Kotimaisen hardrockin kiistaton klassikko
Solisti/kitaristi Hannu "Guts" Leidenin vuonna 1985 perustama Havana Black on edustanut maassamme tyylitajuisesti vanhakantaista hardrockia. Yhtyeen originaaliin kokoonpanoon kuuluivat lisäksi kitaristi Jyrki "Muta" Manninen ja rumpali Sami "Sande" Vettenranta. Kitaristiksi vaihtui Markku "Crazy" Heiskanen ja yhtyeen ehkäpä kuuluisin line up syntyi, kun rytmiryhmäksi saatiin basisti Risto Hankala ja rumpali Paku Pakkanen, joka oli Remun serkku. Havana Blacksin debyyttipitkäsoitto Faceless Days ilmestyi vuonna 1987. Alan harrastajien keskuudessa se sai mainion vastaanoton ja albumin keikkavakioiksi muodostuivat erityisesti Sheila, Love is a Lie, Trashtown sekä raivoisa Fleetwood Mac-cover Oh Well. Faceless Daysiä yhtyeen diskografiassa oli edeltänyt ep Deaf at Cafe Interpol. Havana Blacksin mestariteos oli vuonna 1988 ilmestynyt Indian Warrior, jonka kappaleista mainittakoon vielä 2000-luvun puolella yhtyeen konserttien selkärangaksi tituleerattu Hoo Myself sekä Lone Wolf. Havana Blackiksi nimensä muuttaneen yhtyeen kansainvälinen ura käynnistyi Guns N' Roses-manageri Alan Nivenin viehätyttyä Indian Warrior -pitkäsoiton intiaaniaiheiseen kansikuvaan. Vuonna 1989 Capitol Records julkaisi hienosäädetyn, uuden kansikuvan sisältäneen sekä biisijärjestykseltään ja myös versioiltaan hieman muuttuneen Indian Warriorin kansainvälisen version. Lone Wolf sijoittui Billboardin Mainstream Rock Tracks -listalla parhaimmillaan neljänneksi. Havana Blackin tukikohdaksi vaihtui Los Angeles ja yhtye pääsi hardrockyhtye Great Whiten kiertueen lämmittelijäksi. Havana Blackistä riippumattomista syistä kiertue katkesi jo melko alkuvaiheessaan. Rumpali Paku Pakkasen tilalle tuli Anssi Nykänen ja vuonna 1991 ilmestyneelle pitkäsoitolleen Exiles in Mainstream Havana Black joutui levy-yhtiönsä painostamana levyttämään useampia uusioversioita Faceless Daysin kappaleista.
Myös uutta tuotantoa oli sentään mukana ja esimerkiksi Stones-henkisestä Love, Understanding and a Helping Handista ja vakuuttavan sielukkaasta päätöskappaleesta Freedom Child muodostui uusia klassikoita. Ennen Nykästä yhtyeen rumpalina ehti vaikuttaa Jussi Tegelman. Manageriensa taholta pahasti hyväksikäytetyksi tullut Havana Black joutui palaamaan kotimaahansa, mutta tämä ei onneksi merkinnyt yhtyeen toiminnan loppumista. Vuonna 1993 ilmestyi uusi upea pitkäsoitto Growing Wings, joka tehtiin line upilla, jossa rytmiryhmän muodostivat basisti Masa Maijanen ja rumpali Atte Sarkima. Albumin kohokohdista mainittakoon keikkavakioksi muodostunut Thunder People sekä slovarimpaa osastoa tyylikkäästi edustaneet Goodbye ja East Is Red. Vuonna 1994 ilmestyi ep Leftovers for Right People ja neljä vuotta myöhemmin kokoelma-albumi Legend of Indian Warriors. Havana Black palasi toden teolla vuonna 2007 kokoonpanolla, jossa Leidenin ja Heiskasen lisäksi olivat mukana muun muassa Pelle Miljoonan kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tullut rumpali Vänni Väänänen, kitaristi Petri Majuri ja basisti Mikko Kierikki. Vuonna 2007 Havana Black muun muassa lämmitteli The Whon Suomen-konserttia Hartwall Areenalla ja esiintyi seuraavana vuonna Sweden Rockissa yli 30 000 hengen yleisölle. Vuonna 2007 ilmestyi tuplakokoelma The Family Collection 1987–2007, jonka jälkimmäinen cd koostui covereista. Myös yhtyeen neljä pitkäsoittoa julkaistiin remasteroituina ja bonuskappaleita sisältäneinä cd-versioina. Havana Black on keikkailun osalta jatkanut toimintaansa aivan viime vuosiin saakka. Yhtyeen nykyisen rytmiryhmän muodostavat rumpali Lauri Iivanainen ja basisti Jouko Suomi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti