Yhdeksäs heinäkuuta 1946 syntynyt ja 12. marraskuuta 2008 edesmennyt John Ronald "Mitch" Mitchell oli englantilainen rumpalilahjakkuus, joka muistetaan ensisijaisesti yhteistyöstään Jimi Hendrixin kanssa. Ollessaan teini Mitchell esiintyi lastenohjelmassa nimeltä Jennings and Derbyshire. Vuonna 1960 hänellä oli pääosa brittiläisessä elokuvassa Bottoms Up with Jimmy Edvards. Muusikoksi Mitchell päätyi työskennellessään kouluaikanaan viikonloppuisin Jim Marshallin soitinliikkeessä. Uransa alkuvaiheessa Mitchell saavutti huomattavaa musiikillista kokemusta keikka- ja sessiomuusikkona. Hän teki yhteistyötä muun muassa Johnny Harris & The Shadesin, The Pretty Thingsin, The Riot Squadin, Georgie Fame and the Blue Flamesin ja The Whon kanssa. Viimeksi mainittu tapahtui vaiheessa, jolloin Doug Sandom oli eronnut yhtyeestä, mutta Keith Moon ei vielä ollut mukana sen kokoonpanossa. Mitchellin koesoitto Jimi Hendrixille tapahtui lokakuussa 1966. Hän korvasi alkuaan rumpaliksi kaavaillun Aunsley Dunbarin. Mitchellin osuus Hendrixin musiikissa on laajasti ja syvästi arvostettua. Mitchellillä oli kyky tarjota kaikkien aikojen kitaristille kiinnostavia rytmillisiä alustoja. Keskeisiä esimerkkejä Mitchellin taidoista Hendrixin kanssa edustavat esimerkiksi kappaleet Manic Depression, Fire, Third Stone from the Sun, Stepping Stone, Little Miss Strange ja Voodoo Chile (Slight Return). Mitchell omasi jazztaustaa ja monien lontoolaisten aikalaistensa tavoin hänen vaikuttaneita rumpaleita olivat Elvin Jones, Max Roach ja Joe Morello. Mitchell vaikutti The Jimi Hendrix Experiencessä lokakuusta 1966 toukokuuhun 1969. Lisäksi hän oli mukana elokuussa 1969 Hendrixin Woodstock-kokoonpanossa ja vuoden 1970 versiossa Experiencestä, jossa basistina vaikutti Billy Cox. Postuumisti kyseinen line up tunnettiin nimellä Cry of Love Band.
Joulukuussa 1968 Mitchell oli mukana Rolling Stonesin Rock and Roll Circuksessa superyhtyeessä The Dirty Mac John Lennonin, Keith Richardsin ja Eric Claptonin kanssa. Kyseinen ryhmä levytti coverin Beatlesin Yer Bluesista ja jamin nimeltä Whole Lotta Yoko. Mitchell teki musiikillista yhteistyötä Jack Bruce & Friendsissä, jonka kokoonpanoon kuului myös fuusiojazzkitaristi ja The Eleventh House- yhtyeen johtohahmo Larry Coryell. Mitchell osallistui Miles Davisin klassikkoalbumi Bitches Brewn demosessioihin, mutta ei ollut mukana varsinaisella levyllä. Eddie Kramerin kanssa hän viimeisteli tuotantotyön Hendrixin postuumeilla albumeilla The Cry of Love ja Rainbow Bridge. Vuonna 1972 hän perusti kitaristien Mike Pinera ja April Lawton kanssa yhtyeen Ramatam. Kyseinen kokoonpano levytti ensimmäisen yhtyeen kahdesta albumista ja lämmitteli Emerson Lake and Palmeria useissa konserteissa. Itse asiassa Mitchell olisi ollut tarjolla jopa kyseisen trion rumpaliksi. Ramatam ei menestynyt kaupallisesti ja Mitchell erosi yhtyeestä ennen sen toista albumia. Cozy Powellin tuuraajana Mitchell soitti Terry Reidin, Jack Brucen ja Jeff Beckin kanssa. John Halseyn kanssa hän soitti 70-luvun jamikokoonpanossa Hinkley's Heroes. Kyseessä oli ainoa kerta, kun Mitchell soitti toisen rumpalin kanssa. Vuonna 1974 Mitchell kävi koesoitossa Paul McCartneyn Wingsille, mutta hävisi paikkansa kolikonheitossa Geoff Brittonille.
70-luvun loppupuolelta 90-luvulle Mitchell asui Euroopassa. Hän levytti ja konsertoi satunnaisesti. Vuonna 1986 Mitchell teki yhteistyötä jazzmuusikko Greg Parkerin kanssa ja oli mukana Junior Brownin albumilla Long Walk Back. Hän osallistui myös useisiin Hendrixiin liittyneisiin levytyksiin ja haastatteluihin. Vuonna 1999 Mitchell oli osa Gypsy Sun Experienceä Billy Coxin ja kitaristi Gary Serkinin kanssa. Hän oli mukana Bruce Cameronin albumilla Midnight Daydream Billy Coxin, Jack Brucen ja Buddy Milesin tavoin. Vuonna 2005 Rolling Stone nimesi Mitchellin kaikkien aikojen 23:ksi parhaaksi rumpaliksi. The Policen Stewart Copeland on maininnut Are You Experiencedin kaikkien aikojen suosikkialbumikseen. Elämänsä loppuajat vuonna 2008 Mitchellillä kuluivat Experience Hendrix Tourin merkeissä. Kuukauden kestänyt kiertue vieraili Yhdysvalloissa 18 kaupungissa ja päättyi Portlandiin, Oregoon. Mukana olivat lisäksi muun muassa Billy Cox, Buddy Guy, Doorsin Robbie Krieger ja Aerosmithin Brad Whitford. Mitchell kuoli luonnollisesti nukkuessaan 12. marraskuuta 2008. Hän oli ollut jo vuosien ajan huonossa kunnossa alkoholiongelmien takia. Hän oli pisimpään hengissä säilynyt The Jimi Hendrix Experiencen jäsen. Eräs kaikkien aikojen rumpaleista on haudattu Seattleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti