2. kesäkuuta 1955 syntynyt Susan Nancy Thomas, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Michael Steele, on amerikkalainen basisti, laulaja, säveltäjä ja kitaristi, jonka keskeisimmät yhtyeet ovat olleet The Bangles ja The Runaways. Hänen professionaalinen uransa muusikkona alkoi The Runawaysissä, joka on eräs kaikkien aikojen ensimmäisistä naisrockyhtyeistä. Steele jätti mainitun yhtyeen jo loppuvuodesta 1975 noin puoli vuotta ennen sen debyyttipitkäsoiton ilmestymistä. Steelen aikaisen Runawaysin keskeinen levytys on elokuuhun 1975 ajoittunut demosessio, jolla Steele bassottelunsa lisäksi toimi leadvokalistina suurimmalla osalla kappaleista. Bootleggina levinneet nauhoitukset julkaistiin virallisesti vuonna 1993 albumilla Born to Be Bad. Steele kirjoitti sen nimikappaleen yhdessä Joan Jettin ja Kim Fowleyn kanssa. Runawaysin toinen demosessio tapahtui samaisen vuoden syyskuussa Gold Star -studioilla, mutta sitä ei ole julkaistu virallisesti. Steelen ero Runawaysistä on saanut erilaisia tulkintoja. Hänen itsensä mukaan manageri Kim Fowleyn käytös oli törkeää ja Steele ei pitänyt debyyttisingleksi kaavaillun kappaleen Cherry Bombin tekstistä. Vuosien 1976 ja 1983 välillä Steele soitti useissa los angelesilaisissa yhtyeissä. Niistä mainittakoon voimapoppia edustanut Elton Duck vuosina 1979-80, Slow Children -yhtyeen varhainen versio vuonna 1979, sekä pitempiaikaisempi jäsenyys avant garde rockia edustaneessa yhtyeessä Snakefinger. Säännöllisesti livenä soittanut Steele alkoi saavuttaa arvostusta basistina melodisen ja teknisen tyylinsä ansiosta. Häneen vaikuttaneista nelikielisen taitajista mainittakoon Paul McCartney, John Entwistle ja Carol Kaye. Kesäkuussa 1983 Steele korvasi Annete Zilinskasin The Banglesissä, joka ei vielä tuossa vaiheessa ollut erityisen tunnettu. Steele oli alkuvaiheessa puhtaasti yhtyeen basisti. Hän lauloi livenä leadinä ainoastaan Mose Allisonin sävellyksen I'm Not Talking, jonka Bangles coveroi The Yardbirdsin näkemyksen innoittamana.
Banglesin vuonna 1984 ilmestynyt esikoispitkäsoitto All Over the Place on ainoa yhtyeen albumeista, joka ei sisällä Steelen sävellyksiä, eikä hän myöskään vokalisoi soolona yhtään kappaletta. Raidalla Tell Me kuullaan sentään Steelen bassosoolo. Samana vuonna Steele kirjoitti ja äänitti poliittisen puhutun kappaleen El Polo Loco tuplakokoelma-albumille nimeltä Neigbourhood Rhythms. Vaikka All Over the Place oli kriitikoiden arvostama albumi, se ei menestynyt vielä kaupallisesti erityisen hyvin. Yhtyetovereineen Steele saavutti menestystä vasta vuonna 1986 ilmestyneellä kakkosalbumillaan Different Light ja sen singlehiteillä Manic Monday ja Walk Like An Egyptian, joista edellinen nousi listakakkoseksi ja jälkimmäinen kärkeen. Steele toimi leadvokalistina kahdessa kappaleessa. Jazz- ja folkvaikutteita sisältänyt Following oli Steelen sävellys ja monien kriitikoiden mielestä albumin huippuhetki. Steele lauloi soolona myös Big Star-yhtyeen originaalina tunnetuksi tulleen kappaleen September Gurls. Banglesin version myötä alkuperäisestä biisistä vastannut säveltäjä Alex Chilton saavutti ansaitsemaansa huomiota. Vuonna 1988 ilmestynyt kolmas Bangles-albumi Everything oli suuri menestys. Sillä Steelen osuus biisintekijänä kasvoi; hän oli mukana kirjoittamassa kolmea kappaletta; Complicated Girl, Something to Believe in ja Glitter Years. Kriitikot nostivat Steelen biisit albumin keskeisimpään tuotantoon. Everythingin sessioista jäi yli kaksi raitaa, joita Steele oli ollut työstämässä. Between the Two julkaistiin vuonna 2003 ilmestyneellä Banglesin paluulevyllä Doll Revolution. Happy Man Today oli keikkaohjelmistossa Banglesin kesän 1987 kiertueella, mutta se jäi julkaisematta. Bangles hajosi siltä erää syyskuussa 1989. Myös Michael Steelelle luvattiin soolodiiliä yhtyeen hajoamisen jälkeen, mutta mainittu lupaus jäi toteutumatta.
Steele joka tapauksessa kirjoitti ja nauhoitti kappaleita esikoissooloalbumiaan varten ja säilyi musiikillisesti aktiivisena suurimman osan 90-luvusta. Lyhytikäisessä yhtyeessä Crash Wisdom Steele toimi rytmikitaristin ja solistin tehtävissä. Basistin vakanssi hänellä oli Michelle Muldrowin johtamassa san franciscolaisessa yhtyeessä Eyesore. Banglesin paluu tapahtui aivan 90-luvun lopussa. Steele liittyi viimeisenä mukaan ja hän suostui reunioniin ainoastaan sillä ehdolla, että Bangles työstäisi uutta tuotantoa, eikä jäisi oldies-bändiksi. Yhtye levyttikin aina 15 kappaleesta koostuneen albumin ja se julkaistiin vuonna 2003 nimellä Doll Revolution. Everythingin tavoin se sisälsi kolme Steelen käsialaa ollutta kappaletta; Nickel Romeo, Between the Two ja uutuutena koskettavan balladin Song for the Good Son. Albumi sai ristiriitaiset arvostelut ja Steelen kappaleiden todettiin eroavan tyylillisesti kokonaisuudesta. Bangles keikkaili vuonna 2003, mutta useilla yhtyeen jäsenillä oli perheellisiä velvoitteita, eikä yhtye pystynyt konsertoimaan siinä määrin, kuin Steele olisi toivonut. Hänen viimeinen konserttinsa Banglesin kanssa oli alkuvuodesta 2004, mutta virallisesti Steelen lopullisesta erosta ilmoitettiin vasta seuraavan vuoden toukokuussa. 2000-luvulla Steele vieraili basistina kahdella Lisa Deweyn albumilla, vuonna 2000 ilmestyneellä levyllä Weather Changer Girl ja neljä vuotta myöhemmin julkaistulla pitkäsoitolla Busk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti