Lauantain pitkä:Sladen säveltäjälahjakkuus

14. kesäkuuta 1949 syntynyt James Whild, eli tutummin Jimmy Lea on englantilainen biisintekijä, basisti, kosketinsoittaja ja viulusti, joka tunnetaan ensisijaisesti jäsenyydestään lukuisia hittejä ja myös päteviä albumikokonaisuuksia työstäneessä Slade-yhtyeessä. Lea syntyi Wolverhamptonissa. Hänen ensimmäinen musiikillinen rakkautensa oli viulu ja suurin vaikuttajansa ranskalainen jazzviulisti Stephane Grappelli.  Lea soitti Staffordshiren nuoriso-orkesterissa, menestyi erinomaisesti Lontoon musiikkikoulun käytännön kokeissa ja siirtyi soittamaan pianoa, kitaraa ja lopulta bassoa. Kitaristina ja myöhemmin basistina Lea vaikutti koululaisyhtyeessä Nick and the Axemen. Lea meni paikallisen yhtyeen The N' Betweensin koesoittotilaisuuteen. Yhtyeessä vaikuttivat tuolloin rumpali Don Powell, kitaristi Dave Hill ja solisti Johnny Howells.  Kun viimeksi mainitun tilalle tuli pian Noddy Holder, oli Sladen uran siemenet kylvetty.  Sladen jäsenistä Lea oli lähimpänä koulutettua muusikkoa. Hän oli yhtyeen keskeinen biisintekijä Holderin kanssa. Suurimmassa osassa tapauksia Lea kirjoitti melodiat ja Holder tekstit. Sladen suosion laskiessa 70-luvun loppupuolella Lea oletti, että yhtyeen materiaali saattaisi saada paremman vastaanoton jonkin toisen yhtyeen levyttämänä. Loppuvuodesta 1979 hän perustikin sivuprojektin nimeltä The Dummies, jossa olivat lisäksi mukana hänen veljensä Frank ja vaimonsa Louise. Yhtye julkaisi kolme singleä; When the Lights Are Out, Didn't You Use to Use to Be You ja Maybe Tonight. Niistä ensimmäinen oli cover Sladen vuoden 1974 pitkäsoitolla Old New Borrowed and Blue julkaistusta kappaleesta. Singlet saavuttivat radiosoittoa, mutta kärsivät jakeluongelmista. Maybe Tonightilla vokalisteina vierailivat Holder sekä Roy Wood. Vuonna 1992 ilmestyi pitkäsoitto A Day in the Life of The Dummies, joka sisälsi kaiken yhtyeen levyttämän tuotannon.

80-luvulla Lea toimi tuottajana valtaosalla Sladen levytyksistä joitakin singlejä lukuun ottamatta. Hän vastasi myös joistakin Holderin ja Hillin kitaraosuuksista. Vuonna 1982 Lealla oli useampia sooloprojekteja. Nimellä China Dolls ilmestyi single One Hit Wonder/Ain't Love Ain't Bad. Jälkimmäinen oli näkemys alun perin Sladen vuoden 1977 albumilla Whatever Happened to Slade ilmestyneestä kappaleesta It Ain't Love But It Ain't Bad. Nimellä Greenfields of Tong ilmestyi single Poland, jonka kakkospuolella oli instrumentaaliversio samaisesta kappaleesta. Itse asiassa kyseessä oli uusioversio Sladen vuoden 1979 tuotantoa edustavasta kappaleesta Lemme Love into Ya. Loppuvuodesta 1983 Lea ja Holder tuottivat Girlschool-yhtyeen coverin T-Rexin hitistä 20:th Century Boy sekä pitkäsoiton Play Dirty. Albumilla oli mukana kaksi Slade-coveria; Burning in the Heat of Love ja High and Dry. Niistä jälkimmäinen oli kirjoitettu nimenomaan Girlschoolia varten, mutta se oli mukana myös Sladen samana vuonna ilmestyneellä albumilla The Amazing Kamakaze Syndrome. Vuonna 1984 Lea toimi tuottajana Gary Holtonin pitkäsoitolla. Levyltä julkaistiin kaksi singleä; cover Catch a Falling Star ja So the Story Goes. Seuraavana vuonna vuorossa oli Lean ainoa omissa nimissään julkaisema singe Citizen Kane. Se oli yhteistyötä Noddy Holderin kanssa. Holder oli kappaleessa myös taustalaulajana. Vuonna 1986 Lea tuotti kaksi Annabella Lwinin singleä. Kyseessä olivat coverit Alice Cooperin klassikosta Schools Out ja Peggy Leen versiona tunnetuimmasta ikivihreästä Fever. Rockyhtyeelle Redbeards from Texas Lea tuotti kaksi coveria. Kyseessä olivat versiot Beatlesin I Saw Her Standing Therestä ja eräästä Sladen vuoden 1972 suurimmasta menestyssinglestä; Goodbuy T' Jane. Kyseisen yhtyeen solistista Steve Whalleysta tuli myöhemmin Slade II:n vokalisti.

 Vuonna 1988 Lea tuotti englantilaisen hardrockyhtyeen Chrome Mollyn kappaleen Shooting Me Down. Kappale ei menestynyt, vaikka vastaanottikin runsaasti radiosoittoa BBC Radio Onella. Lea jätti Sladen Noddy Holderin eroamisen jälkeen vuonna 1991. Hänen mielestään Slade oli sen neljä originaalijäsentä, tai ei mitään. Lea on opiskellut psykoterapiaa, mutta ei ole tehnyt siitä itselleen ammattia. 90-luvulla hän julkaisi singlejä eri nimillä. Gang of Angelsin nimellä ilmestyi Hello Goodbye ja Whildin nimellä I'll Be John You Be Yoko. Sladen varhaisimpiin suurmenestyksiin kuuluvan Coz I Luv Youn Lea on coveroinut kahdesti; nimiä The X Specials ja Jimbo feat Bull käyttäen. Sladen lopetettua kiertueet alkuvuodesta 1984 Lea on esiintynyt livenä ainoastaan muutaman kerran. Kyseessä ovat olleet hyväntekeväisyystapahtumat lähellä hänen kotiaan. Lea kirjoittaa edelleen musiikkia ja hän on julkaissut singlejä sellaisilla pseudonyymeillä kuin China Dolls, JimJam ja Whild. Vuonna 2007 ilmestyi Lean ensimmäinen, hänen kotisivultaan ostettavissa ollut sooloalbumi Therapy. Julkaisuajankohtanaan se sai positiivisen vastaanoton ja sisälsi muun muassa Lean näkemyksen Sladen viimeisestä singlestä Universe. Vuonna 2016 Wienerworld julkaisi albumin uudestaan sekä cd:nä että bonuskappaleita sisältävänä vinyylinä. Vuonna 2023 The N' Betweens teki reunionin sekä nauhoitusten että musiikkivideon työstämisen osalta. Mukana olivat Lea, Don Powell sekä originaalijäsenet Mick Marson ja Johnny Howells. Nauhoituksista ensimmäisenä julkaistu The Train Kept a Rollin' saavutti kolmannen sijan Heritage-listalla. Noize Recordings julkaisi kappaleen cd-singlenä. Lea oli lisäksi mukana Don Powell Bandin singlellä ja videolla My Sharona, joka on cover The Knack-yhtyeen vuoden 1979 tuotantoa edustavasta hitistä.