Ronald Belford alias Bon Scott oli yhdeksäs heinäkuuta 1946 syntynyt ja 19. helmikuuta 1980 menehtynyt australialainen rocklaulaja, muusikko ja tekstittäjä, joka muistetaan ensisijaisesti Ac/Dc:n legendaarisimman kauden vokalistina. Scott oli syntynyt Forfairissa ja asui elämänsä viisi ensimmäistä vuotta Skotlannnissa, Kirriemuirissa ennen muuttamistaan Melbourneen, Australiaan vuonna 1952. Perhe asui Sunshinen esikaupunkialueella neljän vuoden ajan ennen muuttamistaan Fremantleen, Australian länsiosaan. Scott muodosti ensimmäisen yhtyeensä, The Spektorsin vuonna 1964 ja toimi sen rumpalina sekä ajoittain myös solistin tehtävissä. Seuraava yhtye oli The Valentines, jossa Scott jakoi solistin vakanssin Vince Lovegroven kanssa. The Valentines levytti useita The Easybeats-yhtyeen George Youngin kirjoittamia kappaleita. Cover Arthur Alexanderin kappaleesta Every Day I Have to Cry nousi paikallistasolla viiden suosituimman joukkoon. Single Juliette sijoittui valtakunnallisesti top 30:een, mutta The Valentines oli tullut tiensä päähän ja hajosi musiikillisiin erimielisyyksiin. Vuonna 1970 Scott muutti Adelaideen ja liittyi progressiivista rockia soittaneeseen yhtyeeseen Fragernity. Se julkaisi pitkäsoitot Livestock ja Flaming Galath. Vuoden 1973 Britannian-kiertueella yhtyeen nimeksi vaihtui Fang ja se soitti Status Quon ja Geordien lämmittelijänä. Jälkimmäisen solisti Brian Johnson tuli toimimaan Ac/Dc:n vokalistina Scottin kuoleman jälkeen. Australiaan paluun jälkeen Fragernityn toiminta hiljeni. Scottin seuraava yhtye oli The Mount Lofty Rangers, jossa vaikutti lisäksi muun muassa yhtyeessä Headband mukana ollut Peter Head. Scottin vokalisoimat The Mount Lofty Rangers -äänitteet näkivät päivänvalon Headin julkaisemina vasta vuonna 1996. Kolmas toukokuuta 1974 juovuksissa ollut Scott joutui pahaan moottoripyöräonnettomuuteen.
Siitä toivottuaan Scottilla oli erilaisia työtehtäviä. Vince Lovegrove esitteli Scottin uutta solistia etsineelle Ac/Dc:lle. Tapaamisen jälkeen Scott oli vakuuttunut, mutta epäili Ac/Dc:n jäseniä liian nuoriksi rokkaamaan. Youngin veljekset taas pitivät Bonia liian iäkkäänä. Scottin mentorin Bruce Howen luona tapahtuneen jamisession jälkeen oli ilmeistä, että Ac/Dc oli löytänyt solistinsa. Myös Fragernity koottiin uudelleen ja sen solistina oli tällä kertaa Jimmy Barnes. Scott korvasi Dave Evansin Ac/Dc:n solistina 24. lokakuuta 1974. Ac/Dc:n ensimmäiset australialaiset albumit High Voltage ja TNT ilmestyivät molemmat vuoden 1975 aikana. Niistä jälkimmäisellä kuultiin jo line upia, jossa Scottin ja Youngin veljesten Angusin ja Malcolmin lisäksi olivat mukana rumpali Phil Rudd ja basisti Mark Evans. Toukokuussa 1976 ilmestynyt maailmanlaajuinen esikoispitkäsoitto High Voltage sisälsi ensisijaisesti kappaleita originaalilta TNT:ltä, mutta myös muutaman sen edeltäjältä. Seuraava pitkäsoitto Dirty Deeds Done Dirt Cheap seurasi saman vuoden marraskuussa, mutta Yhdysvalloissa se ilmestyi vasta vuonna 1981 hieman eriävän biisilistan kera. Seuraavina vuosina ilmestyivät klassikkoalbumit Let There Be Rock ja Powerage. Niistä jälkimmäisellä kuultiin jo uutta basistia Cliff Williamsia. Monet pitävät Poweragea yhtyeen aliarvostetuimpana albumina. Siltä poimittiin silti suhteellisen hyvin menestynyt single Rock N' Roll Damnation, joka nousi sijalle 24. Glasgown Apollo-teatterissa soitetusta konsertista julkaistiin legendaarisen maineen saavuttanut livelevy If You Want Blood, You've Got It.
Vuonna 1979 ilmestyneen ja Robert "Mutt" Langen tuottaman pitkäsoiton Highway to Hell myötä Ac/Dc breikkasi lopullisesti maailmanlaajuisesti ja yhtyeestä muodostui eräs suurimmista hardrocknimistä. Yhdysvalloissa albumi nousi sijalle 17. 15. helmikuuta 1980 Angus ja Malcolm Young työstivät kappaleita Have A Drink on Me ja Let Me Put My Love into You, joissa Scott oli mukana pikemmin rumpalin ominaisuudessa kuin tekstittäjänä tai solistina. 19. helmikuuta 33-vuotias Scott poistui lontoolaisesta pubista nimeltä The Music Machine rankan juopottelun jälkeen. Hänet jätettiin nukkumaan Alistair Kinnearin omistamaan Renault 5:een Etelä-Lontoossa. Seuraavana aamuna hänet todettiin kuolleeksi. Viranomaiset kutsuttiin paikalle ja Scott kiidätettiin sairaalaan Camberwellin King's Collegessa, missä hänet julistettiin kuolleeksi saapuessaan. Kuolinsyyksi todettiin akuutti alkoholimyrkytys. Bonin kuoleman jälkeen Ac/Dc:n jäsenet olivat kahden vaiheilla jatkon suhteen. He uskoivat Bonin halunneen heidän jatkavan ja uudeksi solistiksi kiinnitettiin Geordien Brian Johnson. Viisi kuukautta myöhemmin yhtye viimeisteli kaikkien aikojen myydyimpiin lukeutuvan pitkäsoiton Back in Black, jonka kappaleista Hells Bells ja nimiraita oli omistettu Bonin muistolle. Scott on tunnustettu rockin kaikkien aikojen keskeisimpien keulahahmojen joukkoon. Vuonna 2003 hän pääsi postuumisti Rock and Roll Hall of Fameen Ac/Dc:n jäsenenä ja seuraavan vuoden heinäkuun numerossaan Classic Rock nimesi Scottin kaikkien aikojen rocksolistiksi esimerkiksi ennen Robert Plantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti