensa vuonna 1968. Tuolloin ilmestyi jo tuoreeltaan varsin merkittäväksi kohotettu konseptialbumi Ogden’s Nut Gone Flake. Sen avaa tyylikäs, jousien sävyttämä nimiraita, joka on itse asiassa instrumentaaliversio yhtyeen järjestyksessään toisesta ja jostakin syystä flopanneesta singlestä I’ve got Mine. Afterglow (of Your Love) on suorastaan riipaiseva rakkauslaulu. Se julkaistiin hieman pidettynä versiona myös Small Facesin viimeisenä singlenä b-puolellaan albumilta löytymätön revitys, jo silkkaa hardrockia edustava Wham Bam Thank You Mam. Long Agos and Worlds Apart on varsin pätevä, urkuri Ian McLaganin käsialaa oleva poppala, mutta albumin ykköspuolen huippuhetkiin lukeutuvat Afterglown lisäksi erityisesti raskaampaa soundia tarjoilevat Rene ja Ronnie Lanen vokalisoima Song of a Baker sekä hauska singlehitti Lazy Sunday, joka nousi aina listakakkoseksi. Näin ollen singlepuolella kyseessä oli Small Facesin toiseksi suurin menestys listakärkeen kohonneen vuoden 1966 klassikon All or Nothing jälkeen. Ogdensin kakkospuoli on teemallinen kokonaisuus, jonka kappaleiden välissä kuullaan näyttelijä Stanley Unwinin hauskaa tarinointia. Happines Stann sisältää upeata instrumentaatiota erityisesti McLaganilta sekä rumpali Kenny Jonesilta. Rollin’ Over on kokonaisuuden rankin rypistys ja siitä muodostui albumin kappaleista ainoana keikkastandardi. The Hungry Intruder ja The Journey edustavat tyylitajuisesti psykedeliaa ja niistä jälkimmäisessä McLagan loistaa. Mad John omaa upean melodian ja Happydaystoytown muistuttaa Small Facesin olleen aidosti hauska bändi. Albumin cd-versio sisältää parhaimmillaan toistakymmentä bonusraitaa, joista nostettakoon esiin Itchycoo Parkin upea b-puoli I’m Only Dreaming, tyylikkään eteerinen The Autumn Stone sekä loppukauden harvinaisehkoihin menopaloihin lukeutuva Don’t Burst My Bubble. Ogden’s on eräs vuoden 1968 brittiläisen rockin mestariteoksia Rolling Stonesin Beggars Banquetin, Beatlesin Valkoisen tuplan ja The Zombiesin Odyssey and Oraclen tavoin.

Ogden's Nut Gone Flake nousi kuuden viikon ajaksi Britannian listakärkeen 29. kesäkuuta 1968.