25. heinäkuuta 1941 syntynyt ja viides heinäkuuta 2022 edesmennyt Manny, eli Manuel Charlton oli skotlantilaisen rockyhtyeen Nazarethin perustajajäsen. Hän vaikutti yhtyeessä sen soolokitaristina vuodesta 1968 vuoteen 1990. Charltonin perhe oli muuttanut Espanjasta Dunfermlineen, Skotlantiin 60-luvulla. Ennen Nazarethia Charlton oli musisoinut useammassakin yhtyeessä, joista merkittävimmät olivat Mark 5 sekä The Red Hawks. Seuraavaksi vuorossa oli puoliammattimaisesti toiminut dunfermilaisyhtye The Shadettes. Vuonna 1968 yhtyeen nimeksi vaihtui Nazareth The Bandin klassikkokappaleen The Weight ensirivien mukaan. Charltonin osuus Nazarethin maailmanlaajuisessa suosiossa oli keskeinen. Hänen bluesahtava kitaransoittotyylinsä yhdistettynä Dan McGaffertyn raakaan vokalisointiin tuli suuremman yleisön tietoisuuteen vuonna 1971, jolloin Nazareth toimi Deep Purplen lämmittelijänä. Roger Gloverin jälkeen Charlton toimi useiden vuosien ajan myös yhtyeensä levyjen tuottajana. Vuonna 1975 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Hair of the Dog Nazareth halusi siirtyä musiikillisesti uuteen suuntaan. Tuloksena oli yhtyeen kaikkien aikojen menestynein albumi, jolta löytyi myös yhtyeen suurin hitti, cover muun muassa Everly Brothersin levyttämästä Love Hurtsista. Yhdysvalloissa se nousi singlelistalla kahdeksanneksi ja myös itse pitkäsoitto myi yli kaksi miljoonaa kappaletta ja osoittautui suurmenestykseksi Norjassa. Näihin aikoihin Charlton tuotti myös Dan McGaffertyn nimeä kantaneen debyyttisooloalbumin. Axl Rose olisi halunnut Guns N' Rosesin esikoislevyn tuottajaksi Nazarethin Hair of the Dogin tuottajan. Charlton tuottikin useita neljäs kesäkuuta 1986 tehtyjä äänityksiä, joiden joukossa olivat mm. Paradise City, Reckless Life sekä varhainen näkemys November Rainista. Nazarethia koskevat velvoitteet kutsuivat kuitenkin Charltonia ja loppujen lopuksi tuottajana Appetite for Destruction -albumilla toimi Mike Clink.
Erottuaan Nazarethista vuonna 1990 Charlton keikkaili Skotlannissa clubikontekstissa. Hänen debyyttisooloalbuminsa Drool ilmestyi vuonna 1997 Red Steelin kautta ja vokalistina levyllä kuultiin Neil Milleria. Seuraavana vuonna Charlton muutti Teksasiin ja perusti Manuel Charlton Bandin. Se julkaisi kaksi pitkäsoittoa; Stonkin ja Clone This ennen vuoteen 2003 ajoittunutta hajoamistaan. Seuraavana vuonna Charlton julkaisi hyvät arvostelut saavuttaneen sooloalbuminsa Say The Word skotlantilaisen River Recordsin kautta. Tästä alkoi Charltonin tuottelias sooloura. Seuraavana vuonna ilmestyi pelkästään covereista koostunut pitkäsoitto Sharp, jolla versioitiin esimerkiksi Tim Hardinin Hang onto A Dream sekä Bob Dylanin Shelter from the Storm. Jo saman vuoden loppupuolella Charlton viimeisteli kyseisen albumin jatko-osan Sharp Re-Loaded. Alkuvuodesta 2006 Charlton liittyi ruotsalaiseen rockyhtyeeseen From Behind, jonka solistina vaikutti Samsonista tuttu Nicky Moore. From Behind julkaisi esikoisalbuminsa Game Over ja keikkaili sen tiimoilta Euroopassa, mutta hajosi jo loppuvuodesta 2007. Charltonin seuraava sooloalbumi Americana Deluxe sisälsi sekin covereita, kuten Fleetwood Macin Tusk. Vuonna 2008 Charlton muodosti oman versionsa Nazarethista. Se totteli nimeä Nazareth with Manny Charlton. Yhtye keikkaili esittäen niitä kappaleita, joista Charltonin aikainen originaali Nazareth oli tullut tutuksi. Maaliskuussa 2013 Charlton julkaisi albumin Hellacious, jolla olivat mukana esimerkiksi Vanilla Fudgesta, Cactuksesta ja Beck Bogert Appicesta tutuksi tullut basisti Tim Bogert sekä rumpalina Guns N' Rosesin originaali patteristi Steven Adler. Vuonna 2014 Charltonin sooloalbumit Sharp ja Sharp Re-Loaded julkaistiin tuplacd:llä. Charltonin tuottajan taidot saivat runsaasti kiitosta Classic Rockin Neil Jefferiesiltä, jonka mukaan Charltonin näkemys Dylanin All Along the Watchtowerista päihitti niin originaalin kuin The Jimi Hendrix Experiencen erinomaisen näkemyksen kyseisestä aiheesta.
Vuonna 2018 Atom Records julkaisi Manuel Charltonin soolotuotannon parhaimmistoa sisältävän kokoelma-albumin Creme de La Creme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti