Perjantain pohjat:Kingin kaksipuolinen ykkössingle

I Feel the Earth Move on amerikkalaisen laulaja/lauluntekijä Carole Kingin avauskappale hänen vuonna 1971 ilmestyneeltä ja miljoonamyyntiin yltäneeltä pitkäsoitoltaan Tapestry. Singleformaatissa se julkaistiin kaksi a-puolta sisältäneenä neljävitosena toisen kappaleen ollessa slovarimpi ja tummasävyisempi It's Too Late. Molemmista muodostui vuoden 1971 suurimpiin lukeutuneita pophittejä. Tapestry-albumin tuoreessa vuonna 1971 julkaistussa arviossa Jon Landau ylisti Kingin laulusuoritusta I Feel the Earth Movessa. Musiikkijournalisti Harvey Kubernickin mukaan kyseessä oli albumin seksuaalisesti aggressiivisin kappale ja toimiva avaus yleistunnelmaltaan lempeälle pitkäsoitolle. James Peronen mukaan Kingin pianonsoitto on miksauksessa nostettu kitaraa ylemmäs. I Feel the Earth Move -single nousi Billboardin listakärkeen 19. kesäkuuta 1971 ja säilytti ykkössijan viiden viikon ajan. Myös Britanniassa se nousi kuudenneksi. Martikan vuonna 1989 kappaleesta tekemä coverversio nousi Australiassa kakkoseksi ja Britanniassa seitsemänneksi. Kingin originaali  I Feel the Earth Move saavutti radiosoittoa, mutta loppujen lopuksi radiossa suositummaksi muodostui slovarimpi It's Too Late. Sen teksti on Toni Sternin ja sävellys Kingin käsialaa. Teksti kuvaa rakkaussuhteen päättymistä ilman häpeää. Dave Marsh aisti tekstissä feminismiä, sillä siinä nainen oli jättänyt miehen. Vastaavasti kappaleen sovituksessa oli Marshin mukaan hienoisia jazzvaikutteita. Toni Stern on kertonut kirjoittaneensa kappaleen tekstin päivässä lopetettuaan suhteensa James Taylorin kanssa. Surumielisyyttä lisää kappaleen mollivoittoisuus ja siinä sooloilemaan pääsevät myös kitaristi Danny Kortchmar sekä saksofonisti Curtis Amy. It's Too Late voitti vuoden 1972 parhaan kappaleen Grammyn ja pääsi Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalle.